Vuoden 2008 alusta voimaan tulevat toimeentulotukilain muutokset
1. Toimeentulotuen viivytyksetön käsittely
1.1 Yleistä
Vuoden 2008 alusta tulee voimaan toimeentulotukilain 14 a §:ään sisältyvät viivytyksettömän käsittelyn sekä henkilökohtaiseen keskusteluun pääsyn määräajat. Määräaikojen soveltaminen koskee kaikkia toimeentulotukiasiakkaita.
Toimeentulotuen viimesijaisuuden vuoksi on erityisen tärkeää, että asiakas saa toimeentulotukipäätöksen mahdollisimman nopeasti. Kiireellisessä tilanteessa päätös on tehtävä jo samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Muussa kuin kiireellisessä tilanteessa toimeentulotukipäätös tulee tehdä viimeistään seitsemäntenä päivänä hakemuksen tekemisestä, jos samassa yhteydessä on annettu päätöksentekoa varten tarvittava selvitys. Laissa säädetään myös tilanteista, joissa asiakas ei ole määräajassa toimittanut päätöksen tekoa varten vaadittavaa selvitystä.
Kiireettömässä tilanteessa asiakkaalle tulee järjestää tilaisuus keskustella henkilökohtaisesti toimeentulotukiasiassaan sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun hän on tätä pyytänyt. Keskustelun tarve voi liittyä esimerkiksi toimeentulotuen tarpeeseen johtaneisiin syihin tai lisäselvityksen saamiseen tehdystä toimeentulotukipäätöksestä. Asiakas saattaa myös tarvita neuvoja ensisijaisten etuuksien taikka muiden tarvitsemiensa palvelujen hakemisessa.
Toimeentulotukiasioiden käsittelylle säädetyt määräajat lisäävät asiakkaiden oikeusturvaa ja vahvistavat heidän oikeuttaan viimesijaiseen taloudelliseen turvaan. Tavoitteena on, että toimeentulotukiasiakas saa ohjeita ja neuvontaa vaikeassa taloudellisessa tilanteessaan nykyistä aikaisemmin. Asiakkaan saadessa ongelmiinsa ratkaisuvaihtoehtoja pystytään paremmin estämään hänen ongelmiensa muuttuminen vaikeammiksi.
Oikaisuvaatimusten käsittelyä kunnan toimielimessä koskee jatkossakin sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 16 §:n 2 momentti, jonka mukaan toimielimen on käsiteltävä asia kiireellisenä.
1.2 Kiireellinen tilanne
Kiireellisessä tilanteessa päätös toimeentulotukihakemukseen on tehtävä samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä hakemuksen saapumisesta niiden tietojen perusteella, jotka silloin ovat käytettävissä. Käytettävissä olevilla tiedoilla tarkoitetaan asiakkaan hakemuksensa liitteeksi esittämiä tietoja sekä niitä tietoja, jotka sosiaaliviranomainen voi vaivatta itse hankkia tai saada muutoin käyttöönsä esimerkiksi suorakäyttöyhteyden kautta.
Tarkoitus on, että kunnan toimeentulotukiasioita käsittelevä viranhaltija harkitsee tapauskohtaisesti asian kiireellisyyden. Asian kiireellisyyden arviointi edellyttää sosiaalihuollon ammatillista osaamista. Kiireellisessä tilanteessa asiakkaalle voitaisiin myöntää esimerkiksi ruoka-apua, apua välttämättömien lääkkeiden tai matkalipun hankintaan taikka turvata henkilön tai perheen kiireellisen majoituksen järjestäminen. Päätös voidaan, kuten tälläkin hetkellä, tehdä myös vain osasta hakemusta. Siitä osasta asiakkaan esittämiä menoja, jotka eivät ole kiireellisiä tai jotka vaativat lisäselvittelyä, voidaan tehdä ratkaisu erikseen.
1.3 Muu kuin kiireellinen toimeentulotukiasia
Muu kuin kiireellinen toimeentulotukiasia on otettava käsittelyyn ja päätös asiassa on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta. Tehty päätös toimeentulotuesta tulee myös panna täytäntöön viivytyksettä.
