Monista naisvaltaisista ihmissuhdeammateista siirrytään keskimääräistä useammin masennusperusteiselle eläkkeelle. Tämä koskee sekä naisia että miehiä. Asiantuntija-ammateissa masennus on merkittävämpi eläkkeen peruste kuin muut sairaudet.

Tiedot ilmenevät Ammatit ja masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet -tutkimuksesta, jossa selvitettiin eläkkeitä vuosina 1997-2006. Tutkimus on osa sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämää Masto-hanketta, jonka tavoitteena on vähentää masennusperäistä työkyvyttömyyttä.

Naisilla masennusperusteisia eläkkeitä on erityisesti työntekijämäärältään merkittävillä aloilla. Naisten viidestä henkilövuosimäärältään suurimmasta ammattiryhmästä neljässä eläkkeitä alkoi keskimääräistä enemmän. Näitä ammattiryhmiä ovat toimistotyöntekijät, perus- ja lähihoitajat, siivoojat ja sairaala- ja keittiöapulaiset sekä sairaanhoitajat.

Miehillä viiden henkilövuosimäärältään suurimman ammatin joukossa masennusperusteisiä eläkkeitä oli keskimääräistä vähemmän.

Asiantuntija-ammateissa masennus oli suhteellisesti merkittävämpi eläkkeen peruste kuin muut sairaudet. Työntekijäammateissa myös muut sairaudet olivat usein työkyvyttömyyden syynä ja työkyvyttömyyseläkkeitä alkoi kaikkiaan enemmän.

Naiset siirtyvät masennuksen vuoksi eläkkeelle miehiä useammin. Eroja sukupuolten välillä ei ollut lääkäreillä ja opettajilla. Näissä ammateissa myöskin masennusperusteisten eläkkeiden alkavuus oli kaiken kaikkiaan pieni.

Ammattiryhmittäiset erot eläkkeiden alkavuudessa voivat johtua useista taustatekijöistä, kuten tehtävien kuormitus- ja voimavaratekijöistä sekä eroista työhyvinvointitoiminnassa, varhaisen tuen käytännöissä sekä työsuojelussa ja työterveyshuollossa. Taustalla saattaa olla myös eläkekäytännöt, kuten  erilaiset vanhuuseläkeiät sekä ammattiryhmittäiset erot työttömyydessä ja työttömyyseläkkeen käytössä.

Taustaa

Masennuksen vuoksi alkaneiden sairauspäivärahakausien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on lähes kaksinkertaistunut 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Vuoden 2008 tietojen perusteella eläkkeiden kasvu saattaa olla kuitenkin tasaantumassa. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä oli vuoden 2008 lopussa yhteensä noin 38 000 suomalaista. Masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkemenot 2008 olivat lähes 500 miljoonaa euroa ja sairauspäivärahakustannukset 110 miljoonaa euroa. Vuosittain noin 200 000 suomalaista sairastaa vakavaa masennusta.

Ennenaikaiselle eläkkeelle masennuksen vuoksi siirtyvät ovat tyypillisesti hiukan alle 50-vuotiaita naisia, jotka ovat keskimääräisesti paremmin koulutettuja kuin muista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet.

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti vuonna 2007 nelivuotisen Masto-hankkeen masennukseen liittyvän työkyvyttömyyden vähentämiseksi. Hankkeen tarkoituksena on edistää työhyvinvointia lisääviä käytäntöjä, masennuksen ehkäisyä, hyvää hoitoa ja kuntoutusta sekä työssä jatkamista ja työhön paluuta masennuksen yhteydessä. Hankkeessa ovat mukana keskeiset hallinnonalat, työmarkkinajärjestöt ja kolmas sektori.

Kuntoutussäätiön ja Eläketurvakeskuksen toteuttama Ammatit ja masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet -tutkimus on osa Masto-hanketta. Tutkimuksen aineistossa oli 272 000, iältään noin 30-64-vuotiasta työvoimaan kuulunutta henkilöä.

Tutkimus antaa arvokasta tietoa masennusperusteisista työkyvyttömyyseläkkeistä. Tutkimusta jatketaan tarkastelemalla joidenkin taustatekijöiden yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeiden ammattiryhmittäisiin eroihin. Nyt valmistuneen raportin pohdintaosassa esitetään alustavia olettamuksia ammattien välisten erojen syistä. Pohdinnan tarkoituksena on avata keskustelua näistä eroista ja mahdollisista jatkotoimista. Tuloksia käytetään hyväksi työssä masennusperusteisten eläkkeiden vähentämiseksi.

