Sisältöteksti Kansallisen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelman tavoitteena on lasten kokeman fyysisen kuritusväkivallan väheneminen puoleen vuoteen 2012 mennessä kaikissa väestöryhmissä. Toimintaohjelmaan sisältyy 16 toimenpide-ehdotusta, jotka korostavat vanhemmille annet-tavaa tukea.

Toimintaohjelma vuosille 2010-2015 luovutettiin peruspalveluministeri Paula Risikolle perjantaina 22. lokakuuta Helsingissä. Toimintaohjelman on valmistellut sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan johdolla. Työryhmä otti ehdotuksissaan huomioon lasten ja nuorten omat näkemykset kuritusväkivallan vähentämisen keinoista.

Pienten lasten perheet tärkein kohderyhmä

Kuritusväkivallan kohteena on useimmiten alle kouluikäinen lapsi. Jos vanhemmat eivät käytä kuritusväkivaltaa lapsen ollessa pieni, on hyvin harvinaista, että he turvautuisivat siihen myöhemminkään.

Työryhmän mukaan kuritusväkivaltaa ehkäisevän työn tulisikin painottua pienten lasten perheiden palveluissa, erityisesti neuvolassa ja päivähoidossa. Työryhmä ehdottaa kotipalvelujen tarjoamista etenkin sellaisille perheille, joissa vanhemmilla on muita suurempi riski uupua. Neuvolassa tulisi käydä keskustelu lapsen kasvatuksesta sekä isän että äidin kanssa osana koko perheen terveystarkastusta.

"Kasvatuksessa päävastuu on vanhemmilla. Vanhemmat tarvitsevat kuitenkin tukea tässä välillä raskaassakin tehtävässään. Oikeaan aikaan saatu apu arkeen lisää vanhempien jaksamista, jolloin voimia riittää myös johdonmukaiseen ja myönteiseen kasvattamiseen," totesi ministeri Risikko ottaessaan toimintaohjelman vastaan.

Ohjelman valmistelun tueksi lapsille ja nuorille tehtiin kysely kuritusväkivallan vähentämisen keinoista. Myös lasten mielestä tärkeimpiä keinoja ovat vanhemmille annettu tuki stressin ja alkoholin käytön vähentämisessä sekä neuvot kasvatustaidoissa.

"Kotoa kaikki alkaa. Sieltä saadaan ensimmäiset mallit erimielisyyksien ratkaisuun. Lapsella on oikeus myönteiseen kasvatukseen ja turvalliseen hyvään elämään. Tavoitteena on oltava lasten ja aikuisten molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus, " lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula korosti.

Lasten oikeudet ovat ihmisoikeuksia

Työryhmä korostaa lapsilla olevan aikuisten kanssa yhtäläinen oikeus ihmisarvoon ja väkivallattomaan elämään. Siksi lasten oikeuksien tulisi sisältyä kaikkien lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutukseen. Toimintaohjelman mukaan ammattilaisten olisi myös opittava kuulemaan paremmin lasten viestejä muun muassa aikuisten päihde- ja mielenterveysongelmista. Kun ammattilaisten vuorovaikutustaidot lasten ja nuorten kanssa paranevat, lasten luottamus palveluihin lisääntyy. Aikuisten on osattava kertoa lapsille palveluista ymmärrettävästi. Tavoitteena on rohkaista lapsia kertomaan kokemastaan väkivallasta.

"Lapsilla on oltava tieto niistä aikuisista, joita heidän tuekseen on eri tilanteissa olemassa. Esimerkiksi koulun terveydenhoitajien ja kuraattoreiden pitää olla lapsille tuttuja ja läsnä koulun arjessa," lapsiasiavaltuutettu Aula painotti.

Toimintaohjelmalla halutaan vauhdittaa sekä aikuisten että lasten asenteiden muuttumista kielteisemmiksi kuritusväkivaltaa kohtaan kaikissa väestöryhmissä. Kuritusväkivallan tuomitsemisella on Poh-joismaissa pitempi historia kuin suurimmassa osassa maailman maita. Työryhmä esittää lasten oikeuksista, myönteisestä kasvatuksesta ja kuritusväkivallan kiellosta kertomista osaksi maahanmuuttajien kotouttamista. Tietoa on tuotettava vähemmistökielillä, ja yhteistyö maahanmuuttajien omien järjestöjen kanssa on tärkeää. Työryhmä korostaa myös eri uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen sitoutumista ja osallistumista kuritusväkivallan vähentämiseen.

Mitä kuritusväkivalta on?

Suomessa kuritusväkivalta kiellettiin lailla jo vuonna 1984. Kuritusväkivalta on väkivaltaa, jossa aikuinen pyrkii rankaisemaan lasta tai säätelemään hänen käyttäytymistään. Se on yksi perheväkivallan muoto, mutta siihen ei vieläkään suhtauduta yhtä kielteisesti kuin parisuhdeväkivaltaan. Kuritusväkivaltaa on esimerkiksi lapsen tukistaminen, läimäyttäminen, retuuttaminen ja muu lapsen kovakourainen käsittely. Kaikki kuritusväkivallaksi katsottavat fyysiset teot ovat rangaistavia pahoinpitelyrikoksia. Kuritusväkivalta on vakava uhka lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Kuritusväkivalta on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Vuoden 2008 lapsiuhritutkimuksen mukaan noin kolmannes lapsista oli kokenut 14 ikävuoteensa mennessä tukistamista. Sanallista väkivaltaa oli kokenut noin 40 prosenttia lapsista.

