Vammaisten asemaa parannetaan konkreettisin toimenpitein
Vammaispoliittinen ohjelma on valmistunut. Ohjelma sisältää 122 konkreettista toimenpidettä, joilla lisätään vammaisten ihmisten osallisuutta, torjutaan köyhyyttä sekä lisätään koko yhteiskunnan esteettömyyttä. Ohjelma viitoittaa vammaispolitiikan suunnan tuleville vuosille sekä ohjaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointia Suomessa.
Vammaispoliittisen ohjelman valmistelun ohjausryhmä luovutti torstaina 26. elokuuta työnsä peruspalveluministeri Paula Risikolle. Ministeri Risikko kiitti kaikkia valmistelutyöhön osallistuneita hyvästä työstä. "Tämä ohjelmassa keskiössä on vammaisen ihmisen elämä kokonaisuutena, johon kuuluu niin opiskelu, työ, toimeentulo, perhe-elämä kuin asuminenkin", ministeri Risikko totesi.
Ohjelmassa esitetään hyvin erilaisia toimenpiteitä eri hallinnonaloilla. Loukkaavaksi koetusta vajaakuntoinen-termistä luopuminen, 112-hätäpalvelun toteuttaminen tekstiviestipalveluna, vammaistutkimusohjelman käynnistäminen ja äänestyspaikkojen esteettömyyden varmistaminen ovat kaikki esimerkkejä konkreettisista toimenpiteistä. Ohjelmaan sisältyy myös useita lainsäädännön muutosehdotuksia, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vahvistaminen.
Aiemmasta hoivan ja huollon hallitsemasta ajattelutavasta vammaispolitiikassa on viime vuosina siirrytty ihmis- ja perusoikeusajatteluun. Tämä ajattelutavan muutos korostuu nyt julkistetussa vammaispoliittisessa ohjelmassa. "Erityisen hyvänä näen vammaispoliittisen ohjelman valmisteluprosessin, joka vahvisti uudenlaista yhteistä työtapaa. Valmistelu perustui vammaisen ihmisen äänen kuulemiseen ja avoimeen vuoropuheluun eri hallinnonalojen, vammaisjärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Ohjelman valmistelun aikana järjestettiin useita alueellisia kuulemistilaisuuksia," ministeri Risikko kertoi.
Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen
Kaikilla hallinnonaloilla toteutetaan aina vammaispolitiikkaa - hyvää tai huonoa. Hyvä vammaispolitiikka edellyttää sitä, että tekijät ovat tietoisia toimintansa vaikutuksista vammaisten ihmisten elämään. Tällaiseen ajattelutavan muutokseen ja vammaisnäkökulman valtavirtaistamiseen vammaispoliittinen ohjelma tähtää.
Suurin osa vammaispoliittisessa ohjelmassa ehdotetuista toimenpiteistä ei vaadi toteutuakseen lisärahoitusta vaan asennemuutosta. Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen. "Kielteisiä asenteita vammaisuutta kohtaan on edelleen valitettavan paljon, ja ne ovat usein suurin este vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuudelle," huomautti ministeri Risikko.
Ohjelmassa on määritelty ehdotetuille toimenpiteille vastuutahot, aikataulu ja seurannan toteutus. Viimesijainen vastuu vammaispolitiikasta on valtiolla, mutta kunnilla on erittäin merkittävä rooli toimenpiteiden toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistyy seuraavaksi vammaispoliittisen ohjelman toimeenpano. "Nyt on koottu yksiin kansiin perusteltu näkemys siitä, mitä suomalaisessa vammaispolitiikassa pitää tehdä, kuka sen tekee ja miten edistymistä seurataan. Seuraavaksi on aika toimia," ministeri Risikko totesi.
Vammaispoliittisen ohjelman valmistelu asetettiin tavoitteeksi Vanhasen I hallituksen vuonna 2006 antamassa vammaispoliittisessa selonteossa. Selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy pikaisesti valmistelemaan laaja-alaista vammaispoliittista ohjelmaa. Samana vuonna Suomi allekirjoitti YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista.
