Henkivakuutuksella tarkoitetaan vakuutusta elämisen tai kuolemisen varalta. Elämän varalta otetussa vakuutuksessa korvausta maksetaan, jos vakuutettu on elossa kun vakuutusehto täyttyy. Kuoleman varalta otetussa vakuutuksessa korvaus maksetaan vakuutetun kuolemantapauksessa.
Henkivakuutuksen perustyyppejä ovat puhtaat riskivakuutukset ja puhtaat säästövakuutukset. Vakuutuksenottaja voi liittää henkivakuutukseensa lisävakuutuksia esimerkiksi
- lyhyt- tai pitkäaikaisen työkyvyttömyyden
- sairaanhoitokulujen ja
- tapaturmariskin varalta.
Eläkevakuutuksessa vakuutetulle maksetaan säännöllisin väliajoin eläkettä vakuutetun saavutettua eläkeiän. Se voi olla määräaikainen tai elinikäinen. Jos vakuutettu kuolee ennen eläkeikää, vakuutuskorvausta ei suoriteta.
Tavanomaista on, että henkilö liittää yksilölliseen eläkevakuutukseensa henkivakuutuksen. Tällöin korvausta maksetaan myös kuolemantapauksen sattuessa ennen eläkkeenmaksun alkua tai sen alettua.
Kuka vakuutuksen ottaa?
Henki- ja eläkevakuutukset voidaan tehdä yksilöllisinä tai
ryhmävakuutuksina. Ryhmävakuutuksia ottavat yleensä yritykset
työntekijöilleen. Myös järjestöt voivat ottaa vakuutuksen
jäsenilleen.
Kapitalisaatiosopimus
Henkivakuutukseksi katsotaan myös kapitalisaatiosopimus, jossa vakuutusyhtiö sijoittaa vakuutuksen ottajan antaman summan ja maksaa tuottoa ja pääomaa takaisin sopimuksen mukaisesti. Varsinaista "elämisen tai kuolemisen" varalta olevaa riskiä ei kapitalisaatiosopimuksessa tavanomaisesti ole.
Säästöhenkivakuutus
Säästöhenkivakuutukset voivat olla
- sijoitussidonnaisia = vakuutuksenottaja vastaa sijoitusvalinnoista ja sijoitusriskistä
- laskuperustekorkosidonnaisia = vakuutusyhtiö vastaa sijoitusvalinnoista ja antaa takuun säästöille hyvitettävästä vähimmäistuotosta.
Vakuutuksenottaja voi tietyin ehdoin nostaa säästöhenkivakuutuksen vakuutussäästöt kokonaan tai osittain ennen eräpäivää. Eläkevakuutukset eivät ole takaisinostettavissa muuta kuin tarkoin rajatuissa tapauksissa.