Hallintolain 19 §:n mukaan sosiaalihuollon asiakas voi panna vireille etuutta, palvelua tai tukitoimea koskevan hakemuksensa kirjallisesti ja viranomaisen luvalla myös suullisesti. Jos suulliseen vireillepanoon suostutaan, viranomaisen on kirjattava kaikki asiakkaan vaatimukset häntä koskeviin asiakirjoihin. Hallintolain 18 §:n mukaan asiakirjan katsotaan saapuneen viranomaiselle sinä päivänä, jona asiakirja on annettu viranomaiselle. Postitse lähetetyn asiakirjan saapumispäiväksi katsotaan myös se päivä, jona lähetys on saapunut viranomaisen postilokeroon tai viranomaiselle on toimitettu ilmoitus lähetyksen saapumisesta postiyritykseen.
Silloin, kun laissa ei ole erikseen säännöksiä määräajan laskemisesta, noudatetaan säädettyjen määräaikain laskemisesta annetussa laissa (150/1930, määräaikalaki) olevia määräaikojen laskemissääntöjä. Määräaikalain 2 §:n mukaan, jos ajanmääräyksenä on jokin määrä päiviä nimetyn päivän jälkeen, niin tätä päivää ei lueta määräaikaan. Jos toimeentulotukihakemus siis tulisi käsiteltäväksi esimerkiksi maanantaina, päätös asiassa olisi tehtävä viimeistään seuraavan viikon keskiviikkona, jollei väliin satu arkipyhiä tai niihin verrattavia päiviä.
Käytännössä ongelmallisiksi voivat muodostua tilanteet, joissa asiakas on jättänyt hakemuksensa viikkoja tai jopa kuukausia ennen sen ajanjakson alkua, jolle hän tukea hakee. Määräys asian käsittelemisestä näidenkin tapausten osalta seitsemän arkipäivän kuluessa voisi aiheuttaa hakemusten käsittelyn ruuhkaantumista. Päätöksen tekeminen useita viikkoja ennen hakemuksessa tarkoitetun ajanjakson alkua ei ole tarkoituksenmukaista, koska tällöin tiedot asiakkaan ensisijaisista etuuksista eivät ole useinkaan vielä käytettävissä. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa säädetään, että tällaisissa tilanteissa riittää, että asiakas saa päätöksen ja päätös pannaan täytäntöön viimeistään sen ajanjakson ensimmäisenä arkipäivänä, jota päätös koskee.
1.4. Puutteelliseen hakemukseen tarvittavan lisäselvityksen pyytäminen
Asiakkaan toimittama hakemus ei aina ole valmis käsiteltäväksi sellaisenaan. Hallintolain 22 §:n mukaan viranomaiselle toimitetun asiakirjan ollessa puutteellinen, viranomaisen on kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä. Pykälän 3 momentin mukaan asiakkaalle on mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta annettava tai lähetettävä yksilöity kehotus puutteellisen hakemuksen täydentämiseksi ja sen määräaika. Tarkoituksena on, että kehotus annetaan kirjallisena, ettei synny epäselvyyttä siitä, mitä täydennyksiä tarvitaan. Asiakkaalta vaadittavan selvityksen tulee olla asian ratkaisemisen kannalta välttämätön. Selvitystä pyydettäessä on myös harkittava, onko vaaditun selvityksen hankkiminen asiakkaalle kohtuuton tehtävä ottaen huomioon asiakkaan olosuhteet ja muut seikat.
Päätös toimeentulotuen myöntämisestä on tehtävä viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun täydennetty hakemus tarvittavine liitteineen on saapunut.
Hallintolain 22 §:n mukaan asianosainen voi myös omasta aloitteestaan täydentää hakemustaan tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa käsittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja.
Hallintolain 31 §:ssä säädetään selvittämisvelvollisuuden sisällöstä sekä selvitysvastuun jakautumisesta viranomaisen ja asianosaisen välillä. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Päävastuu asian selvittämisestä on virallisperiaatteen mukaisesti yleensä siis viranomaisella. Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) perusteluissa todettiin, että asianosaisen ja viranomaisen välistä selvitysvastuun jakautumista on pidetty osin epäselvänä ja tulkinnanvaraisena. Selvitystehtävien jakautumisen on katsottu riippuvan käytännössä lähinnä siitä, minkä intressin toteuttamista selvitys eniten edistää. Velvoittavien hallintopäätösten kohdalla selvitysvastuu on pääsääntöisesti viranomaisella, kun taas edun suovan päätöksen ollessa kyseessä intressi on tavallisesti asianosaisella. Hallintolain 31 §:n 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista sekä muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen. Hallintolaissa tarkoitettu asianosaisen myötävaikutusvelvollisuus koskee ensisijaisesti asiaa, jossa asianosainen on tehnyt vaatimuksen jonkin oikeuden tai edun myöntämisestä itselleen.
