Yläkulma
Yläkulma on ajankohtaisia sosiaali- ja terveyspoliittisia aiheita käsittelevä kirjoitussarja.
Palveluasumiseen linjataan yhdenmukaiset maksujen määräytymisperusteet
"Palveluasumisen kirjavia asiakasmaksumäärittelyjä on yhdenmukaistettava, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuisi. Samansisältöisistä julkisista palveluista on perittävä maksut samoin perustein riippumatta siitä, missä kunnassa tai palvelutalossa asiakas asuu. Maksuperusteet on tehtävä myös niin ymmärrettäviksi, että jokainen saa niistä selon, vieläpä yhdellä lukemisella", sanoo neuvotteleva virkamies Päivi Voutilainen. "Vertailun ja valinnanteon mahdollistamiseksi asiakkaan on saatava selvyys siitä, mitä hän saa maksunsa vastineeksi."
Ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivan ja hoidon uudistamista pohditaan parhaillaan Ikähoiva-työryhmässä, jonka puheenjohtaja Päivi Voutilainen on. Sosiaalihuoltolain mukaisen palveluasumisen maksujen määräytymisperusteiden linjaus on työryhmän työn ydintä. Tähän työryhmää velvoittaa Sata-komitean ehdotus. Myös kunnissa odotetaan selkeitä ohjeita.
"Toiveita selkeistä ohjeista tulee ministeriöön todella paljon, ja ohjauksen selkeyden toive tuli myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2009 toteuttamalta 24 paikkakunnan kierrokselta", Voutilainen kertoo.
Monimutkainen järjestelmä
"Meillä on kovin vaikeasti avautuva ja monimutkainen ikäihmisten pitkäaikaishoidon järjestelmä", Voutilainen toteaa.
Pitkäaikaishoitoa tarvitsevia hoidetaan terveyskeskuksissa pitkäaikaishoidon osastoilla, vanhainkodeissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Terveydenhuollon lainsäädäntö ohjaa terveyskeskusten toimintaa ja sosiaalihuollon lainsäädäntö vanhainkotien ja tehostetun palveluasumisen toimintaa. Terveyskeskussairaalassa ja vanhainkodissa hoito on laitoshoitoa, tehostettu palveluasuminen puolestaan kuuluu avohoidon palvelujen kokonaisuuteen.
Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään hänen maksukykynsä mukaan määräytyvä maksu, joka on enintään 85 prosenttia nettokuukausituloista. Hoidossa olevan henkilökohtaiseen käyttöön on jäätävä vähintään 97 euron käyttövara kuukaudessa. Tehostetun palveluasumisen maksuista sen sijaan ei ole laissa säännöksiä, ja kuntiin on syntynyt hyvin kirjavia maksukäytäntöjä.
Asumispalveluissa asiakas maksaa asiakasmaksun lisäksi erikseen vuokraa ja lääkkeiden omavastuuosuudet. Asumispalveluissa voi syntyä kohtuuttomia tilanteita, jos asumisesta, palveluista ja lääkkeistä kertyvät maksut ylittävät ikäihmisen tulot.
"Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa on suositeltu, että asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmaa laadittaessa huolehditaan siitä, että palveluiden maksut eivät ole asiakkaalle kohtuuttomia. Joissakin tapauksissa tehostetun palveluasumisen asiakkaiden maksut ovat määritelty niin korkeiksi, että asiakkaalle on jouduttu myöntämään toimeentulotukea. Se ei tunnu oikein järkevältä", Voutilainen sanoo.
Sata-komitealta linjaukset
Sata-komitea esitti, että palveluasumisen maksut yhtenäistetään valtakunnallisesti. Maksut olisivat tulosidonnaisia ja aikaperusteisia ja niihin sisältyisivät myös tukipalvelut lukuun ottamatta ateriapalveluita, kuljetuspalveluita, turvapuhelinta ja siihen liittyvä palveluita. Vuokran palveluasumisen asiakas maksaisi erikseen ja saisi Kelan asumistuen, jos hänellä tulojensa mukaan olisi siihen oikeus.
"Palveluja ostaessaan ihmiset eivät läheskään aina tiedä, mitä he rahallaan saavat; samalla euromäärällä voi saada kovin erilaista palvelua. Maksuperusteet pitääkin tehdä niin läpinäkyviksi ja selkeiksi, että palveluja tarvitseva ihminen tietää, mitä hän saa, tilaaja tietää, mitä hän ostaa ja tuottaja tietää, mitä myy. Samasta asiasta on puhuttava samoilla käsitteillä", Voutilainen painottaa.
Käsitteistöä pohditaan kuluttajansuojan näkökulmasta myös työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä.
Tavoitteena selkeät maksuperusteet
Päivi Voutilainen korostaa, että työryhmä ei määrittele palveluiden hintoja vaan yhtenäisiä perusteita julkisen sektorin järjestämän palveluasumisen asiakkailta perittäville maksuille. Työryhmässä pohditaan esimerkiksi, pitäisikö palveluasumisessa periä perusmaksua hoito- tai hoivamaksun lisäksi sekä pitäisikö asiakkaalle jäädä vähimmäiskäyttövaraa laitoshoidon tapaan, ja jos niin minkä suuruinen käyttövaran pitäisi olla.
