Sosiaalisen luototuksen tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää ihmisen itsenäistä suoriutumista.
Noin kaksikymmentä kuntaa tarjoaa asukkailleen luottoja. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaalista luototusta kehitetään yllättävien talousongelmien hoidossa.
Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa sosiaalisen luototuksen lainsäädännön kehittämisestä ja valmistelusta.
Sosiaalista luottoa voidaan myöntää perustelluista syistä esimerkiksi
- talouden hallintaan saattamiseen
- velkakierteen katkaisemiseen
- kodin hankintoihin
- kuntoutumisen ja
- työllistymisen edistämiseen
- asumisen turvaamiseen tai
- sosiaalisen kriisin ylittämiseen.
Sosiaalisesta luotosta voidaan periä kohtuullinen vuotuinen korko, joka kuitenkin voi olla enintään korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.
Sosiaalinen luototus - opas luototuksen käynnistäjälle (STM:n oppaita 2003:6) Sosiaalinen luototus - vaikuttavuus- ja kokonaisarviointi (STM:n julkaisuja 2002:1)
Kuka palveluja saa?
Kunta voi myöntää sosiaalisen luoton henkilölle, jolla ei ole pienituloisuutensa ja vähävaraisuutensa vuoksi mahdollisuutta saada kohtuuehtoista luottoa muulla tavoin, mutta jolla kuitenkin on kyky suoriutua luoton takaisinmaksusta.Mistä palveluja saa?
Sosiaalista luottoa järjestää kunta. Tietoa saa kunnan sosiaalivirastosta.
Ennen luoton myöntämistä on selvitettävä hakijan mahdollisuus saada toimeentulotukea. Oikeutta toimeentulotuen saamiseen ei voida rajoittaa sillä perusteella, että asiakkaalla on mahdollisuus saada sosiaalinen luotto.
Kunta on velvoitettu tarvittaessa järjestämään taloudellista neuvontaa ja ohjausta sosiaalisen luoton hakijalle ja saajalle.Talous- ja velkaneuvonta ei kuitenkaan kuulu sosiaalihuoltoon.
Päätöksestä valittaminen
Päätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta hallinto-oikeudelta.
Sosiaali- ja terveysministeriö ei käsittele muutoksenhakupyyntöjä, muistutuksia tai valituksia.