Selvitysvastuun jakautumista on toimeentulotukilain 17 §:ssä pyritty selkeyttämään asettamalla toimeentulotuen hakijalle, hänen perheenjäsenelleen ja elatusvelvolliselleen sekä tarvittaessa heidän huoltajalleen ja edunvalvojalleen tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuus asian ratkaisemisen kannalta välttämättömistä tiedoista. Selvityksen antamatta jättäminen voi johtaa toimeentulotuen epäämiseen.
Toimeentulotukilain 14 a §:n 3 momentin mukaan toimeentulotukiasiassa tulee tehdä päätös käytettävissä olevien tietojen perusteella, mikäli asiakas ei ole määräajassa täydentänyt hakemustaan eikä ole samassa ajassa myöskään esittänyt hyväksyttävää selvitystä täydennyksen viivästymiselle. Hakemus voidaan hylätä, jos siihen ei sisälly asian käsittelemiseksi tarpeellisia tietoja, kuten esimerkiksi tietoja asiakkaan tuloista. Päätöstä ei kuitenkaan saa jättää tekemättä, vaikka tuen hakija ei ole toimittanut vaadittuja selvityksiä. Päätöksen tekemisellä turvataan hakijan mahdollisuus saattaa kunnan toimeentulotukiasioita käsittelevän toimielimen ja edelleen hallinto-oikeuden ja viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi se, olivatko vaaditut selvitykset tarpeellisia asian käsittelemiseksi.
Päätös tulee tehdä viivytyksettä, mutta kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä määräajan päättymisestä. Asiakkaan suostumuksella päätös voidaan tehdä myös jo ennen selvityksen antamiselle asetetun määräajan kulumista päätöksentekohetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella.
Selvityksen antamiselle asetettu määräaika luo asiakkaalle selkeän toimintavelvoitteen, mutta toisaalta säännös myös turvaa asiakkaan oikeutta vähimmäistoimeentuloon. On esimerkiksi tavanomaista, että asiakkaalta pyydetty selvitys koskee jotakin poikkeuksellista menoerää, ja muilta osin hakemuksessa ei ole epäselvyyttä. Ei ole suotavaa, että asiakas joutuu odottamaan sitä osaa toimeentulotuestaan, johon hänellä muun selvityksen perusteella olisi ilman muuta oikeus, vain sen vuoksi, että hän ei esimerkiksi ole esittänyt arviota niistä hammashoidon kustannuksista, joihin hän on muun ohella hakenut toimeentulotukea.
2. Henkilökohtaiseen keskusteluun pääseminen sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa
Toimeentulotuen asiakkaalle tulee toimeentulotukilain 14 a §:n 4 momentin mukaan järjestää mahdollisuus päästä keskustelemaan henkilökohtaisesti sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 tai 6 §:ssä tarkoitetun sosiaalihuollon työntekijän, toisin sanoen sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan, kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen kun asiakas on tätä pyytänyt. Näin turvataan asiakkaan mahdollisuus keskustella vaikeasta taloudellisesta tilanteestaan sosiaalialan koulutuksen saaneen asiantuntijan kanssa ja saada tarkempaa tietoa oikeudestaan toimeentulotukeen. Asiakas saattaa tarvita myös neuvoja ensisijaisten etuuksien taikka muiden tarvitsemiensa palvelujen hakemisessa.
Lainkohdassa tarkoitettu henkilökohtainen keskustelu voidaan toteuttaa muullakin tavoin kuin sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan vastaanotolla. Usein asiakkaan toimeentulotukiasia voidaan selvittää ja hän voi saada tarvitsemansa neuvot puhelimitse sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa keskustellessaan. Tarpeen vaatiessa sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja voi puhelinkeskustelun perusteella varata asiakkaalle myös vastaanottoajan. Henkilökohtainen keskustelu voidaan tarvittaessa sopia käytäväksi myös esimerkiksi asiakkaan kotona.
