Kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuus 1.1.2010 alkaen
(Tämä kuntainfo 14a/2009 korvaa kuntainfon 14/2009; kuntainfoon 14/2009 verrattuna lisätty ylläpitokorvausta ja toimintarahaa koskeva kappale)
Kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden alle 25 vuoden ikäraja poistuu vuoden 2010 alusta alkaen. Ikärajan poisto toteutetaan muuttamalla kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) 10 §:n viittaussäännöstä sekä työttömyysturvalain (1290/2002) 8 luvun 6 §:n ja toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 10 §:n seuraamuksia koskevia säännöksiä siten, että kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisen tai sen keskeyttämisen seuraamukset ovat samanlaiset sekä 25 vuotta täyttäneille että alle 25-vuotiaille. Aiemmin kuntouttavan työtoiminnan kieltäytymisestä tai keskeyttämisestä aiheutuvat seuraamukset ovat koskeneet vain alle 25-vuotiaita henkilöitä.
Ikärajan poiston myötä kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetut aktivointiedellytykset täyttävät, kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyvät tai sen keskeyttävät 25 vuotta täyttäneet henkilöt menettävät oikeuden työmarkkinatukeen 60 päivän ajalta kieltäytymisestä tai keskeyttämisestä lukien tai heidän toimeentulotuen perusosaansa voidaan alentaa enintään 20 prosentilla. Alentaminen voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan. Toistuvasta kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä tai sen keskeyttämisestä voidaan lisäksi asettaa työssäolovelvoite tai alentaa toimeentulotuen perusosaa enintään 40 prosentilla. Toimeentulotuen perusosan alentaminen voidaan toteuttaa edellyttäen, että se ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana.
Ikärajan poiston tavoitteena on aktiivisen sosiaalipolitiikan keinoin parantaa pitkään työttömänä olleiden 25 vuotta täyttäneiden henkilöiden työllistymismahdollisuuksia ja elämänhallintakykyä ja ehkäistä siten syrjäytymistä.
Aktivointiedellytykset ja kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen
Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n aktivointiedellytykset säilyvät ennallaan. Niiden mukaisesti 25 vuotta täyttäneet henkilöt tulevat jatkossakin kuntouttavan työtoiminnan piiriin alle 25-vuotiaita myöhemmin.
Työmarkkinatukeen oikeutetulle tai toimeentulotukea saavalle 25 vuotta täyttäneelle henkilölle, jolle on laadittu työnhakusuunnitelma, tulee kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n 2 momentin nojalla laatia aktivointisuunnitelma, kun hän on saanut työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä tai 500 työttömyyspäivärahapäivän täytyttyä työmarkkinatukea vähintään 180 päivältä taikka henkilön pääasiallisena toimeentulona on viimeisen 12 kuukauden aikana ollut työttömyyden johdosta maksettu toimeentulotuki. Aktivointisuunnitelman laatii työ- ja elinkeinotoimisto ja kunta yhdessä pitkään työttömänä olleen henkilön kanssa.
Aktivointisuunnitelmaan tulee sisällyttää asiakkaan tarpeen mukaisia työ- ja elinkeinohallinnon ja/tai kunnan järjestämiä palveluja ja toimenpiteitä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painotti lakiehdotuksesta antamassaan lausunnossa (TyVL 23/2009 vp), että aktivointisuunnitelmaa laadittaessa asiakkaan palvelutarve tulee kartoittaa huolellisesti. Palvelujen ja toimenpiteiden tarvetta tulisi arvioida ja suunnitella henkilön elämänhallinnan lisäämiseksi ja työllistymisen edistämiseksi.
Kuntouttavaa työtoimintaa tulee kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 8 §:n mukaan sisällyttää aktivointisuunnitelmaan, jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, ettei asiakkaalle voida viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tarjota työtä tai työllistymistä edistäviä toimenpiteitä. Myös työelämä- ja tasa-arvo- sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVM 46/2009 vp) korostivat kuntouttavan työtoiminnan olevan kuitenkin toissijainen toimenpide työ- ja elinkeinohallinnon työllistymistoimenpiteisiin ja palveluihin nähden. Kuntouttava työtoiminta ei voi toissijaisena toimenpiteenä korvata työnhakusuunnitelman mukaisia ensisijaisia toimenpiteitä.