Lisätietoja

lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, p. 050 530 9697 (työryhmän pj.)
hallitussihteeri Heidi Manns-Haatanen, p. 09 160 73812, 050 525 2309 (työryhmän sihteeri)

Sisältöteksti

Målet med nationella handlingsprogrammet för att minska kroppslig aga mot barn är att minska fysisk kroppslig aga mot barn med hälften fram till år 2012 i alla befolkningsgrupper. Handlingsprogrammet innehåller 16 åtgärdsförslag, som understryker stödet som måste ges till vuxna.

Handlingsprogrammet för åren 2010-2015 överläts till omsorgsminister Paula Risikko fredagen den 22 oktober i Helsingfors. Handlingsprogrammet har beretts av en arbetsgrupp som tillsatts av social- och hälsovårdsministeriet under ledning av barnombudsman Maria Kaisa Aula. I sitt förslag beaktande arbetsgruppen barns och ungas egna åsikter om sätt att minska kroppslig aga.  

Småbarnsfamiljer viktigaste målgruppen

Föremål för kroppslig aga är oftast ett barn under skolålder. Om föräldrarna inte använder kroppslig aga då barnet är litet, är det mycket sällsynt att de skulle ta till det senare heller.

Enligt arbetsgruppen borde det förebyggande arbetet mot kroppslig aga vara förlagt till service som erbjuds småbarnsfamiljer, speciellt rådgivningen och dagvården. Arbetsgruppen föreslår att hemservice i synnerhet ska erbjudas sådana familjer, i vilka föräldrarna löper större risk att bränna ut sig än i andra familjer. Vid rådgivningarna borde man diskutera barnets uppfostran med både fadern och modern som en del av hela familjens hälsogranskning.

"Föräldrarna har huvudansvaret när det gäller uppfostran. Föräldrarna behöver dock stöd i denna ibland också tunga uppgift. Hjälp som fås i rätt tid i vardagen ökar föräldrarnas ork och då räcker krafterna också till en konsekvent och positiv uppfostran," konstaterade minister Risikko då hon tog emot handlingsprogrammet.

Som stöd för programmets beredning gjorde man en enkät bland barn och unga om sätt att minska kroppslig aga. Även barnen anser att de viktigaste sätten är att ge stöd åt föräldrar när det gäller att kunna minska stress och alkoholanvändning samt råd i uppfostringsfärdigheter.

"Allt börjar hemma. Där får man de första modellerna till hur man löser meningsskiljaktigheter. Barnet har rätt till en positiv uppfostran och ett tryggt gott liv. Målet bör vara barns och vuxnas ömsesidiga respekt och aktning," betonade barnombudsman Maria Kaisa Aula.

Barnens rättigheter är mänskliga rättigheter

Arbetsgruppen betonar att barn och vuxna har identisk rätt till människovärde och ett liv fritt från våld. Därför borde barns rättigheter ingå i alla grund- och påbyggnadsutbildningar för yrkesmänniskor som arbetar med barn. Enligt handlingsprogrammet borde yrkesmänniskor också lära sig att bättre uppfatta barns budskap om bland annat vuxnas drogproblem och mentala problem. Då yrkesmänniskornas förmåga till dialog med barn och unga förbättras, ökar barnens förtroende för tjänsterna. Vuxna bör kunna berätta begripligt om tjänsterna för barnen. Målet är att uppmuntra barn att berätta om det våld de upplevt.

"Barn bör vara medvetna om de vuxna som finns som stöd för dem i olika situationer. Till exempel skolhälsovårdare och kuratorer bör vara bekanta för barnen och närvarande i skolvardagen," betonade barnombudsman Aula.

Med handlingsprogrammet vill man påskynda att både vuxnas och barns attityder till kroppslig aga blir negativare i alla befolkningsgrupper. Fördömningen av kroppslig aga har i de nordiska länderna längre historia än i största delen av världens andra länder. Arbetsgruppen föreslår redogörandet för barns rättigheter, positiv uppfostran och förbudet mot kroppslig aga ska bli en del av invandrarnas integration. Information måste produceras på minoritetsspråk och samarbetet med invandrarnas egna organisationer är viktigt. Arbetsgruppen betonar också vikten av att olika religiösa samfund och kyrkor förbinder sig att och deltar i att minska den kroppsliga agan.

Vad är kroppslig aga?

I Finland förbjöds kroppslig aga genom lag redan år 1984. Kroppslig aga är våld där en vuxen försöker bestraffa ett barn eller reglera dess beteende. Den är en form av familjevåld som man ännu inte förhåller sig lika negativt till som våld i parförhållande. Kroppslig aga är till exempel att lugga barn, slå till, skaka och ge annan hårdhänt behandling. Alla fysiska handlingar som kan anses vara kroppslig aga är straffbara misshandelsbrott. Kroppslig aga är ett allvarligt hot mot barns växande och utveckling.

