STM:n ympäristöterveysyksikön tuore johtaja Jari Keinänen peräänkuuluttaa todellista osaamista homekorjausten tekoon sekä kosteus- ja homemittauksiin.

Kosteus- ja homevauriot ovat suuri syy niin asuntojen kuin muidenkin rakennusten huonoon sisäilman laatuun. Huono sisäilma on maamme suurimpia ympäristöterveysongelmia. Pelkästään todettujen työperäisten homepölykeuhkojen, ammattiastmojen ja vastaavien sairauksien hoitokustannukset ovat vakuutusyhtiöiden mukaan 1,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Koko maan kattavaa näkökulmaa homeongelmiin ja koordinoituja toimenpiteitä on kaivattu pitkään. Valtakunnallista otetta homeasioihin edellytti jo selvityshenkilö Kari Reijula sairaaloiden sisäilman tilaa koskeneessa selvityksessään vuonna 2005. Nyt sellaista on luvassa: uusi, viisivuotinen toimenpideohjelma (2009-2013) homeen ja kosteusvaurioiden poistamiseksi käynnistyy näinä päivinä. Ohjelmaa koordinoi ympäristöministeriö, mutta sosiaali- ja terveysministeriö on mukana keskeisenä yhteistyökumppanina.

Oikeaa osaamista ja laatua korjauksiin

"Tavoitteena on varmistaa että Suomessa osataan oikeasti arvioida korjaustarve, korjata kosteus- ja homevaurioita ja tehdä homeremontteja. Ettei tehdä sutta ja sekundaa", Jari Keinänen tiivistää.

Valtioneuvosto päätti homeohjelman aloittamisesta hallituksen puoliväliriihessä helmikuussa 2009. Ohjelmaa koordinoi ympäristöministeriö, jonne on paraikaa haussa ohjelmajohtaja joulukuun alusta lähtien.

Homeohjelmalla tavoitellaan todellista vaikuttavuutta: sitä ettei kosteusvaurioiden korjaaminen olisi pelkästään kosmetiikkaa, jolla tehdään bisnestä. Korjausmenetelmät on tunnettava. Keinäsen mukaan usein ei vain osata tai sitten tingitään työn laadussa.

"Kosteusvaurioiden korjaaminen on erittäin paljon ammattitaitoa vaativaa hommaa. Meillä on hyvin vähän yrittäjiä jotka pystyvät oikeasti tekemään sitä. Korkeasuhdanteen aikana ei tahdottu saada yrityksiä tekemään korjauksia, kun helpompiakin kohteita oli saatavilla. Laskusuhdanteen aikana rakennusfirmat ovat ottaneet myös homekorjausurakoita, vaikka osaamista ei ole ollenkaan."

"Haluamme varmistaa että kosteusvaurioiden korjausrakentamista osataan tehdä, ja että menetelmät joilla arvioidaan korjauksen laatua ja korjauksen tarvetta ovat kohdallaan. Siinä mielessä olemme täällä STM:n ympäristöterveysyksikössä ottaneet tämän valtioneuvoston ohjelman todella ilolla vastaan", Keinänen toteaa.

Valtion rahat tehokkaaseen käyttöön

Valtio tukee kosteusvaurioiden korjauksia isoilla summilla: pelkästään vuonna 2009 korjausrahoja on jaettu valtion kassasta 19 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten korjaukseen annettiin elvyttävässä lisäbudjetissa keväällä yhdeksän miljoonaa. Syksyn aikana hallitus esittää 10 miljoonaa euroa lisärahaa jälkirahoitteisena valtionavustuksena kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon laitosten korjaamiseen. Valtionavustukset maksetaan vuoteen 2012 mennessä. Jälkimmäinen potti on tarkoitus kohdistaa etenkin terveyskeskusten, vanhainkotien ja päiväkotien homeongelmien korjaamiseen. Päätökset rahanjaosta tehdään aluehallintovirastoissa helmikuun 2010 loppuun mennessä.

Valtion kannalta kiinnostavin kysymys on se, mikä on rahojen todellinen "vaikuttavuus". Keinäsen mukaan korjausrakentamiseen jaettujen rahojen käyttöä ei korjausten onnistumisen näkökulmasta valvo oikein kukaan.

"En usko että esimerkiksi keväällä lisäbudjetissa jaettujen korjausrahojen käyttöä on oikeasti lääneissä millään tavalla arvioitu - ainakaan korjausten laadun osalta. Hankesuunnitelmia ei käydä tarkasti läpi eikä rakentajien osaamista valvota. Sinänsä rahoista on varmasti paljon yleistä hyötyä, mutta pahoin pelkään että rahat menevät osittain Kankkulan kaivoon", Keinänen miettii.

