Lastenneuvoloista lasten ja lapsiperheiden tukiverkkoja
Lastenneuvolatyöryhmä on valmistellut valtakunnallisen oppaan neuvolatyön kehittämiseksi. Oppaan keskeiset ehdotukset ovat:
1) Lapsiperhetyötä tekevien moniammatillisen yhteistyön tehostamien ja tiivistäminen
Lastenneuvolatyöryhmä ehdottaa, että kunnassa tai suuremmalla alueella selvitetään, miten lapsiperheille tarkoitetut palvelut kootaan nk. perhepalvelukeskukseen tai –verkostoon. Suunnitteluvaiheessa määritellään perhepalvelun keskeiset toimijat, vastuut ja suhde kunnan hyvinvointipolitiikkaan ja lapsipoliittisiin ohjelmiin . Perhepalvelukeskuksen toiminta-ajatuksena on kodin, neuvolan, päivähoidon, sosiaalityön ja terveydenhuollon sekä paikallisista olosuhteista riippuen myös vapaaehtoisjärjestöjen ja seurakuntien yhteistyön kehittäminen.
Lastenneuvolat kuuluisivat perhepalvelukeskukseen tai -verkostoon, mutta ne jatkaisivat toimintaansa nykyiseltä pohjalta. Neuvolatyön ydinparin, terveydenhoitajan ja lääkärin lisäksi neuvoloihin lisättäisiin sosiaalialan osaamista, siten että sosiaali- tai terveysalan peruskoulutuksen ja tarvittavan täydennyskoulutuksen saaneet ammattihenkilöt toimisivat terveydenhoitajien työpareina tukea tarvitsevissa perheissä. Asiakassuhteissa säilyisi jatkuvuus, kun perhetyöntekijä voisi toimia myös perheen yhdyshenkilönä päivähoidon ja koulun kanssa.
2) Vaikuttavien ja perheiden osallistumista kehittävien toimintatapojen tehokkaampi käyttäminen
Tällaisia toimintatapoja ovat vauvan ja vanhempien vuorovaikutuksen tukeminen, jonka merkitystä korostetaan monissa tutkimuksissa. Varhaisen vuorovaikutussuhteen laatu on tutkimusten mukaan erittäin merkittävä sekä lapsen tunne-elämää että myös älyllistä kehitystä muovaava tekijä. Lastenneuvolan yksilöllinen tuki perheille tässä vaiheessa voi olla ratkaisevan tärkeä. Perheitä voidaan tukea myös perustamalla odotusajasta uhmaikään ulottuvia, vertaistukea antavia vanhempainryhmiä sekä lisäämällä yleensä perhetyötä ja kannustamalla isiä osallistumaan toimintaan nykyistä enemmän. Kotikäyntien merkitystä on arvioitava uudelleen. Monet kunnat ovat säästösyistä luopuneet kotikäynneistä, vaikka tutkimusten mukaan perheiden omaan arjen ympäristöön tehtyjen kotikäyntien avulla neuvolalla on todelliset mahdollisuudet auttaa perhettä.
3) Tukea tarvitsevien perheiden parempi tunnistaminen ja auttaminen
Neuvoloiden olisi seurattava kaikkia perheitä pikkulapsivaiheen ajan, koska perheiden tilanteet saattavat vaihtua nopeastikin. Erityistä tukea tarvitsevien perheiden auttamiseksi olisi kehitettävä edellä mainittua moniammatillista työtä ja tihennettävä tai pidennettävä tällaisten perheiden tapaamisia neuvolassa sekä järjestettävä suunnitelmallista, perhetyöntekijän kotikäyntien avulla toteutuvaa tukea.
4) Perheiden ongelmatilanteisiin tarttuminen
Pulmatilanteisiin, kuten parisuhdevaikeuksiin, vanhempien alkoholin tai huumeiden käyttöön, perheväkivaltaan tai synnyttäneen äidin masennukseen puuttumiseen tarvitaan rohkeutta, osaamisen kehittämistä, työnohjausta sekä vastuuhenkilöiden nimeämistä. Lastenneuvolalta odotetaan myös yhä enemmän kykyä tukea ja ohjata vanhempia lasten levottomuuteen, käyttäytymishäiriöihin tai kehityksen erityisvaikeuksiin liittyvissä ongelmissa.
5) Toimintaedellytysten turvaaminen
Kohtuullisten toimintaedellytysten turvaamiseksi työryhmä ehdottaa laskelmiin perustuen, että kokopäiväistä neuvolatyötä tekevää terveydenhoitajaa kohden olisi korkeintaan 400 lasta ja lääkäriä kohden 2 800 alle kouluikäistä lasta. Nykyiset suositukset ovat 400 ja 3 200 lasta, mutta käytännössä lapsimäärät ovat suurempia. Tarkkoja laskelmia ei ole, mutta arvioidaan, että tällä hetkellä yhtä terveydenhoitajaa kohden on monilla paikkakunnilla 500 – 600 lasta. Lisäksi olisi huolehdittava neuvolahenkilökunnan täydennyskoulutuksesta, kehittämis- ja laadunseurantatyöstä sekä neuvolatyön johtamisen tehostamisesta.
Työryhmä toteaa, että neuvolatyö on kustannuksiltaan erittäin edullista toimintaa. Muutamissa kunnissa tehtyjen laskelmien mukaan yhden lapsen koko lastenneuvolaseuranta maksaa n. 600 – 1000 euroa.
