"Sote-aluemallissa vastuusuhteet ja siten myös koko sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne olisivat selkeitä", sanoo STM:n kansliapäällikkö Kari Välimäki. Sosiaali- ja terveysalueet - joko kunnat tai kunta-yhtymät - vastaisivat peruspalveluista sekä valtaosasta erityispalveluja ja viisi erityisvastuualuetta vaativista erityispalveluista.

Kari Välimäen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen ongelma on väestöryhmien terveys- ja hyvinvointierojen kasvu. Tämä johtuu monesta tekijästä. Eroja kasvattaa myös se, ettei perustason sosiaali- ja terveydenhuolto toimi.

"Kansallisen terveyshankkeen tuloksia arvioitaessa kävi selvästi ilmi, että perusterveydenhuoltoon kiinnitettiin liian vähän huomiota. Nyt on erityisen suuri tarve tukea perustasoa", Välimäki sanoo.

"Paras-hanke on edistänyt jossain määrin kuntien yhteistyötä mutta myös lisännyt hallinnon kirjavuutta. Vastuusuhteet ovat tulleet monissa kunnissa epäselvemmiksi - näin on tapahtunut erityisesti yhteistoiminta-alueilla."

"Peruspalveluministeri Paula Risikon esittämä sote-aluemalli on vastaus näihin haasteisiin. Esitys 40-60 sosiaali- ja terveysalueesta on johdonmukainen jatke Paras-hankkeelle."

Paras-hankkeen puitelaki on voimassa vuoden 2012 loppuun. Sote-malli tähtää puitelain jälkeiseen aikaan.

Sote-alueen perustana on kunta tai kuntayhtymä

Sote-aluemallissa sosiaali- ja terveysalueen muodostaisi kunta tai kuntayhtymä. Ne vastaisivat peruspalveluista, ja viisi erityisvastuualuetta vaativista erityispalveluista. Osa nykyisten sairaanhoitopiirien palveluista hoidettaisiin sosiaali- ja terveysalueilla osa yliopistosairaaloiden erityisvastuualueilla , nk erva-alueilla.

"Järjestelmä olisi selkeän kaksiportainen. Vastuusuhteet ja siten myös koko sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne olisivat selkeitä", Välimäki toteaa.

Erityisvastuualueiden sisäinen yhteistyö on jo tällä hetkellä tiivistymässä esimerkiksi Itä-Suomessa. Muutoksella olisi tarkoitus vähentää päällekkäisiä hallinnollisia tehtäviä, parantaa työnjakoa ja edistää esimerkiksi yhteishankintoja.

Sosiaali- ja terveydenhuolto yhdeksi kokonaisuudeksi

Sote-aluemallissa on lähtökohtana, että sosiaali- ja terveydenhuolto muodostaa kokonaisuuden.

"On vaikea kuvitella, miksi esimerkiksi vanhustenhoidossa pitäisi olla sosiaali- ja terveystoimi hallinnollisesti erillään", Välimäki ihmettelee.

Mallissa ei oteta kantaa esimerkiksi toimeentulotuen tai päivähoidon asemaan. Välimäen mielestä koko sosiaalipuolen olisi hyvä olla yksi kokonaisuus. Toimeentulotuki olisi säilytettävä sosiaalityön yhteydessä ja päivähoidonkin luonteva paikka olisi sosiaalitoimen yhteydessä.

Sote-aluemalli ei ratkaise kaikkia ongelmia

Välimäen mukaan Sote-aluemalli ei yksin ratkaise sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkia ongelmia. Toiminnallisten ja rakenteellisten uudistusten lisäksi tarvitaan muutoksia esimerkiksi johtamisessa, henkilöstön koulutuksessa ja tuloksellisuuden arvioinnissa. Näitä uudistuksia on tarpeen viedä eteenpäin samanaikaisesti rakenteellisten uudistusten kanssa.

Sote-mallissa ei myöskään puututa terveydenhuollon monikanavarahoituksen aiheuttamiin ongelmiin.

"Sosiaali- ja terveydenhuolto vaatii jatkuvaa kehittämistä. Ei ole olemassa yhtä ratkaisua, joka lopullisesti ratkaisisi kaikki ongelmat", Välimäki sanoo.