Kroppslig aga har minskat betydligt i Finland de senaste 20 åren. Enligt en undersökning från 2008 om barnoffer hade ungefär vart tredje barn innan 14 års ålder upplevt luggning. Verbalt våld hade ungefär 40 procent av barnen upplevt.

Ytterligare uppgifter

barnombudsman Maria Kaisa Aula, tfn 050 530 9697, fornamn.efternamn@stm.fi (arbetsgruppens ordf.)
regeringssekreterare Heidi Manns-Haatanen, tfn 09 160 73812, 050 525 2309, fornamn.efternamn@stm.fi (arbetsgruppens sekreterare)

 

Sisältöteksti

The aim of the National action programme to reduce corporal punishment of children is to halve the incidence of corporal punishment experienced by children in all population groups by the year 2012. The action programme includes 16 proposals for action, which emphasise the importance of support provided to parents.

The action programme 2010 - 2015 was presented to the Minister of Health and Social Services Paula Risikko on 22 October in Helsinki. The programme has been prepared by a working group set up by the Ministry of Social Affairs and Health, under the lead of the Ombudsman for Children Maria Kaisa Aula. In its proposals the working group has taken into account children's and adolescents' views of how to reduce corporal punishment.

Families with young children are the most important target group

Most often, children under school age are subjected to corporal punishment. If the parents do not use corporal punishment when the child is small, it very seldom happens that they resort to it later on.

Accordingly, the working group is of the opinion that the emphasis of the work to prevent corporal punishment should be on services for families with young children, in particular the services provided by guidance clinics and day care. The working group proposes offering home services in particular to families in which parents are at a greater risk of fatigue or burn-out than others. At guidance clinics children's upbringing should be discussed with both the father and mother, as a part of the family's health examinations.

"The parents bear the main responsibility for child rearing. Parents however need help with this task, which is sometimes a hard one. Timely help for everyday life promotes the parents' coping, and then they will also have resources for consistent and positive upbringing," stated Minister Risikko when receiving the action programme.

In support of preparation of the programme a questionnaire was sent to children and adolescents dealing with ways of reducing corporal punishment. Also children think that support for parents to reduce stress and alcohol use, as well as giving advice in child-rearing skills are important means.

"Everything starts at home. There people get the first models for solving disagreements. The child has the right to positive upbringing and a safe and good life. The aim must be mutual respect and appreciation between parents and children," underlined the Ombudsman for Children Maria Kaisa Aula.

The rights of the child are human rights

The working group underlines that children have, on an equal footing with adults, a right to human dignity and a life free of violence. Therefore the rights of the child should be dealt with in the basic and further education of all professionals working with children. According to the action programme the professionals should also learn to listen better to children's messages regarding for instance adults' substance abuse and mental health problems. As the professionals' skills in interaction with children and adolescents improve, children's reliance on services increases. Adults should be able to tell children about services in a way that children understand. The aim is to encourage children to tell about the violence they have experienced.

"Children must have knowledge of the adults that are available to support them in different situations. For instance the school health nurses and school social workers must be known to children and present in the everyday life of the school," emphasised the Ombudsman for Children.

The programme aims to add momentum to the development of more negative attitudes towards corporal punishment among both adults and children in all population groups. Condemning corporal punishment has a longer history in the Nordic countries than in most other countries of the world.  The working group proposes including telling about the rights of the child, positive upbringing and prohibition against corporal punishment in connection with the integration of immigrants. Information should also be produced in minority languages, and it is important to cooperate with immigrants' organisations. The working group emphasises the commitment and participation by different religious communities and the churches in reducing corporal punishment.  

What is corporal punishment?

In Finland corporal punishment was forbidden by law in 1984. Corporal punishment is violence by which an adult aims to punish a child or influence the child's behaviour. It is one form of domestic violence, but the attitude towards it still is not as negative as towards intimate partner violence between adults.  Corporal punishment includes e.g. pulling a child's hair, slapping or smacking, pulling a child e.g. by the arm and other rough treatment of the child. All physical acts considered as corporal punishment are punishable abuse offences. Corporal punishment constitutes a serious threat to the child's growth and development.  

In Finland, corporal punishment has been reduced considerably over the past 20 years. According to the child victim study from 2008 about one third of children
had experienced pulling by the hair by their 14 ^th birthday. Verbal violence had been experienced by 40 per cent of children.

More information

Maria Kaisa Aula, Ombudsman for Children. tel. 050 530 9697, forename.surname@stm.fi (chair of the working group)

Heidi Manns-Haatanen, Senior Officer, Legal Affairs, tel. 09 160 73812, 050 525 2309, forename.surname@stm.fi (secretary for the working group)

This is an English translation of a press release originally issued in Finnish on 22 October/22.10.2010.

Sisältöteksti

Sisältöteksti

Sisältöteksti

Sisältöteksti