Homekoulutusta lisää ja tasoa ylös

Ensi vuodeksi homeohjelmalle on esitetty 900 000 euroa itsenäistä ohjelmarahaa, jolla pyritään "homeosaamisen" valtakunnalliseen lisäämiseen. Yritysten homeosaamisen kasvattamisen lisäksi tavoitteena on kehittää ja nopeuttaa homevaurioiden arviointimenettelyjä sekä arvioida korjausten tuloksia. Lisäksi kehitetään kaikille rakennushankkeiden osapuolille suunnattavaa arviointiin liittyvää koulutusta ja viestintää. Kosteus- ja hometalkoisiin kuuluu myös, että muutaman vuonna 2010 rahoitettavan hankkeen korjaussuunnitelmat ja varsinaiset korjaustoimet arvioidaan tarkasti.

STM on kiinteästi mukana YM:n yhteistyökumppanina. "Olemme hyvissä ajoin liikkeellä, koska STM:n puolella asiaa on mietitty jo kesästä lähtien ja meille on palkattu konsultti Risto Aurola tätä tehtävää varten. Hän selvittää kosteus- ja homevaurioiden mittaus- ja arviointimenetelmiä, jotka soveltuvat erityisesti korjausten laadun arviointiin", Keinänen kertoo.

"Menetelmiä sinänsä on olemassa ja tiedetään, miten kosteusvaurioita pitäisi korjata, mutta kentällä tietoa ei aina ole. Viime kädessä vastuu homevaurioiden arvioinnista ja korjausten onnistumisesta on toiminnanharjoittajilla, monesti yksittäisellä henkilöllä, rakentajalla. Mutta kautta linjan pitäisi saada osaamisen tasoa nostettua."

Terhi Aalto

The 2009-2013 programme is being coordinated by the Ministry of the Environment, with the MSAH as its main partner. The programme has its antecedents in a milestone report issued in 2005 by the MSAH on problems of air quality and mould damage in Finnish hospitals.

The new programme aims to make a marked difference in eradicating mould damage, its resulting poor air quality and adverse health impact throughout the country. One aim is to ensure that renovation work really gets the job done and is not purely cosmetic, resulting in the reappearance of the problem.

Various sorts of buildings in Finland are susceptible to mould damage, in part due to past building techniques. Keinänen says that repairing mould damage to buildings is a demanding and specialised job.

"We have very few firms that are equipped to carry out such renovation work. During the economic boom there was little will to get firms to carry out renovation work, as there were easier targets available. During the recession building firms have been taking on repairs to mould damage, even though there is a lack of expertise in this area."

Keinänen explains that one point of the new action plan is to make sure that there is the knowhow to undertake mould-damaged building repairs, and that the procedures for assessing the quality of renovation work and the need for repairs in general are in order. "In this respect, at the MSAH environmental health unit we have been delighted to get this new government programme."

Cost effectiveness

The state spends heavily on repairing buildings damaged by damp, EUR 19 million for 2009 alone. In the spring an additional EUR 9 million was allocated for repairs to social and health care facilities. This autumn a further EUR 10 million for similar work was added to the central government transfer to municipalities until 2012.

From the point of view of the state, the most pressing issue is the impact of such funding. Keinänen reckons that in terms of the use of funds there is no oversight on the success or otherwise of building renovation work.

"I don't think that the additional funding disbursed in the spring, for instance, was really assessed in the provinces, at least from the point of view of quality. Plans were not scrutinized and builders' expertise was not monitored. Funding in itself is certainly generally beneficial, but I fear that at worst the money was in part wasted."

It is proposed that EUR 900,000 be devoted to next year's part of the action plan, which aims to improve the knowledge and expertise in dealing with building mould. In addition to improving the knowhow of building firms, the aim is to develop mould damage assessment procedures and to speed up the evaluation of renovation methods. Training and information will also be developed for all actors involved in construction projects.

Keinänen says that the MSAH got to work on the action plan, as a close collaborator of the Ministry of the Environment, in good time. "From the MSAH side a report was carried out and since the spring we have hired a consultant, Risto Aurola, to work on this matter. His job is to ascertain the measuring and evaluation procedures concerning damp and mould damage that apply specifically to assessing the quality of renovations."

Keinänen points out that though such procedures exist, as does the knowhow for repairing damp damaged buildings, they are in short supply. He believes that the action plan will help remedy this and raise the overall level of knowledge and practice.

Terhi Aalto

Fukt- och mögelskador är en stor orsak till såväl bostädernas som också andra byggnaders dåliga kvalitet på inomhusluften. Dålig inomhusluft är ett av de största miljöhälsoproblemen i vårt land. Endast vårdkostnaderna för konstaterade arbetsrelaterade mögeldammlungor, yrkesastma och motsvarande sjukdomar uppgår enligt försäkringsbolagen till 1,5 miljoner euro per år.