Valiokunnat korostivat lisäksi, että kuntouttavan työtoiminnan alkaessa tai sen aikana tulee selvittää henkilön työ- ja toimintakyky ja järjestää hänelle hänen tarvitsemansa hoito ja kuntoutus elämänhallinnan lisäämiseksi, toimintakyvyn vahvistamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. Kuntouttavan työtoiminta tulisi järjestää siten, että se vastaa sisällöltään kunkin osallistujan yksilöllisiä tarpeita. Sisällön kehittäminen edellyttää sekä asiakkaan riittävää ohjausta ja tukemista että riittävän mielekkäiden, tavoitehakuisten työtoimintapaikkojen järjestämistä. Mielekkäällä, hyvin järjestetyllä ja oikea-aikaisella kuntouttavalla työtoiminnalla on mahdollista motivoida asiakasta osallistumaan ja kannustaa jatkamaan työelämässä sekä parantaa hänen elämänhallintaa ja ehkäistä syrjäytymistä.
Ylläpitokorvaus ja toimintaraha
Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle työmarkkinatuen saajalle maksetaan työttömyysturvalain 10 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla ylläpitokorvausta niiltä päiviltä, joina hän tosiasiallisesti osallistuu kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle toimeentulotuen saajalle puolestaan maksetaan toimeentulotuesta annetun lain 10 a §:n nojalla julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 10 luvun 3 §:ssä tarkoitetun ylläpitokorvauksen suuruinen toimintaraha osallistumispäivää kohti. Ylläpitokorvauksen ja toimintarahan suuruus nousi kahdeksasta eurosta yhdeksään euroon vuoden 2010 alussa.
Valtion korvaus kuntouttavaan työtoimintaan
Kunnille maksetaan kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 24 §:n nojalla kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä valtion korvausta 10,09 euroa jokaisesta kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvasta henkilöstä järjestettyä toimintapäivää kohden. Valtion korvauksen myöntämis- ja maksamismenettelystä säädetään valtion korvauksesta kuntouttavan työtoiminnan järjestämiseen annetulla valtioneuvoston asetuksella (457/2001). Lisäksi valtio osallistuu kuntouttavan työtoiminnan kustannuksiin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (voimaan 1.1.2010; tasavallan presidentti vahvisti 29.12.2009) mukaisesti siltä osin kuin järjestämisen kustannukset ylittävät edellä mainitun valtion erillisen korvauksen.
Lisätietoja:
ylitarkastaja Virpi Vuorinen, puh. 09 160 73759
neuvotteleva virkamies Aini Kimpimäki 09 160 74133
Skyldigheten till att delta i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte fr.o.m. 1.1.2010
(Kommuninfo 14/2009 ersätts med denna kommuninfo14a/2009; en del som gäller ersättningen för uppehälle och sysselsättningspenningen har tillsatts)
Åldersgränsen för skyldigheten till att delta i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte slopas för personer under 25 år från ingången av 2010. Åldersgränsen slopas genom att hänvisningsbestämmelsen i 10 § i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte (189/2001) och bestämmelserna om påföljder i 8 kap. 6 § i lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) och 10 § i lagen om utkomststöd (1412/1997) ändras så att påföljderna för vägran att delta i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte eller för avbrytandet av den är de samma för personer som fyllt 25 år och för personer under 25 år. Tidigare gällde påföljderna för vägran att delta i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte eller för avbrytandet av den endast personer under 25 år.
I och med att åldersgränsen slopas mistar de personer som fyllt 25 år och som uppfyller aktiveringsvillkoren enligt 3 § i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte och som vägrar att delta i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte eller avbryter den rätten till arbetsmarknadsstöd för 60 dagar räknat från vägran eller avbrytandet eller grunddelen i deras utkomststöd kan sänkas med högst 20 procent. Sänkningen kan vara högst två månader åt gången. Om en person upprepade gånger vägrar att delta i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte eller avbryter den kan därtill ställs skyldighet att vara i arbete eller grunddelen i utkomststödet kan sänkas med högst 40 procent. Grunddelen i utkomststödet kan sänkas endast under förutsättningen att den inte äventyrar den utkomst som oundgängligen behövs för att trygga ett människovärdigt liv och att sänkningen inte heller i övrigt kan avses oskälig.
Syftet med att åldersgränsen slopas är att genom aktiva socialpolitiska åtgärder förbättra sysselsättningsmöjligheterna och livskompetensen för personer som fyllt 25 år och därigenom förebygga utslagning.
Aktiveringsvillkoren och ordnandet av arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte
Aktiveringsvillkoren i 3 § i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte ändras inte. Enligt villkoren omfattas personer som fyllt 25 år av arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte senare än personer under 25 år.