Lisätietoja
johtaja Kari Ilmonen, STM, p. 09 160 74393 / 050 4671268,
etunimi.sukunimi@stm.fi (ohjausryhmän puheenjohtaja)
kehittämispäällikkö Aulikki Rautavaara, THL, p. 020 610
7077, etunimi.sukunimi@thl.fi (ohjausryhmän sihteeri)
Handikappades ställning förbättras med konkreta åtgärder
Det handikappolitiska programmet har färdigställts. Programmet innehåller 122 konkreta åtgärder, som ska öka de funktionshindrades delaktighet, avvärja fattigdom samt öka hela samhällets tillgänglighet. Programmet stakar ut riktningen för handikappolitiken de närmaste åren samt styr ratificeringen i Finland av FN:s konvention om funktionshindrades rättigheter.
Styrgruppen för beredningen av det handikappolitiska programmet överräckte torsdagen den 26 augusti sitt alster till omsorgsminister Paula Risikko. Minister Risikko tackade alla som deltagit i beredningsarbetet för ett gott arbete. "I detta program utgörs navet av den funktionshindrade människans liv som helhet, till vilket hör såväl studier, arbete, inkomst, familjeliv som boende", konstaterade minister Risikko.
I programmet presenteras mycket olika åtgärder inom olika förvaltningsområden. Frångåendet av termen handikappad som upplevts som kränkande, förverkligandet av 112-nödservicen som textmeddelandetjänst, startandet av ett handikappforskningsprogram och säkerställandet av tillgängligheten på röstningsställen är alla exempel på konkreta åtgärder. I programmet ingår också flera lagändringsförslag, såsom att stärka självbestämmanderätten för klienterna inom social- och hälsovården.
De senaste åren har man övergått från det tidigare tänkesättet inom handikappolitiken som dominerades av vård och omsorg till ett människo- och grundrättighetstänkande. Ändringen av detta tankesätt framhävs i det nu offentliggjorda handikappolitiska programmet. "Jag anser att speciellt beredningsprocessen för det handikappolitiska programmet varit bra som befäst ett nytt gemensamt arbetssätt. Beredningen byggde på att man lyssnade på de funktionshindrade och på en öppen dialog mellan olika förvaltningsområden, handikapp- och arbetsmarknadsorganisationer. Under beredningen av programmet ordnades flera regionala remisstillfällen," berättade minister Risikko.
Ansvaret för handikappolitiken är gemensamt
Inom alla förvaltningsområden genomförs alltid handikappolitik - bra eller dålig. En god handikappolitik förutsätter, att aktörerna är medvetna om den egna verksamhetens inverkan på de funktionshindrades liv. Inom det handikappolitiska programmet siktar man in sig på att tänkesättet ska ändras på detta sätt och på en integrering av handikappsynvinkeln.
Största delen av de i det handikappolitiska programmet föreslagna åtgärderna kräver inte någon tilläggsfinansiering för att genomföras utan en ändring av inställningar. Ansvaret för handikappolitiken är gemensamt. "Negativa inställningar till handikapp finns det tyvärr fortfarande mycket av, och de är ofta det största hindret för de funktionshindrades jämlikhet," påpekade minister Risikko.
I programmet har man definierat ansvarsinstanser för de föreslagna åtgärderna, en tidtabell och att uppföljning ska genomföras. Staten är i sista hand ansvarig för handikappolitiken, men kommunerna har en mycket betydande roll då det gäller genomförande av åtgärderna. I social- och hälsovårdsministeriet inleds nu verkställandet av det handikappolitiska programmet. "Nu har man i ett paket samlat en motiverad uppfattning om vad man bör göra inom den finländska handikappolitiken, vem som ska göra det och hur man ska följa upp fortskridandet. Nu är det dags att agera," konstaterade minister Risikko.
Beredningen av ett handikappolitiskt program fanns
uppsatt som mål i den handikappolitiska redogörelse som gavs av
regeringen Vanhanen I år 2006. I samband med behandlingen av
redogörelsen förutsatte riksdagen, att regeringen snabbt börjar
bereda ett omfattande handikappolitiskt program. Samma år
undertecknade Finland FN:s konvention om funktionshindrades
rättigheter.
Ytterligare uppgifter:
direktör Kari Ilmonen, SHM, tfn 09 160 74393 / 050 4671268,
fornamn.efternamn@stm.fi (styrgruppens ordförande)
utvecklingschef Aulikki Rautavaara, THL, tfn 020 610 7077,
fornamn.efternamn@thl.fi (styrgruppens sekreterare)