3. Voimaantulo
Muutokset tulevat voimaan 1.1.2008 lukien. Lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen tehtyjen toimeentulotukihakemusten käsittelyyn. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Lisätiedot
Lisätietoja antavat hallitussihteeri Pirjo Kainulainen, puh. (09) 1607 4205 ja neuvotteleva virkamies Aune Turpeinen, puh. (09) 1607 3241.
Ändringar i lagen om utkomststöd som träder i kraft vid ingången av 2008
1. Brådskande behandling av utkomststöd
1.1 Allmänt
I 14 a § i lagen om utkomststöd som träder i kraft vid ingången av år 2008 ingår tidsfrister för både brådskande behandling samt tillfälle till ett personligt samtal. Tillämpning av tidsfrister gäller alla utkomststödsklienter.
Eftersom utkomststödet är en förmån som beviljas i sista hand är det särskilt viktigt att klienten får utkomststödsbeslutet så fort som möjligt. I brådskande fall ska beslutet fattas samma dag eller senast följande vardag. I andra än brådskande fall ska beslutet om utkomststöd fattas senast den sjunde dagen efter att ansökan har inlämnats, om den utredning som behövs för beslutsfattandet har inlämnats i samband med ansökan. Lagen föreslås också innehålla bestämmelser om de situationer där klienten inte inom utsatt tid har lämnat in den utredning som krävs för beslutsfattandet.
Klienten ska i brådskande fall ges tillfälle att personligen diskutera sitt utkomststödsärende med en socialarbetare eller socialhandledare senast den sjunde vardagen efter att han eller hon har begärt det. Behovet av att diskutera kan ha anknytning till de bestämmelser som gäller utkomststödet eller att få tilläggsutredning angående sitt utkomststödsbeslut. Klienten kan också vara i behov av råd när det gäller att ansöka om primära förmåner eller övrig service.
De tidsfrister som bestämts för behandlingen av utkomststödsärenden förbättrar klienternas rättsskydd och stärker deras rätt till det ekonomiska stöd som beviljas i sista hand. Målet är att en utkomststödsklient ska bl.a. tidigare än förut få råd och handledning i sin kärva ekonomiska situation. Om klienten informeras om de till buds stående alternativen när det gäller att lösa problemen kan man därigenom bättre förhindra att klientens problem försvåras ytterligare.
Behandlingen av rättelseyrkanden vid kommunala organ omfattas även i fortsättningen av 16 § 2 mom. i socialvårdsförordningen (607/1983), där det föreskrivs att organet ska behandla dessa ärenden i brådskande ordning.
1.2 Brådskande fall
I brådskande fall ska beslutet om utkomststöd fattas samma dag eller senast följande vardag efter att ansökan inkommit, på basis av den information som då står till buds. Med till buds stående information avses de uppgifter klienten fogat till sin ansökan samt de uppgifter som socialvårdsmyndigheten utan svårigheter själv kan skaffa eller få tillgång till t.ex. med hjälp av en onlineanslutning.
Avsikten är att den tjänsteinnehavare som behandlar utkomststödsärenden inom kommunen från fall till fall ska bedöma hur brådskande ärendet är. Bedömningen av hur brådskande ett ärende är kräver yrkeskunnande inom socialvården. I brådskande fall kan man t.ex. bevilja klienten livsmedelshjälp, hjälp för anskaffning av nödvändiga mediciner eller färdbiljetter eller se till att det ordnas brådskande inkvartering för en person eller en familj. Liksom för närvarande ska det också vara möjligt att fatta ett partiellt beslut angående klientens ansökan. Man kan sedan senare fatta ett separat beslut angående den del av klientens utgifter som inte är brådskande eller som kräver tilläggsutredning.
1.3 Ett utkomstärende som inte är brådskande
Ett utkomststödsärende som inte är brådskande ska tas till behandling och avgöras utan dröjsmål, likväl senast den sjunde vardagen efter att ansökan inkommit. Det beslut som fattats om utkomststödet ska likaså verkställas utan dröjsmål.
En socialvårdsklient kan i enlighet med 19 § i förvaltningslagen skriftligen inleda ett ärende som gäller en förmån, en tjänst eller en stödåtgärd. Med myndighetens samtycke får ärendet också inledas muntligen. Om myndigheten ger sitt samtycke till att ärendet inleds muntligen, ska myndigheten anteckna alla klientens yrkanden i de handlingar som gäller klienten. Enligt 18 § i förvaltningslagen anses en handling ha inkommit till en myndighet den dag då den har getts in till myndigheten. Som ankomstdag för en handling som har sänts per post betraktas också den dag då handlingen har kommit till myndighetens postbox eller då myndigheten har tillställts ett meddelande om att försändelsen har kommit in till ett postföretag.