"Muissa pohjoismaissa terveydenhuoltoa on keskitetty kuntaa suuremmille alueille - viimeksi Tanskassa. On selvää, että suurempiin toimintayksiköihin mennään myös meillä. Jokaisessa maassa on kuitenkin omat ratkaisunsa, sillä harvaanasuttu Suomi poikkeaa lähtökohdiltaan esimerkiksi tiheämmin asutusta Tanskasta."

Merja Moilanen

Enligt Kari Välimäki är ett centralt problem inom social- och hälsovården att skillnaderna i olika befolkningsgruppers hälsa och välfärd växer. Det här beror på många faktorer. Skillnaderna växer också på grund av att den grundläggande social- och hälsovården inte fungerar.

"Då resultaten från det nationella hälsoprojektet utvärderades kom det tydligt fram att man fäste för liten uppmärksamhet vid primärvården. Nu finns det ett speciellt stort behov av att stöda primärnivån", säger Välimäki.

"Paras-projektet har i viss mån stärkt kommunernas samarbete, men också ökat heterogeniteten inom förvaltningen. Ansvarsförhållandena har inom många kommuner blivit oklarare - så här har skett speciellt inom samarbetsområdena."

"Den modell för social- och hälsovårdsområden som omsorgsminister Paula Risikko presenterar är ett svar på de här utmaningarna. Förslaget med 40-60 social- och hälsovårdsområden är en konsekvent fortsättning på Paras-projektet."

Ramlagen för Paras-projektet är i kraft till slutet av år 2012. Modellen med social- och hälsovårdsområden siktar på tiden efter ramlagen

Grunden för ett social- och hälsovårdsområde är kommunen eller samkommunen

I modellen med social- och hälsovårdsområden skulle kommunen eller samkommunen bilda ett social- och hälsovårdsområde. Det skulle svara för bastjänsterna och fem specialansvarsområden för krävande specialiserade tjänster. En del av de nuvarande sjukvårdsdistriktens tjänster skulle tas om hand av social- och hälsovårdsområdena, en del av universitetssjukhusens specialansvarsområden, s.k. erva-områden (på finska erityisvastuualue).

"Systemet skulle bestå av två tydliga nivåer. Ansvarsförhållandet och på så vis också hela hälsovårdssystemet skulle vara redigt", konstaterar Välimäki.

Specialansvarsområdenas inre samarbete håller redan i detta nu på att intensifieras till exempel i Östra Finland. Avsikten med förändringen är att minska överlappande administrativa uppgifter, förbättra arbetsfördelningen och främja till exempel samordnad upphandling.

Social- och hälsovården en sammanhängande helhet

I modellen med social- och hälsovårdsområden är utgångspunkten att social- och hälsovården ska bilda en helhet.

"Det är svårt att föreställa sig varför till exempel social- och hälsovårdsväsendet administrativt ska vara separata enheter inom åldringsvården", förundrar sig Välimäki.

I modellen tar man inte ställning till utkomststödet eller dagvårdens belägenhet. Enligt Välimäki kunde hela den sociala sidan vara en helhet. Utkomststödet bör fortsättningsvis höra till socialarbetet och också dagvårdens naturliga plats är i anknytning till socialväsendet.

Modellen med social- och hälsovårdsområden löser inte alla problem

Enligt Välimäki löser inte modellen med social- och hälsovårdsområden ensam alla problem. Förutom operativa och strukturella reformer behövs förändringar i till exempel ledarskap, i utbildningen av personalen och i utvärderingen av resultaten. Det är nödvändigt att föra framåt de här reformerna samtidigt med de strukturella.

I social- och hälsovårdsmodellen tar man inte heller ställning till de problem som finansieringen via flera kanaler ger upphov till.

"Social- och hälsovården kräver kontinuerlig utveckling. Det existerar inte en lösning, som slutgiltigt skulle lösa alla problem", säger Välimäki".

"I de övriga nordiska länderna är hälso- och sjukvården koncentrerad till större områden än kommunerna - senast i Danmark. Det är klart att också hos oss går man mot större verksamhetsenheter Varje land har ändå sina egna lösningar, och det glest bebyggda Finland avviker enligt sina utgångspunkter till exempel från det mera tätt bebyggda Danmark."

Merja Moilanen
Översättat Gun-Britt Husberg