Nyt julkaistava neuvolatoiminnan kehittämisen opas on laaja ja sisältää hyvinkin yksityiskohtaisia ohjeita neuvolatyön arkipäivään. Oppaaseen sisältyy myös kunnan päättäjille tarkoitettu osio, jossa suositellaan moniammatillisen lastenneuvolatyön mallia ja kuvataan siihen vaadittavia resursseja.
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti viime vuoden tammikuussa asiantuntijatyöryhmän kehittämään lastenneuvolatoimintaa lasten ja perheiden tarpeita vastaavaksi ja valmistelemaan toiminnasta suosituksen ja tarvittaessa muuta ohjeistusta. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut lasten ja nuorten lääkäri, lääkintöneuvos Merja Saarinen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Työryhmä on saanut tehtävänsä valmiiksi ja valmistellut julkaisun Lastenneuvolat lapsiperheiden tukena - Suositukset lastenneuvolatoiminnan järjestämiseksi kunnissa.
Lisätietoja:
Lääkintöneuvos Merja Saarinen, STM, puh. (09) 160 74030
Ylitarkastaja Marjaana Pelkonen, STM, puh. (09)160 74036
Rådgivningsbyråerna för barn och familjer
En arbetsgrupp har publicerat en riksomfattande handbok om hur arbetet på rådgivningsbyråerna för barnavård borde utvecklas.
1) Mot ett effektivare och intensivare mångprofessionellt familjearbete
Arbetsgruppen föreslår kommunala eller regionala utredningar om hur service avsedd för barnfamiljer kunde samlas under en gemensam s.k. familjesevicecentral eller i ett nätverk. I planeringsskedet skulle familjeservicens huvudaktörer fastställas, samt deras ansvar och förhållande till kommunens välfärdspolitik och barnpolitiska program. Verksamhetsidén för familjeservicecentralen är att utvidga samarbetet mellan hem, rådgivningsbyrå, daghem, socialarbete och hälsovård, samt mellan frivilligorganisationer och församlingar beroende på lokala omständigheter.
Rådgivningsbyråerna skulle höra under familjeservicecentralen eller ingå i familjeservicenätverket men med nuvarande verksamhetsbas. Hälsovårdaren och läkaren är huvudaktörer på rådgivningsbyrån.
Expertisen från det sociala området skulle kompletteras genom att fortbilda grundutbildad social- och hälsovårdspersonal som därefter jämsides med hälsovårdaren skulle hjälpa familjer med behov av stöd.
2) Det behövs verksamhetsmodeller som ger resultat och som aktiverar familjen
I många undersökningar betonas åtgärder som stöder positiv växelverkan mellan spädbarn och föräldrar. Sund växelverkan i spädbarnsåldern anses avgörande för barnets emotionella och intellektuella utveckling. Det individuella stöd som rådgivningsbyrån för barnavård ger familjen i detta utvecklingsskede kan vara avgörande. Genom att grunda grupper för familjer i samma livssituation, öka familjearbetet samt uppmuntra papporna till större aktivitet kunde stödet för familjen fortsätta från graviditeten ända upp i trotsåldern. Hembesöken betydelse borde övervägas på nytt. Många kommuner har på grund av sparåtgärder slopat hembesöken, trots att undersökningar påvisar att rådgivningsbyrån tack vare besök i familjens vardagsmiljö har goda möjligheter att hjälpa.
3) Förmåga att uppdaga och hjälpa familjer med särskilt behov av stöd
Rådgivningsbyråerna borde följa upp alla småbarnsfamiljer eftersom familjens situation snabbt kan förändras. För familjer med särskilt behov av stöd borde det mångprofessionella familjearbetet utvecklas. Rådgivningen borde oftare ta emot dessa familjer och ge dem mera tid samt systematiskt stöda familjen genom hembesök av familjearbetaren.
4) Förmåga till ingripande i problematiska familjesituationer
För att kunna ingripa i problematiska situationer, t.ex. problem i parrelationen, föräldrarnas alkohol- eller narkotikamissbruk, familjevåld eller depression efter förlossning, krävs dristighet, högre kompetens, handledning och utsedda ansvariga. Av rådgivningsbyråerna väntas allt oftare förmåga att ge stöd och råd om barnet är rastlöst, har beteendestörningar eller andra problem förknippade med uppväxten.
5) Verksamheten måste säkerställas
För att verksamheten rimligen skall kunna tryggas föreslår arbetsgruppen på basis av uträkningar, att barnantalet per hälsovårdare som arbetar heltid borde vara högst 400 och barnantalet per läkare högst 2800. För närvarande är rekommendationen 400 respektive 3200 barn (under skolåldern) men i praktiken är antalet mycket större. Det finns inga exakta kalkyler, men enligt vissa uppgifter uppgår barnantalet per hälsovårdare på många orter till 500 - 600 barn. Slutligen betonar arbetsgruppen att personalens fortbildning, utvecklingsarbetet och kvalitetsuppföljningen samt arbetsledningen måste ses över på rådgivningsbyråerna för barnavård.
Enligt arbetsgruppen är arbetet på rådgivningsbyråerna relativt billigt. På basis av uppgifter från några kommuner kostar hela uppföljningen per barn cirka 600-1000 euro.
Handboken om hur verksamheten på rådgivningsbyråerna borde utvecklas är relativt omfattande och innehåller bl.a. detaljerade anvisningar avsedda för det dagliga arbetet. För de kommunala beslutsfattarna finns dessutom ett särskilt kapitel där mångprofessionellt arbete på rådgivningsbyråerna rekommenderas och resurserna beskrivs.