Om en tid är bestämd i ett visst antal dagar efter en angiven dag ska denna dag enligt 2 § i lagen om beräknande av laga tid inte medräknas. Om en utkomststödsansökan tas till behandling på en måndag, ska beslutet således fattas senast följande veckas onsdag, om det inte infaller söckenhelgdagar eller därmed jämförbara dagar under perioden.
I praktiken kan det orsakas problem i de fall då klienten har lämnat in sin ansökan flera veckor eller till och med flera månader före den period för vilken han eller hon ansöker om stöd. När det gäller dessa ärenden kan bestämmelsen om att ett ärende ska behandlas inom sju vardagar medföra en anhopning av ärenden. Det är inte ändamålsenligt att man fattar beslut om utkomststödet flera veckor före den tidsperiod som ansökan avser, eftersom man i allmänhet då inte ännu har tillgång till information om klientens primära förmåner. Därför föreslås paragrafens 2 mom. innehålla en bestämmelse enligt vilken det i dessa fall räcker att klienten får beslutet och beslutet verkställs senast den första vardagen under den period som beslutet avser.
1.4. Begäran om tilläggsutredning för att komplettera bristfällig ansökan
Den ansökan klienten lämnar in är inte alltid klar att behandlas som sådan. Om en handling som har tillställts en myndighet är bristfällig, ska myndigheten enligt 22 § i förvaltningslagen uppmana avsändaren att komplettera handlingen inom en viss tid, om det inte är onödigt med tanke på avgörandet av ärendet. Handlingens avsändare ska upplysas om hur handlingen ska kompletteras. Enligt paragrafens 3 mom. ska klienten så fort som möjligt, dock senast den sjunde vardagen efter att ansökan har inkommit, ges eller sändas en specificerad uppmaning att komplettera ansökan. Avsikten är att uppmaningen ska ges i skriftlig form, för att det inte ska uppkomma oklarhet om hur ansökan ska kompletteras. Den utredning som begärs av klienten ska vara nödvändig för att ärendet ska kunna avgöras. Då utredningen begärs ska man också bedöma huruvida det med beaktande av klientens förhållanden och övriga omständigheter är en orimlig uppgift för klienten att skaffa utredningen.
Beslutet om att utkomststöd beviljas ska fattas utan dröjsmål, likväl senast den sjunde vardagen efter att den kompletterade ansökan och de behövliga bilagorna har inkommit.
Enligt 22 § i förvaltningslagen kan en part också på eget initiativ komplettera sin ansökan eller någon annan handling som parten har gett in för behandlingen av ett ärende, samt under behandlingens lopp tillställa myndigheten sådana handlingar som behövs för att ärendet ska kunna avgöras.
I 31 § i förvaltningslagen finns bestämmelser om utredningsskyldighetens innebörd samt om fördelningen av utredningsansvaret mellan myndigheten och parten. Enligt paragrafens 1 mom. ska myndigheten se till att ett ärende utreds tillräckligt väl och på ett behörigt sätt genom att skaffa den information och den utredning som behövs för att ärendet ska kunna avgöras. I enlighet med officialprincipen bär myndigheten således i allmänhet det huvudsakliga ansvaret för ärendets utredning. I den regeringsproposition som gäller förvaltningslagen (RP 72/2002 rd) konstateras det i motiveringen att fördelningen av utredningsansvaret mellan parten och myndigheten delvis har varit oklar och gett rum för olika tolkningar. Fördelningen av utredningsuppgifterna har i praktiken närmast ansetts bero på vilket intresse ut redningen främjar mest. I fråga om förvaltningsbeslut där någon påförs en förpliktelse ligger utredningsansvaret i regel hos myndigheten. När det är fråga om ett beslut genom vilket en förmån beviljas ligger intresset däremot vanligen hos parten. Enligt 31 § 2 mom. i förvaltningslagen ska en part lägga fram utredning om grunderna för sina yrkanden samt även i övrigt medverka till utredningen av ett ärende som han eller hon har inlett. Den skyldighet att medverka till utredningen som avses i förvaltningslagen gäller främst ärenden där parten har framställt ett yrkande om att en rättighet ska tillgodoses eller en förmån beviljas honom eller henne.