Enligt 3 § 2 mom. i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte ska en aktiveringsplan utarbetas för en person som fyllt 25 år, som har rätt till arbetsmarknadsstöd eller som får utkomststöd och för vilken har utarbetats en jobbsökarplan när personen har fått arbetsmarknadsstöd för minst 500 dagar eller efter 500 arbetslöshetsdagpenningsdagar arbetsmarknadsstöd för minst 180 dagar eller personens huvudsakliga försörjning under de senaste 12 månaderna har grundat sig på utkomststöd som betalas på grund av arbetslöshet. Arbets- och näringsbyrån och kommunen utarbetar aktiveringsplanen tillsammans med långtidsarbetslösa.
Aktiveringsplanen ska innefatta tjänster och åtgärder som ordnas av arbets- och näringsförvaltningen och/eller kommunen och som motsvarar klientens behov. Arbetslivs- och jämställdhetsutskottet betonade i sitt utlåtande om lagförslaget (AjUU 23/2009 rd) att när en aktiveringsplan utarbetas ska klientens servicebehov noggrant kartläggas. Behovet av tjänster och åtgärder ska bedömas och planeras så att de främjar klientens livskompetens och sysselsättning.
Enligt 8 § i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte ska arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte inkluderas i aktiveringsplanen om arbets- och näringsbyrån bedömer att klienten inte kan erbjudas arbete eller sysselsättningsfrämjande åtgärder senast inom tre månader. Arbetslivs- och jämställdhetsutskottet samt social- och hälsovårdsutskottet (ShUB 46/2009 rd) framhöll att arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte dock är en sekundär åtgärd jämfört med arbets- och näringsförvaltningens sysselsättningsfrämjande åtgärder och tjänster. Eftersom arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte är en sekundär åtgärd kan den inte ersätta de primära åtgärderna enligt jobbsökarplanen. (AjUU 23/2009 rd, ShUB 46/2009 rd)
Utskotten betonade också att personens arbets- och funktionsförmåga ska utredas när arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte inleds eller under verksamhetens gång. Personen ska också ordnas den vård och rehabilitering som behövs för att öka livskompetensen, stärka funktionsförmågan och främja sysselsättningen. Arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte ska ordnas så att innehållet i verksamheten motsvarar deltagarens individuella behov. Utvecklandet av innehållet förutsätter både att klienten får tillräckligt med handledning och stöd och att honom eller henne ordnas tillräckligt meningsfull och målinriktad arbetsverksamhet. Genom meningsfull och välordnad arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte som ordnas i rätt tid kan man motivera klienten att delta i arbetslivet och uppmuntra honom eller henne att fortsätta i arbetslivet samt förbättra livskompetensen och förebygga utslagning.
Ersättningen för uppehälle och sysselsättningspenningen
Till en mottagare av arbetsmarknadsstöd som deltar i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte betalas med stöd av 10 kap. 6 § 2 mom. i lagen om utkomstskydd för arbetslösa i ersättning för uppehälle för varje dag som den arbetslöse deltar i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Till utkomststödtagare som deltar i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte betalas med stöd av 10 a § i lagen om utkomststöd för varje dag som personen deltar i verksamheten en sysselsättningspenning som är lika stor som ersättningen för uppehälle enligt 10 kap. 3 § 1 mom. i lagen om offentlig arbetskraftsservice (1295/2002). Ersättningen för uppehälle och sysselsättningspenningen höjdes från 8 euro till 9 euro om dagen vid ingången av år 2010.
Statlig ersättning för arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte
Med stöd av 24 § i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte betalas kommunerna en statlig ersättning för anordande av arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. För varje person som deltar i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte är ersättningen 10,09 euro per ordnad verksamhetsdag. Om praxis gällande beviljande och utbetalning av statlig ersättning föreskrivs genom statsrådets förordning om statlig ersättning för anordnande av arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte (457/2001). Därtill deltar staten i kostnaderna för arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte i enlighet med lagen om planering av och statsandel för social- och hälsovården (733/1992) och lagen om statsandel för kommunal basservice (träder i kraft 1.1.2010; RP stadfäste 29.12.2009) till den del kostnaderna för anordnandet överstiger den ovannämnda statliga ersättningen.
Ytterligare uppgifter:
överinspektör Virpi Vuorinen, tfn 09 160 73759
konsulterande tjänsteman Aini Kimpimäki, tfn 09 160
74133