Masennusperusteiset eläkkeet eri ammateissa 1997-2006

Naisilla masennusperusteisia eläkkeitä alkoi suhteellisesti eniten ajoneuvonkuljettajilla, varastotyöntekijöillä, lehdenjakajilla ja puhelinmyyjillä, puutarhatyöntekijöillä ja lomittajilla, esimiehillä ja johtajilla, siivoojilla, kassanhoitajilla, sairaanhoitajilla sekä perus- ja lähihoitajilla.

Vastaavasti miesten suurimman alkavuuden ammatteja olivat muun muassa fysioterapeutit, sosiaalityöntekijät, perus- ja lähihoitajat, virastojen ja laitosten asiantuntijat, maa- ja vesirakennusalan avustavat työntekijät, paperiteollisuustyöntekijät, meri- ja lentoliikenteen päälliköt, maalarit, varastonhoitajat, puutarhatyöntekijät ja lomittajat, veturinkuljettajat, toimittajat ja varastotyöntekijät.

Naisilla eläkkeiden alkavuus oli pieni mm. hienomekaanikoilla, käsityöläisillä, tekniikan ja luonnontieteiden asiantuntijoilla, lääkäreillä ja proviisoreilla, vahtimestareilla, operaattoreilla, opettajilla, pankki- ja postitoimihenkilöillä sekä maanviljelijöillä.

Miehistä alkavuus oli pieni mm. siivoojilla, sairaanhoitajilla, sotilailla, yliopisto-opettajilla ja tutkijoilla, teollisilla valmistajilla ja kokoonpanijoilla, konetekniikan asiantuntijoilla, vesiliikennetyöntekijöillä, lääkäreillä ja proviisoreilla, IT- ja sähköalan asiantuntijoilla sekä kirvesmiehillä ja maanviljelijöillä.

Asiantuntijatehtävissä naisista johtajilla, kassanhoitajilla ja vakuutusvirkailijoilla sekä sairaanhoitajilla alkoi uusia masennusperusteisia eläkkeitä keskimääräistä enemmän, mutta kaiken kaikkiaan näissä ammateissa jäätiin keskimääräistä vähemmän työkyvyttömyyseläkkeille. Miehillä vastaava tilanne oli sosiaalityöntekijöillä, virastojen ja laitosten asiantuntijoilla sekä toimittajilla ja taiteilijoilla.

Lisätietoja

Masto-hankkeen pääsihteeri Teija Honkonen puh. 040 8441560
tutkimus- ja kehittämispäällikkö Tiina Pensola (Kuntoutussäätiö), puh. 045 657 8779
erikoistutkija Raija Gould (Eläketurvakeskus), puh. 010 7512154

Personer som arbetar inom kvinnodominerade branscher med människonära yrken pensionerar sig oftare än medeltalet på grund av depression. Detta gäller både kvinnor och män. Inom expertyrken pensionerar sig personer oftare på grund av depression än på grund av övriga sjukdomar.

Uppgifterna framgår ur undersökningen Ammatit ja masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet (Yrken och depressionsrelaterade invalidpensioner). Forskarna har klarlagt pensionerna mellan åren 1997-2006.  Undersökningen är en del av social- och hälsovårdsministeriets Masto-projekt, vars mål är att minska depressionsrelaterad arbetsoförmåga.

Bland kvinnorna förekom depressionsrelaterade pensioner i synnerhet inom branscher med ett stort antal anställda. Inom fyra av de fem största yrkesgrupperna går en större del i pension på grund av depression än i medeltal. Till dessa yrkesgrupper hör kontorsanställda, primärskötare och närvårdare, städare och sjukhus- och köksbiträde samt sjukskötare.

Bland männen förekom ett mindre antal depressionsrelaterade pensioner än i medeltal inom de fem största yrkesgrupperna.

Inom expertyrkena var depression relativt sett en vanligare orsak till pensionering än övriga sjukdomar. Inom arbetstagaryrkena gick personerna även ofta i invalidpension på grund av annan sjukdom och antalet nya invalidpensioner var sammanlagt högre.

Kvinnor pensionerade sig oftare på grund av depression än männen. Bland läkare och lärare fanns det ingen skillnad mellan könen. Inom dessa yrkesgrupper var antalet nya depressionsrelaterade pensioner lågt.

