Sisältöteksti

Turvakotipalvelut ovat Suomessa riittämättömiä suhteessa lähisuhde- ja perheväkivallan määrään. Tällä hetkellä turvakodeilta puuttuu yhtenäinen, valtakunnallinen ohjaus. Kunnilta odotetaankin nyt isompaa vastuuta turvakotipalveluiden järjestämisessä. Sosiaali- ja terveysministeriö teetti Diakonia-ammattikorkeakoululla turvakotiselvityksen, joka tarkasteli maamme turvakotijärjestelmää.

Maamme turvakotijärjestelmässä on useita haasteita. Lähisuhde- ja perheväkivallan uhrit eivät ole tasa-arvoisessa asemassa, koska palvelun saaminen riippuu asuinkunnasta. Itä- ja Pohjois-Suomessa on vain muutama turvakoti. Etelä-Suomessa palvelut ovat keskittyneet suuriin asutuskeskuksiin, jolloin haja-asutusalueelta etäisyys lähimpään turvakotiin voi olla pitkä. Suomeen olisikin selvityksen mukaan luotava alueellisesti kattava turvakotien verkosto.

Tällä hetkellä turvakodeilla ei ole yhtenäisiä normituksia, joiden perusteella turvakotien toimiluvat myönnetään. Turvakodeilta puuttuvat myös valtakunnalliset laatusuositukset. Selvityksen mukaan turvakotipalveluille tulisi määritellä yhtenäiset normit toimiluvan saamiseksi. Myös valtakunnallisia laatusuosituksia tarvittaisiin. Selvityksessä esitetään, että turvakotipalvelut määriteltäisiin lainsäädännössä sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluiksi. Kunnilla tulisi olla vastuu näiden palveluiden jär-jestämisestä. Esityksen mukaan valtio voisi myöntää kunnille valtionosuuden turvakotipalveluiden järjestämiseen.

Salaista turvakotia tarvittaisiin

Selvityksen mukaan Suomesta puuttuu myös salainen turvakoti. Salainen turvakoti takaisi lähisuhde- ja perheväkivallan uhrin turvallisuuden, kun uhri on välittömässä hengenvaarassa ja/tai tappouhkausten kohteena. Turvakodissa voi asioida nykyisin nimettömänä vain puhelimitse tai avopalveluissa, ei turvakotijaksolla. Lapsen ja vanhemman turvallisuus voi vaarantua turvakodissa, koska väkivaltaa käyttävällä lapsen huoltajalla on lainmukainen oikeus tietää lapsensa olinpaikasta ja tavata lasta. Turvakodit ovat kehittäneet asiakaslähtöistä lapsityötä, mutta lasten huomioiminen erillisenä asiakasryh-mänä vaihtelee turvakodeittain.

Suomi ei täytä palvelutarjonnassa Euroopan Neuvoston suositusta, jonka mukaan tarjolla tulisi olla yksi turvakodin perhepaikka 10 000 asukasta kohden. Maassamme toimii 21 turvakotia, joista suurin osa on yhdistyspohjaisia. Turvakotien rahoitus on epävarmaa, sillä se perustuu asiakaskohtaisiin kunnan maksusitoumuksiin ja ostopalvelusopimuksiin. Lähisuhde- ja perheväkivallan uhreille on tarjolla 123 perhepaikkaa.

Turvakotiselvitys tarkasteli turvakotijärjestelmän nykytilaa, toimintaa, tarvetta sekä riittävyyttä. Turvakodeille tehtiin kysely ja lisäksi aluehallintovirastoilta (ent. lääninhallitukset) selvitettiin näkemyksiä toimiluvan saaneista turvakodeista. Selvityksen ohjausryhmään kuului asiantuntijoita, jotka ovat perehtyneet monipuolisesti turvakotijärjestelmään ja turvakotipalveluiden arkeen.

Lisätiedot

STM: hallitussihteeri Heidi Manns-Haatanen, p. 160 73812, johtaja Kari Paaso, p. 160 74018
THL: kehittämispäällikkö Helena Ewalds, p. 020 610 7410

Sisältöteksti

Skyddshemstjänsterna i Finland är otillräckliga i förhållande till förekomsten av familje- och närståendevåld. Skyddshemmen saknar för närvarande enhetlig, nationell styrning. Kommunerna förväntas nu ta större ansvar för ordnandet av skyddshemstjänster. Social- och hälsovårdsministeriet lät yrkeshögskolan Diakonia göra en utredning av skyddshemssystemet i Finland.

Det finländska skyddshemssystemet står inför flera utmaningar. Offren för familje- och närståendevåld är inte jämlika eftersom tillgången till tjänster beror på bostadsorten. I östra och norra Finland finns endast ett fåtal skyddshem. I södra Finland är tjänsterna koncentrerade till de stora tätorterna, vilket innebär att avståndet till närmaste skyddshem kan vara långt för invånarna i glesbygden. Enligt utredningen borde ett regionalt heltäckande skyddshemsnätverk skapas i Finland.

Idag saknas enhetliga normer för beviljande av verksamhetstillstånd för skyddshem. Skyddshemmen saknar även nationella kvalitetsrekommendationer. Enligt utredningen borde enhetliga normer för skyddshemstjänsterna utarbetas som bas för beviljande av verksamhetstillstånd. Därtill behövs riksomfattande kvalitetsrekommendationer. I utredningen föreslås att skyddshemstjänsterna i lagstiftningen definieras som specialtjänster inom social- och hälsovården. Kommunerna borde ansvara för ordnandet av tjänsterna. Enligt förslaget kunde staten bevilja kommunerna statsandelar för ordnandet av skyddshemstjänster.

Hemliga skyddshem behövs

Enligt utredningen saknas hemliga skyddshem i Finland. Hemliga skyddshem skulle garantera säkerheten för sådana offer för familje- och närståendevåld som befinner sig i livsfara och/eller är utsatta för mordhot. Idag kan skyddshemmen anlitas anonymt endast per telefon och via de öppna tjänsterna, men inte vid boende. Eftersom ett barns våldsamma vårdnadshavare enligt lagen har rätt att veta var barnet befinner sig och att träffa barnet, kan barnets och förälderns säkerhet vara hotad även i ett skyddshem. Skyddshemmen har utarbetat kundorienterade tjänster för barn, men beaktandet av barn som en separat klientgrupp varierar mellan skyddshemmen.

Tjänsteutbudet i Finland uppfyller inte Europarådets rekommendation, enligt vilken det bör finnas en familjeplats på skyddshem per 10 000 invånare. Finland har 21 skyddshem, varav de flesta är föreningsbaserade. Skyddshemmens finansiering är osäker eftersom den baserar sig på klientrelaterade kommunala betalningsförbindelser och tjänsteupphandlingsavtal. För offren för familje- och närståendevåld finns sammanlagt 123 familjeplatser.

I skyddshemsutredningen granskades skyddshemssystemets nuläge, verksamhet, behov och tillräcklighet. Skyddshemmen tillställdes en förfrågan och därtill utreddes regionförvaltningsverkens (tidigare länsstyrelser) syn på de skyddshem som beviljats verksamhetstillstånd. I styrgruppen för utredningen ingick experter med bred insyn i skyddshemssystemet och skyddshemstjänsterna.

För mer information

regeringssekreterare Heidi Manns-Haatanen, social- och hälsovårdsministeriet, tfn 160 73812
direktör Kari Paaso, tfn 160 74018
utvecklingschef Helena Ewalds, Institutet för hälsa och välfärd, tfn 020 610 7410

Sisältöteksti

Sisältöteksti

Sisältöteksti

Sisältöteksti

Sisältöteksti