Man har strävat efter att klargöra fördelningen av utredningsansvaret genom att i 17 § i utkomststödslagen ålägga den som ansöker om utkomststöd, hans eller hennes familjemedlemmar och den som har försörjningsplikt gentemot honom eller henne, samt vid behov deras vårdnadshavare och intressebevakare, en skyldighet att lämna uppgifter samt en anmälningsskyldighet, dvs. en förpliktelse att lämna alla nödvändiga uppgifter som inverkar på utkomststödet. Underlåtelse att lämna uppgifter kan leda till att utkomststöd vägras.
Om klienten inte inom utsatt tid har kompletterat ansökan och inte heller inom denna tid har uppgett någon godtagbar orsak till att kompletteringen försenats, ska beslutet om utkomststöd enligt 14 a § 3 mom. i lagen om utkomststöd fattas på basis av de till buds stående uppgifterna. Ansökan kan förkastas om den inte innefattar de uppgifter som behövs för att ärendet ska kunna behandlas, t.ex. uppgifter om klientens inkomster. Ärendet får emellertid inte lämnas oavgjort trots att klienten inte har lämnat in den utredning som krävts. Genom att det fattas ett beslut i ärendet ges sökanden en möjlighet att få frågan om huruvida den utredning som krävts varit nödvändig för ärendets behandling avgjord av det organ som behandlar kommunens utkomststödsärenden och vidare av förvaltningsdomstolen, samt i sista hand av högsta förvaltningsdomstolen.
Beslutet ska fattas utan dröjsmål, men likväl senast den sjunde vardagen efter att den utsatta tiden har gått ut. Med klientens samtycke kan beslutet också fattas redan innan tidsfristen för inlämnandet av utredningen har gått ut, på basis av de uppgifter som finns att tillgå vid den tidpunkt då beslutet fattas.
I och med att det fastställs en tidsfrist för inlämnandet av utredningen åläggs klienten en uttrycklig handlingsplikt, men å andra sidan tryggar bestämmelsen också klientens rätt till en minimiutkomst. Det är t.ex. vanligt att den utredning som begärs av klienten gäller en exceptionell utgiftspost, medan ansökan i övrigt inte innehåller några oklarheter. I ett sådant fall är det inte önskvärt att klienten blir tvungen att vänta på den del av utkomststödet som han eller hon på basis av den övriga utredningen utan vidare är berättigad till, bara därför att klienten t.ex. inte har presenterat en uppskattning av de tandvårdskostnader han eller hon dessutom ansökt om utkomststöd för.
2. Tillfälle till personligt samtal med en socialarbetare eller social- handledare
Enligt 14 a § 4 mom. i lagen om utkomststöd ska en utkomststödsklient erbjudas en möjlighet till ett personligt samtal med en sådan anställd inom socialvården som avses i 3 eller 6 § i lagen om behörighetsvillkoren för yrkesutbildad personal inom socialvården, dvs. med en socialarbetare eller socialhandledare, senast den sjunde vardagen efter att klienten begärt detta. Därigenom garanteras klienten en möjlighet att få diskutera sin svåra ekonomiska situation med en sakkunnig person med utbildning inom socialvårdssektorn och få närmare information om sin rätt till utkomststöd. Klienten kan också vara i behov av råd när det gäller att ansöka om primära förmåner eller övrig service.
Ett sådant personligt samtal som avses i lagrummet kan genomföras också på andra sätt än genom att klienten besöker en socialarbetares eller socialhandledares mottagning. Ofta kan en socialarbetare eller socialhandledare per telefon utreda klientens utkomststödsärende och ge klienten den information han eller hon behöver. Vid behov kan socialarbetaren eller socialhandledaren på basis av telefonsamtalet reservera en mottagningstid för klienten. Ett personligt samtal kan också ordnas t.ex. i klientens hem.
3. Ikraftträdande
Ändringarna träder i kraft 1.1.2008. Lagen tillämpas på behandlingen av utkomststödsansökningar som har gjorts efter lagens ikraftträdande. Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft.
Ytterligare information
Ytterligare information ges av regeringssekreterare Pirjo Kainulainen, tfn (09) 1607 4205 och konsultativa tjänstemannen Aune Turpeinen, tfn (09) 1607 4489.