"Työryhmän suuri haaste on, että tehostetun palveluasumisen asiakasmaksun pitäisi olla yksittäiselle asiakkaalle kohtuullinen, mutta asiakasmaksujärjestelmän pitäisi turvata kunnille vähintään nykyisen suuruinen asiakasmaksukertymä. Muuten kunnat eivät selviydy palvelujen järjestämisestä", Voutilainen toteaa.
Työryhmä julkistaa ehdotuksensa syyskuussa. Sitä ennen ehdotusluonnoksista käydään pyöreän pöydän keskusteluja keskeisten sidosryhmien kanssa.
Merja Moilanen
Focus
Focus is a series of articles dealing with social and health policy issues.
Setting uniform payment assessment criteria for service accommodation
"The motley client payment specifications need to be standardized in order for the equality of citizens to be realized. Payments for public services of similar content must be levied using the same criteria, regardless of which municipality or service block they live in. Payment criteria must be made so comprehensible that everyone can find out about them even on a single reading," says MSAH Ministerial Adviser Päivi Voutilainen. "In order to make comparisons and choices, clients need clarity on what they get in return."
A working group chaired by Päivi Voutilainen is currently considering the reform of the system of round-the-clock care for older people. In line with the Social Welfare Act, the core task of the working group is the alignment of payment assessment criteria. The working group has been entrusted with this at the recommendation of the SATA committee, which is responsible for the reform of social security in Finland. Municipalities are also expecting to receive clear guidance on the issue.
"Hopes have been expressed to the Ministry that there will be clear guidance, including from the tour by the National Institute for Health and Welfare of 24 localities, which it conducted in 2009," Voutilainen explains.
Complicated system
"We've a system of long-term care for older people that is very complicated", says Voutilainen.
People needing this kind of care are attended to in long-term care wards at health centres, residential homes for older people and intensive sheltered housing units. Legislation on health care directs the work of health centres, while legislation concerning social care deals with the activities of homes for older people and intensive sheltered housing. Care in health centre hospitals and homes for older people comprises institutional care, while intensive sheltered housing includes overall outpatient care.
People in long-term institutional care pay a set fee, which is levied according to their ability to pay, and which is up to 85 percent of their monthly net income. An allowance of at least € 97 a month must be left over for the personal use of those in care. Payments for intensive sheltered housing, however, are not regulated by law, leading to highly disparate payment practices in municipalities.
With housing services, the client pays a separate excess share for rent and medicines in addition to the client fee. Unreasonable situations can arise with housing services where the payments that accrue from accommodation, services and medicines may exceed the income of the older client.
"The National Framework for High-Quality Care and Services for Older People contains the recommendation that in drawing up the client's care and service plan the client does not have excessive service payments. In some cases the client costs for intensive sheltered housing have been set so high that clients have had to be granted social assistance. It doesn't seem very sensible," says Voutilainen.
SATA committee's proposed policy lines
The SATA committee proposed that the fees for service housing be standardized nationwide. Fees would be income-linked and time-based, and they would contain support services, excluding meals services, transportation services, safety phones and the services associated with them. Clients would pay rent on service housing separately, and would receive housing allowance from the Social Insurance Institution, which provides social security benefits throughout Finland, if they were entitled to it according to their income.
"When people buy services, they don't always know what they are getting for their money. They might get very different services for the same number of euros. Payment criteria should be made so transparent and clear that those who need services know what they are getting, orderers know what to buy and producers know what to sell. They have to speak about the same things with the same concepts", says Voutilainen
A working group at the Ministry of Employment and the Economy is also deliberating over the concepts involved from the perspective of consumer protection.
Aiming for clear payment criteria
Päivi Voutilainen stresses that the working group is not determining the prices of services, rather standard criteria for payments levied from clients in service housing. The working group is considering whether a basic fee in addition to the care fees should be levied, and whether clients should be left with a minimum allowance for personal use, as is the case with institutional care, and if so how large the sum should be.
"The working group's major challenge is that the client fee for intensive sheltered housing should be reasonable for the individual client, but that the system of client fees should safeguard the client fee accrual for municipalities at least at its current extent. Otherwise, municipalities will not be able to cope with the arrangement of services", says Voutilainen.
The working group will publish its proposals in September. Before this, the draft proposals will be debated in round-table discussions with the main interest groups.
Merja Moilanen
Fokus
Fokus är en skriftserie som behandlar aktuella social- och hälsovårdspolitiska ämnen.
