Työkyvyn ylläpitoa ei voi "ulkoistaa" työterveyshuollolle, vaan se on työntekijöiden, työnantajien, työsuojelun, työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon yhteinen tehtävä, sanoo lääkintöneuvos Kristiina Mukala. Hän toteaa myös, että emme saisi vaatia sataprosenttista työkykyä jokaiselta työelämässä olevalta. Työelämässä pitäisi olla nykyistä suvaitsevampia ja joustavampia, jotta kaikki olemassa oleva työkyky saataisiin käyttöön.

Sosiaali- ja terveysministeriössä etsitään parhaillaan kahdessa työryhmässä keinoja, joilla voitaisiin pidentää työuria pitämällä parempaa huolta ihmisten työkyvystä ja parantamalla työhyvinvointia. Ryhmät perustettiin helmikuussa 2010 työnsä päättäneen Työelämäryhmän ehdotuksesta jatkamaan sen työtä.

Kristiina Mukala on molemmissa työryhmissä työterveyshuollon asiantuntijana. Hän toivoo, että työryhmissä voitaisiin katsoa työkyvyn ylläpitoa kokonaisuutena eikä tyydytä korjaamaan kosmeetteettisesti vain jotakin nurkkaa.

"Työterveyshuolto yksin ei voi ottaa vastuuta työkyvyn ylläpidosta. Siinä on monta toimijaa ja jokaisella on yhtä tärkeä rooli", hän korostaa.

Ensisijainen vastuu itsellä

"Ensisijassa jokainen on itse vastuussa työkykynsä ylläpitämisestä. Jokaisen on itse pidettävä huolta terveellisestä ravinnosta, liikunnasta, riittävästä levosta ja unesta. Mutta kohtuus kaikessa. Ihmisellä pitää olla muutakin elämää kuin työnteko ja työkyvynylläpito", Mukala sanoo.

"Työstä pitää saada voimaa vapaa-aikaan ja vapaa-ajasta työhön. Työ ei saa viedä kaikkia voimia, palautumiseen pitää jäädä aikaa. Palautumisen tarve riippuu työn rasittavuudesta, omasta kunnosta ja iästä. Iän myötä palautumista tarvitaan tiheämmin."

Mukalan mukaan tietoa työkyvyn ylläpidosta on runsaasti saatavissa. Toinen asia on, osataanko sitä soveltaa omaan elämään.

Työnantajan vastuulla on luoda sellaiset työolot, etteivät ne aiheuta vaaraa työntekijöiden terveydelle. Työsuojelu valvoo työkyvyn ylläpidossa tätä puolta. Ihanteellisinta olisi, jos työnantaja katsoisi työntekijöiden tilannetta laajemmin ja voisi joustaa työntekijöiden elämäntilanteiden mukaan.

Ihmisten työkyky vaihtelee eri elämän vaiheissa. Esimerkiksi lasten ollessa pieniä kotielämä vaati osansa, ja työhön ei ehkä pysty panostamaan niin paljon kuin jossakin muussa elämän vaiheessa.

"Kun työnantaja joustaa silloin, kun työntekijällä on tiukka elämäntilanne, niin työntekijältä puolestaan olettaisi löytyvän motivaatiota tehdä työtä enemmän silloin, kun työssä on kiire", Mukala uskoo.

"Osaaminen on tärkeä osa työkykyä. Työnantajalla ja työntekijällä on molemmilla vastuu siitä, että työntekijä perehtyy tehtäviinsä niin hyvin, ettei osaamattomuus luo paineita. Osaamisen ylläpitäminen parantaa työilmapiiriä ja työntekijöiden motivaatiota."

Työterveyshuolto ostetaan yhä useammin

Työterveyshuollon tehtävänä on katsoa, miten työntekijän terveydelliset edellytykset ja työn vaatimukset kohtaavat. Työnantajan on järjestettävä ehkäisevä työterveyshuolto aina, vaikka työntekijöitä olisi vain yksi. Ehkäisevään työterveyshuoltoon kuuluvat esimerkiksi terveystarkastukset sellaisessa työssä, jossa terveys voi olla uhattuna. Työnantaja voi halutessaan sisällyttää työterveyshuoltoon myös sairaanhoidon.