Skillnaderna mellan yrkesgrupperna i fråga om antalet nya pensioner kan bero på många olika bakgrundsfaktorer, såsom belastning och resurser samt skillnader i främjande av välbefinnande i arbetslivet, praxis för tidigt stöd, arbetarskyddet och företagshälsovården.

Bakgrund

Andelen invalidpensioner och sjukpenningperioder på grund av depression har nästan fördubblats från och med slutet av 1990-talet. Enligt uppgifter från år 2008 verkar ökningen ändå hålla på att jämnas ut. I slutet av år 2008 uppgick antalet invalidpensionärer till följd av depression till cirka 38 000 i Finland.  Utgifterna för invalidpensioner på grund av depression uppgick år 2008 till 500 miljoner euro och kostnaderna för sjukdagpenning på grund av depression var då 110 miljoner euro. Årligen lider omkring 200 000 finländare av depression.

De som går i förtidspension på grund av depression är ofta kvinnor kring 50 år som i genomsnitt har en högre utbildning än personer som går i förtidspension på grund av övriga orsaker. Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte år 2007 det fyraåriga Masto-projektet för att minska arbetsoförmåga som beror på depression. Syftet med projektet är att främja god praxis som stöder välbefinnandet i arbetslivet, förebyggande av depression, god vård och rehabilitering, arbetsförmåga samt återgång i arbetet i samband med en depression. Deltagare i projektet är centrala förvaltningsområden, arbetsmarknadsorganisationer och den tredje sektorn.

Undersökningen Ammatit ja masennusperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet har gjorts av Stiftelsen för rehabilitering och Pensionsskyddscentralen och i forskningsmaterial ingick 272 000 personer i arbetslivet i åldern 30-64 år.

Forskningen ger värdefull information om depressionsrelaterade invalidpensioner. Som fortsättning på forskningen ska man granska vilket samband vissa bakgrundsfaktorer har med skillnaderna i invalidpensioner yrkesgrupperna emellan. I den nuvarande rapporten ingår preliminära resonemang om orsakerna. Syftet med resonemangen är att öppna en diskussion om dessa skillnader och möjliga fortsatta åtgärder. Resultaten utnyttjas i arbetet för att minska depressionsrelaterade pensioner.

Depressionsrelaterade pensioner i olika yrken 1997-2006

Kvinnorna gick relativt sett oftast i pension på grund av depression inom följande yrkesgrupper: fordonsförare, lagerarbetare, tidningsbud, telefonförsäljare, trädgårdsarbetare och avbytare, förmän och direktörer, städare, kassörer, sjukskötare samt primärskötare och närvårdare.

Bland männen förekom det största antalet nya pensioner inom följande yrken: fysioterapeuter, socialarbetare, primärskötare och närvårdare, sakkunniga inom ämbetsverk och institutioner, assisterande arbetstagare inom schaktningsbranschen och vattenbyggande, arbetstagare inom pappersindustrin, chefer inom sjö- och lufttrafik, målare, lagerförvaltare, trädgårdsarbetare, avbytare, lokförare, journalister och lagerarbetare.

Antalet nya pensioner bland kvinnorna var få inom följande yrkesgrupper: finmekaniker, hantverkare, sakkunniga inom teknologibranschen och naturvetenskaper, läkare och provisorer, vaktmästare, operatörer, lärare, bank- och posttjänstemän samt lantbrukare.

Bland männen var antalet nya pensioner få inom följande yrkesgrupper: städare, sjukvårdare, militärer, universitetslektorer och forskare, industriella producenter och montörer, experter inom maskinteknik, arbetstagare inom sjötrafik, läkare och provisorer, experter inom IT- och elbranschen, timmermän och lantbrukare.

Antalet nya depressionsrelaterade pensioner var i genomsnitt högre hos kvinnor med sakkunniguppdrag inom följande yrken: direktörer, kassörer, försäkringstjänstemän och sjukskötare. Allt som allt gick ändå färre personer än genomsnittet i invalidpension inom dessa yrkesgrupper. Bland männen var situationen motsvarande inom följande yrkesgrupper: socialarbetare, sakkunniga inom ämbetsverk och institutioner, journalister och konstnärer.

För mer information
generalsekreterare för projektet Masto Teija Honkonen, tfn 040 8441 560
forsknings- och utvecklingschef Tiina Pensola (Stiftelsen för rehabilitering), tfn 045 657 8779
specialforskare Raija Gould (Pensionsskyddscentralen), tfn 010 7512154