Riktlinjer dras upp för att på enhetliga grunder fastställa avgifter för serviceboende
"Fastställandet av klientavgifter inom serviceboendet måste göras enhetligt för att medborgarnas jämlikhet ska förverkligas. För offentliga tjänster med samma innehåll ska avgifter uppbäras på samma grunder oberoende av i vilken kommun eller vilket servicehus klienten bor. Grunderna för avgifterna ska också göras i den mån begripliga att var och en förstår dem till och med efter första läsningen", säger konsultativa tjänstemannen Päivi Voutilainen. "För att göra det möjligt att göra jämförelser och val måste klienterna få reda på vad de får för sin avgift."
Arbetsgruppen för äldreomsorg med Päivi Voutilainen som ordförande diskuterar som bäst en reform av dygnet runt omvårdnad och vård av äldre människor. Kärnan i arbetsgruppens arbete är att dra upp riktlinjerna för grunderna för fastställande av avgifterna för serviceboende i enlighet med socialvårdslagen. Sata-kommitténs förslag förpliktar arbetsgruppen till detta. Kommunerna väntar också på tydliga anvisningar.
"Det kommer väldigt många önskemål om tydliga anvisningar till ministeriet, och en önskan om tydlig styrning inkom också från den runda på 24 orter som Institutet för hälsa och välfärd genomförde år 2009", säger Voutilainen.
Komplicerat system
"Vi har ett svårtytt och komplicerat system för långtidsvård av äldre människor", konstaterar Voutilainen.
Personer i behov av långtidsvård vårdas på hälsovårdscentraler på avdelningar för långtidsvård, ålderdomshem och enheter för effektiverat serviceboende. Lagstiftningen inom hälso- och sjukvården styr hälsovårdscentralernas verksamhet och socialvårdslagstiftningen ålderdomshemmens och det effektiverade serviceboendets verksamhet. På hälsovårdscentralsjukhus och ålderdomshem är vården institutionsvård, effektiverat serviceboende hör däremot till öppenvårdstjänsterna.
Av den som är i långvarig institutionsvård uppbärs en avgift enligt klientens betalningsförmåga, som uppgår till högst 85 procent av nettomånadsinkomsten. Den som vårdas ska ha kvar minst 97 euro i månaden för personligt bruk. Däremot saknas bestämmelser om avgifter för effektiverat serviceboende i lagen, och i kommunerna har det uppstått en mycket varierande avgiftspraxis.
Inom ramen för boendeservice betalar klienten förutom klientavgiften separat hyra och självriskandelarna för läkemedel. I fråga om boendeservicen kan det uppstå orimliga situationer om avgifterna för boende, tjänster och läkemedel överstiger den äldres inkomster.
"I kvalitetsrekommendationen om tjänster för äldre rekommenderas att man i samband med utarbetandet av klientens vård- och serviceplan sörjer för att serviceavgifterna inte är orimliga för klienten. I vissa fall har avgifterna för klienterna inom effektiverat serviceboende fastställts till ett så högt belopp att man tvingats bevilja klienten utkomststöd. Det känns inte särskilt klokt", säger Voutilainen.
Sata-kommittens riktlinjer
Sata-kommittén föreslog att avgifterna för serviceboende görs enhetliga på riksnivå. Avgifterna ska vara inkomstrelaterade och tidsbaserade, och de ska även omfatta stödtjänster med undantag av måltidsservice, färdtjänst, trygghetstelefon och tjänster som anknyter till denna. Klienten inom serviceboendet betalar hyran separat och får FPA:s bostadsbidrag, om han eller hon enligt sina inkomster är berättigad till det.
"När människor köper tjänster vet de inte på långt när alla gånger vad de får för sina pengar; för samma antal euro kan man få mycket varierande service. Grunderna för avgifter ska också göras så genomskådliga och tydliga att den människa som behöver tjänster vet vad han eller hon får, beställaren vet vad han eller hon köper och producenten vet vad han eller hon säljer. Man måste tala om samma sak med samma begrepp", säger Voutilainen.
Arbets- och näringsministeriets arbetsgrupp diskuterar också begreppen ur konsumentskyddets synvinkel.
Målet är tydliga grunder för avgifter
Päivi Voutilainen betonar att arbetsgruppen inte står i begrepp att fastställa priserna för tjänsterna utan enhetliga grunder för de avgifter som uppbärs av klienter inom serviceboende som den offentliga sektorn ordnar. Arbetsgruppen diskuterar till exempel om man inom serviceboendet utöver vård- eller omvårdnadsavgift ska uppbära en grundavgift samt om klienten ska ha ett lägsta belopp till sitt förfogande i likhet med institutionsvården, och hur stort beloppet ska vara om så är fallet.
"En stor utmaning för arbetsgruppen är att å ena sidan ska klientavgiften för effektiverat serviceboende vara rimlig för den enskilda klienten och å andra sidan ska klientavgiftssystemet säkra ett inflöde av klientavgifter för kommunen som är minst lika stort som det nuvarande. Annars klarar inte kommunerna av att ordna servicen", säger Voutilainen.
Arbetsgruppen offentliggör sina förslag i september. Dessförinnan ska rundabordssamtal föras om utkasten till förslag med viktiga intressegrupper.
Merja Moilanen