Työnantaja voi järjestää työterveyshuollon itse, yhdessä muiden työnantajien kanssa tai ostaa palvelun yksityiseltä lääkärikeskukselta tai kunnan terveyskeskukselta. Suuntaus on, että työnantajat yhä useammin ostavat työterveyshuollon kuin järjestävät sen itse.

Mukalan mielestä olisi tärkeää, että työterveyshuollolla olisi pitkän aikavälin kokonaisnäkemys työpaikan oloista ja työntekijöistä. Jos työterveyshuolto kilpailutetaan lyhyin väliajoin ja se vaihtuu usein, tätä näkemystä ei kehity.

Hän on erityisen huolissaan pienten yritysten työterveyshuollosta. Pienissä yrityksissä johtaja hoitaa henkilöstöasiat kaiken muun ohella. Hänellä ei ehkä ole osaamista kilpailuttaa ja ostaa työterveyshuoltoa, eikä hän välttämättä tiedä, mitä pitäisi saada.

Koko työvoima käyttöön

Kristiina Mukalan mukaan työuria voisi pidentää ottamalla käyttöön koko työvoimavaranto. On arvioitu, että ottamalla käyttöön työttömien ja työkyvyttömyyseläkkeillä olevien työkyky, saataisiin työvoimaa lisää jopa viidennes.

"Jotta kaikki olemassa oleva työkyky saataisiin käyttöön, meidän pitäisi olla nykyistä suvaitsevampia ja joustavampia. Emme saisi vaatia sataprosenttista työkykyä jokaiselta työelämässä olevalta. Työelämään osallistuminen vaikka vähemmällä panoksella ja sitä kautta kuuluminen johonkin yhteisöön yleensä parantaa elämänlaatua."

Työuria voidaan pidentää myös sillä, että ihmisiä ei kuluteta työssä loppuun. Työurat pitenevät, kun sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysjaksot lyhenevät.

"Jos töihin on kiva tulla, työtehtävät ovat motivoivia ja työtä on sen verran kun ihminen jaksaa tehdä, niin tuskin ihmisillä on haluja pyrkiä pois työelämästä ennen aikojaan. He jatkavat työtä niin kauan kuin hyvältä tuntuu", Mukala arvelee.

"Jos työ on jatkuvasti voimien ja osaamisen äärirajoilla pinnistelyä eikä ihminen viihdy työssään, niin kyllä hän alkaa etsiä keinoja päästä pois työstä vaikka millä syyllä. Silloin on ihan sama mihin eläkeikä asetetaan."

Merja Moilanen

"The maintenance of people's working capacity in Finland must not be "outsourced" to occupational health care but is the common responsibility of employees, employers, occupational health care, occupational safety, and public sector health care", says Kristiina Mukala, MSAH Ministerial Counsellor for Health Affairs. Mukala also stresses that it would be impossible to oversee the working capacity of everyone in employment. Working life nowadays needs to be more tolerant and flexible, so that all existing working capacity is used.

The MSAH currently has two working groups that are looking for ways whereby people's working career could be lengthened by taking better care of their working capacity and improving their wellbeing. The working groups were set up in February this year.

Kristiina Mukala is involved in both working groups in her capacity as an occupational health care specialist. She hopes that the working groups will consider the maintaining of working capacity in its entirety and will not be content with cosmetic repairs to some feature of it.

"Occupational health care alone cannot take responsibility for maintaining working capacity. There are many actors involved, each with an equally important role."

Primary responsibility lies with oneself

"In the first place, everyone is responsible for maintaining their own working capacity. Each person must ensure that their diet is healthy, that they exercise, and have enough rest and sleep. But everything should be in moderation. People should have other things in life than work and maintaining their working capacity", says Mukala.

"People should get energy from work for their free time, and from their free time for work. Work must not be allowed to use up all one's energy; there needs to be time for recovery. The need for recovery depends on how strenuous the work is, and one's own condition and age. As people age, recovery becomes needed more often."

Mukala says that there is abundant information available on maintaining working capacity. It is another matter whether people know how to apply it to their own lives.

Employers are responsible for creating the kinds of working conditions that do not undermine the health of their employees. Occupational safety oversees this aspect of maintaining working capacity. The optimum would be if the employer considered the situation of employees more broadly and would be flexible according to their life situation.