Redan länge har man saknat ett riksomfattande perspektiv på mögelproblemen och på koordinerande åtgärder. Ett riksomfattande grepp om mögel angelägenheterna förutsatte redan utredningsman Kari Reijula i sin utredning över sjukhusens inomhusluft år 2005. Nu har en sådan utlovats: ett nytt femårigt åtgärdsprogram (2009-2013) för att eliminera mögel- och fuktskador kör igång i dessa dagar. Programmet koordineras av miljöministeriet, men social- och hälsovårdsministeriet deltar som en central samarbetskompanjon. 

Riktig kunskap och kvalitet i saneringarna

"Målet är att säkerställa att man i Finland rätt kan bedöma behovet av reparationer, iståndsätta fukt- och mögelskador och göra mögelsaneringar. Att man inte åstadkommer en varg eller sekunda", sammanfattar Jari Keinänen.

Statsrådet beslöt om att påbörja mögelprogrammet vid regeringens politiska överläggningar i februari 2009. Programmet koordineras av miljöministeriet, där tjänsten som programdirektör från och med början av december som bäst är lediganslagen.

Med mögelprogrammet eftersträvas verklig effekt: det att reparation av fuktskador inte skulle vara endast kosmetik, med vars hjälp man gör business. Man måste känna till reparationsmetoderna. Enligt Keinänen kan man ofta bara inte eller så prutar man på arbetets kvalitet.

"Sanering av fuktskador är ett jobb som kräver mycket stor yrkeskunskap. Vi har väldigt få företagare som på riktigt kan utföra sådana. Under högkonjunkturen ville man inte få företag att göra saneringar då det gick att få enklare uppdrag. Under lågkonjunkturen har byggfirmorna tagit också mögelsaneringar på entreprenad, även om man fullständigt saknat kunskaper.

"Vi vill försäkra oss om att man kan utföra reparationer vid fuktskador, och att metoderna med vilka man bedömer kvaliteten och behovet av reparationer är korrekta. I den meningen har vi inom SHM:s grupp för miljö- och hälsoskydd verkligen tagit emot statsrådets program med glädje", konstaterar Keinänen.

Statens pengar i effektiv användning

Staten stöder reparationer av fuktskador med stora summor: endast under år 2009 har man delat ut 19 miljoner euro i renoveringspengar ur statens kassa. För renovering av institutioner inom social- och hälsovården gavs nio miljoner euro i vårens tilläggsbudget med stimulanssyfte. Under hösten kommer regeringen att föreslå 10 miljoner euro i tilläggspengar, i form av statsunderstöd finansierade i efterskott till kommunerna, för reparation av institutioner inom social- och hälsovården. Statsunderstöden utbetalas före utgången av år 2012. Den sistnämnda andelen är avsedd att riktas speciellt till sanering av mögelproblem på hälsocentraler, ålderdomshem och daghem. Beslut om fördelningen av pengarna görs vid regionförvaltningsverken senast i slutet av februari 2010.

Ur statens synvinkel är den intressantaste frågan pengarnas verkliga "effekt". Enligt Keinänen övervakar egentligen ingen hur pengarna som utdelats för renoveringsarbetena har fungerat ur perspektivet lyckade saneringar.

"Jag tror till exempel inte att användningen av de renoveringspengar som utdelades på våren i samband med tilläggsbudgeten på riktigt har utvärderats i länen - åtminstone inte beträffande kvaliteten på reparationerna. Projektplaner granskas inte noggrant och byggarnas kompetens övervakas inte.  I och för sig är säkert pengarna till stor allmän nytta, men jag befarar nog att pengarna till en del går till spillo, funderar Keinänen."

Mera mögelutbildning och högre nivå

För nästa års mögelprogram har föreslagits 900 000 euro i självständiga programpengar, med vilka man försöker öka det nationella "mögelkunnandet". Förutom att öka företagens kunskaper om mögel är målet att utveckla och försnabba bedömningsförfarandet gällande mögelskador samt att utvärdera resultaten av saneringarna. Dessutom ska man för alla parter inom byggprojekten utveckla utbildningen och informationen som berör utvärdering. Till fukt- och mögelarbetena hör också att man grundligt utvärderar saneringsplanerna och de egentliga reparationsåtgärderna för några av de projekt som finansieras under år 2010.

SHM deltar såsom nära samarbetskompanjon med MM. "Vi är ute i god tid, eftersom man på SHM redan sedan sommaren har funderat på saken och vi har avlönat en konsult Risto Aurola för den här uppgiften. Han utreder mät- och utvärderingsmetoder som lämpar sig uttryckligen för att bedöma kvaliteten på saneringarna", berättar Keinänen.

"Metoderna som sådana existerar och man vet hur fuktskador ska repareras, men på fältet finns det inte alltid kunskaper. I sista hand är det verksamhetsidkarna, ofta en enskild person, byggaren, som ansvarar för bedömningen av mögelskadorna och för att saneringarna lyckas. Men över hela linjen borde kunskapsnivån höjas."

Terhi Aalto