Jaana Laitinen-Pesola: Vetovoimaiset sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikat

Suomalaisten työurien pidentäminen on ollut ja on jatkossakin ajankohtainen aihe julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuutta pohdittaessa on kannettu erityistä huolta työvoiman riittävyydestä, alan imagosta, osaamisen varmistamisesta ja monikulttuurisuudesta. Useissa tutkimuksissa ja selvityksissä on myös osoitettu merkittäviksi tekijöiksi työhyvinvointi ja työn mieli työyhteisön toimintaa siivittävinä elementteinä. Myös Tehyn jäsenet ovat erilaisissa yhteyksissä tuoneet oman käsityksensä siitä, mitä pitävät työssään tärkeinä asioina. Asioina, jotka kannustavat jatkamaan ja jaksamaan ammatissa ja työpaikassa. Palkkauksen ja henkilöstön riittävyyden ohella tärkeiksi vuosi toisensa jälkeen nousevat sellaiset seikat kuten, että työ vastaa ammatillista koulutusta, työtä ohjaavat eettiset periaatteet, voi itsenäisesti suunnitella työtänsä ja on mahdollisuus osallistua kehittämishankkeisiin.

Nykyään puhutaan paljon "magneetti sairaaloista" eli vetovoimaisista työpaikoista. Olisiko uusien käsitteiden viidakossa hyvä ottaa käyttöön vetovoimatekijänä vaikkapa terveyttä edistävä työyhteisö. Uskon, että yleisesti ymmärretään, mitä sillä tarkoitetaan. terveyttä edistävälle työyhteisölle tunnusomaisia tekijöitä ja huomioitavia osa-alueita ovat mm. luottamus, innovatiivisuus, joustavuus, tiimityö sekä autonomisuus ja eettinen tulevaisuus. Mitä nämä sitten tarkoittavat? Luottamuksen pitäisi ohjata kaikkea työyhteisöjen toimintaa. Innovatiivisuus mielestäni on arjen "keksintöjä". Tehdään asioita fiksummin. Joustavuus antaa mahdollisuuden ammattihenkilöiden osaamisen hyödyntämiseen. On yleistä, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on useamman eri koulutuksen tuomaa osaamista, joka voitaisiin ennakkoluulottomasti ottaa työyhteisöissä käyttöön. Tiimityössä taas kaikkien toimijoiden osaaminen hyödynnetään. Työyhteisöissä pitää myös erityisosaamisen korostua, mutta sitä pitää myös osata hyödyntää moniammatillisissa tiimeissä. Entä sitten autonomisuus ja eettinen tulevaisuus? Toteutuessaan ja toimiessaan autonomia ja itsemääräämisoikeus parhaimmillaan lisäävät työyhteisön keskinäistä luottamusta sekä motivaatiota. Eettisten arvojen taas pitäisi näkyä arjen toiminnassa, johtamisessa ja päätöksenteossa.

Myös Työterveyslaitoksen TEDI -hankkeessa laaja-alainen käsitys terveydestä ja hyvinvoinnista työpaikalla kiteytyy melko lailla samoihin teemoihin, ehkä kuitenkin vielä hieman konkreettisemmin. Eli hankkeessa esiin nousevat johtaminen, työyhteisön ja organisaation toimivuus, henkilöstön osaaminen ja voimavarat, edellytykset hyvään terveyskäyttäytymiseen, turvallisuus ja työsuojelu sekä työterveyshuollon palvelut.

Yhteenvetona voi siis todeta, että "ismejä" ja konsepteja on. Samoin tutkittua ja tuotettua tietoa on paljon. Ongelmana taitaa olla tiedon johtaminen ja käytännön toiminnan tasolle saattaminen. Herääkin kysymys miksi ihmeessä työyhteisöt eivät "tee hyvää", kun se hyvän konsepti on olemassa?