"People's working capacity varies at different stages in life. For instance, when children are small home life makes demands and one perhaps can't make an input at work as much as in other stages in life. When the employer is flexible because the employee has a tight situation in life, then the employee will probably find the motivation to work harder when there's a rush at work", says Mukala.

"Know-how is an important aspect of working capacity. The employer and employee are both responsible for the employee being versed in his or her duties so well that there is no pressure created by a lack of know-how. Maintaining one's know-how improves the workplace atmosphere and the motivation of employees."

Occupational health care being purchased increasingly often

The task of occupational health care is to look at how the requirements of employees' health and the demands of work converge. The employer has to arrange for preventive occupational health care in all cases, even if there is only one employee. Preventive occupational health care includes, for instance, health checks in the kinds of jobs where there might be a threat to one's health. The employer can, if they want, include medical treatment within occupational health care.

Employers may arrange occupational health care by themselves, together with other employers or they can buy services from private health centres or municipal health centres. The trend is that employers more often buy occupational health care than organize it themselves.

"It would be important for occupational health care to have a long-term overall vision of workplace conditions and employees. If there is competition for occupational health care in the short-term and it often changes, this vision will not develop", Mukala says.

She is concerned about the occupational health care of small businesses. In such enterprises, the manager deals with personnel matters in addition to everything else. He or she perhaps does not have the know-how to compete and buy occupational health care, and may not necessarily know what should be procured.

Making use of the entire workforce

Kristiina Mukala thinks that it would be possible to extend people's working careers by making use of the entire workforce reserve. It is estimated that by using the working capacity of the unemployed and people on work disability pensions the labour force would increase by a fifth.

"In order that all existing working capacity is put to use, we should be more tolerant and flexible. We cannot demand a hundred percent working capacity from everyone in working life. Participating in working life, even with less input, and through it belonging to a community, will generally improve the quality of life."

Working career can also be extended by seeing to it that people are not wholly depleted by work. Working careers become longer when sickness absenteeism and periods of work disability become shorter.

"If it is pleasant to come to work, one is motivated to carry out one's duties and if the amount of work is such that people can cope, then it is unlikely that they will try to leave working life before their time. They will continue working for as long as it feels good", says Mukala.

"If work is continually in a twilight zone of strained energy and know-how and people do not enjoy being at work, then they will certainly start looking for ways to leave work for whatever reason. In that case it's all the same what retirement age we set."

Merja Moilanen

Man kan inte "utlokalisera" arbetsförmågan till företagshälsovården, utan det är en gemensam uppgift för arbetstagarna, arbetsgivarna, arbetarskyddet, företagshälsovården och den offentliga hälso- och sjukvården, säger medicinalrådet Kristiina Mukala. Hon konstaterar också att vi inte får kräva en arbetsförmåga på etthundra procent av alla som är i arbetslivet. Vi bör vara mer toleranta och flexibla i arbetslivet för att all befintlig arbetsförmåga ska kunna utnyttjas.

Två arbetsgrupper vid social- och hälsovårdsministeriet försöker som bäst finna metoder genom vilka man kunde förlänga tiden i arbetslivet genom att bättre sörja för människans arbetsförmåga och förbättra välbefinnandet i arbetet. Grupperna bildades i februari 2010 på förslag av Arbetslivsgruppen för att fortsätta dess arbete.

Kristiina Mukala deltar i båda arbetsgrupperna som sakkunnig inom företagshälsovården. Hon hoppas att man i arbetsgrupperna ska se upprätthållandet av arbetsförmågan som en helhet och inte nöja sig med att bara kosmetiskt slipa till någon kantighet.

"Företagshälsovården kan inte ensam ta ansvar för upprätthållandet av arbetsförmågan. Det finns många aktörer och varje aktör har en lika viktig roll", betonar hon.

Det primära ansvaret ligger hos en själv

"Primärt är var och en själv ansvarig för att upprätthålla sin arbetsförmåga. Var och en måste själv sörja för hälsosam kost, motion, tillräcklig vila och sömn. Men måtta i allt. Människan måste också ha ett annat liv än att bara arbeta och upprätthålla arbetsförmågan", säger Mukala.

"Man måste få kraft av arbetet för fritiden och av fritiden kraft för arbetet. Arbetet får inte ta alla krafter i anspråk, det måste finnas tid för återhämtning. Behovet av återhämtning är beroende av arbetsbelastningen, den egna konditionen och åldern. Med tilltagande ålder behövs återhämtning med kortare intervall."

Enligt Mukala finns det gott om information om hur man upprätthåller arbetsförmågan. Det är en annan sak, om man kan tillämpa den på det egna livet.

Det är arbetsgivarens ansvar att skapa sådana arbetsförhållanden som inte innebär fara för arbetstagarnas hälsa. Arbetarskyddet övervakar denna sida av upprätthållandet av arbetsförmågan. Det mest idealiska vore om arbetsgivaren kunde betrakta arbetstagarnas situation i ett bredare perspektiv och anpassa sig efter arbetstagarnas livssituation.

"Människors arbetsförmåga varierar i olika skeden av livet. När till exempel barnen är små kräver livet hemma sin del, och man kan kanske inte satsa så mycket på arbetet som i något annat skede i livet. Om arbetsgivaren visar sig smidig när arbetstagaren har en tuff livssituation kan man anta att arbetstagaren å sin sida är motiverad att arbeta mer när det är brådska i arbetet", säger Kristiina Mukala.

"Kompetens är en viktig del av arbetsförmågan. Både arbetsgivaren och arbetstagaren har ansvar för att arbetstagaren sätter sig in i sina uppgifter så väl att inkompetens inte ger upphov till stress. Upprätthållande av kompetensen förbättrar arbetsklimatet och arbetstagarnas motivation."

Företagshälsovård köps allt oftare

Företagshälsovårdens uppgift är att se hur arbetstagarens hälsomässiga förutsättningar och arbetskraven möts. Arbetsgivaren ska alltid ordna förebyggande företagshälsovård även om det endast finns en arbetstagare. Förebyggande företagshälsovård omfattar till exempel hälsokontroller i ett sådant arbete där hälsan kan vara hotad. Arbetsgivaren kan även låta företagshälsovård även omfatta sjukvård.

Arbetsgivaren kan ordna företagshälsovården själv, tillsammans med andra arbetsgivare eller köpa tjänsten av en privat läkarcentral eller kommunens hälsovårdscentral.

"Trenden är att arbetsgivare allt oftare köper företagshälsovård i stället för att ordna den själv. Det är viktigt att företagshälsovården har en långsiktig helhetssyn på förhållandena på arbetsplatsen och arbetstagarna. Om företagshälsovården konkurrensutsätts med korta intervall och den ofta byts utvecklas inte denna syn."

Mukala är bekymrad över företagshälsovården i småföretag. I småföretag sköter chefen personalfrågorna vid sidan av allt annat. Han eller hon har kanske inte kompetens att konkurrensutsätta och köpa företagshälsovård, och vet inte nödvändigtvis vad man borde få.

Hela arbetskraften i anspråk

Enligt Kristiina Mukala skulle tiden i arbetslivet kunna förlängas genom att ta i anspråk hela arbetskraftsreserven. Enligt uppskattningar som gjorts kunde man öka arbetskraften med upp till en femtedel genom att ta i anspråk arbetsförmågan hos de arbetslösa och dem som får invalidpension.

"För att kunna utnyttja den befintliga arbetsförmågan borde vi vara mer toleranta och smidigare än i nuläget. Vi får inte kräva en arbetsförmåga på etthundra procent av varje person i arbetslivet. Att delta i arbetslivet om än med en mindre insats och därigenom tillhöra någon gemenskap förbättrar i regel livskvaliteten."

Tiden i arbetslivet kan också förlängas genom att människor inte sliter ut sig på jobbet. Tiden i arbetslivet förlängs om sjukskrivningar och perioder av arbetsoförmåga förkortas.

"Om det är roligt att komma till jobbet, arbetsuppgifterna är motiverande och arbetsmängden sådan att man orkar med den, vill människor knappast söka sig bort från arbetslivet i förtid. De fortsätter arbeta så länge det känns bra", tror Mukala.

"Om arbetet ständigt består av att man kämpar på yttersta gränsen av ens krafter och kunnande och människan inte trivs på jobbet, börjar han eller hon söka metoder för att komma bort från jobbet av vilken som helst orsak. Då gör det detsamma var man sätter pensionsåldern."

Merja Moilanen