Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten: päivitys on valmistunut
Sosiaali- ja terveysministeriö kehottaa päivittämään alueellisesti ja paikallisesti (sairaalat, terveyskeskukset ja kunnat/kuntayhtymät) influenssapandemiaan varautumisen suunnitelmat 30.6.2013 mennessä. Aluehallintoviranomaiset ohjaavat, koordinoivat ja valvovat alueellista varautumista. Päivitystyössä tulisi huomioida myös yhteistyö ja sen lisätarpeet pandemiatilanteessa yksityissektorin (työterveyshuolto ja muu sosiaali- ja terveydenhuolto) ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, vaikka yksityisellä sosiaali- ja terveydenhuollolla ei ole samanlaista lakisääteistä velvoitetta varautua poikkeuksellisiin tilanteisiin kuin julkisella sektorilla.
Kansallinen varautumissuunnitelma ja sen liitteenä oleva yhteenveto keskeisimmistä päivityksen muutoksista julkaistaan nyt pdf-tiedostoina sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivuilla www.stm.fi. Elokuun 2012 aikana varautumissuunnitelmasta tehdään verkkojulkaisu. Toistaiseksi kirjaversiota ei paineta.
Sosiaali- ja terveysministeriö päivittää kansallisen
suunnitelman seuraavan kerran WHO:n suositusten muuttuessa ja
tartuntatautilain uudistuksen jälkeen.
Taustatietoa kansallisen varautumissuunnitelman päivityksestä
Vuonna 2006 julkaistiin "Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten", jonka oli laatinut sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä. Toukokuussa 2010 sosiaali- ja terveysministeriö antoi tartuntatautien neuvottelukunnan pandemiajaokselle tehtäväksi päivittää suunnitelma ottaen huomioon vuoden 2009 pandemian yhteydessä saadut kansalliset ja kansainväliset kokemukset. Myös Maailman terveysjärjestö WHO on kehottanut jäsenmaitaan päivityksiin sekä julkaissut tätä tukevia ohjeita ja suosituksia. Etukäteisvarautumisella pyritään siihen, että sosiaali- ja terveydenhuolto pystyy toimimaan pandemian aikana mahdollisimman hyvin.
Tavoitteet
Varautumissuunnitelman tavoitteena on rajoittaa pandemian väestön terveydelle aiheuttamia haittoja sekä turvata yhteiskunnan toimintojen jatkuvuus mahdollisimman hyvin. Suunnitelmassa annetaan Suomen oloihin soveltuva kuva pandemian kehittymisestä, terveydellisistä, yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista, torjuntaan käytettävissä olevista keinoista, eettisistä erityiskysymyksistä, terveydenhuollon organisaatioiden vastuualueista ja erityisjärjestelyistä, varautumisen materiaalisista tarpeista, rokotusten käytännön toteutuksesta, eri hallinnonalojen välisen yhteistyön tarpeista sekä pandemian aikaisen organisaation erityispiirteistä, viestinnästä ja tiedottamisesta.
Varautumissuunnitelma tarkastelee pandemiaa laaja-alaisesti luoden pohjan kaikkien hallinnonalojen yksityiskohtaisille suunnitelmille. Pandemiaan varautuminen tehostaa samalla olennaisesti Suomen valmiutta torjua mitä tahansa laajaa maailmanlaajuista epidemiaa.
Kuten vuoden 2006 varautumissuunnitelmassa, varautumisen edellyttämät hankinnat ja toimintasuunnitelmat valmistellaan varautuen edelleen vakavaan pandemiaan. Pandemian alkaessa yksityiskohtaiset toimintalinjaukset päätetään sen vakavuudesta saatavan tiedon perusteella, jolloin nyt päivitettyä varautumissuunnitelmaa voidaan soveltaa joustavasti tilanteen mukaan.
Keskeisimmät päivitetyn varautumissuunnitelman muutokset ja asiat
1. WHO:n, EU:n ja Euroopan tautien ehkäisy- ja torjuntakeskuksen (ECDC) roolit ovat vahvistuneet tartuntatautien seurannan osalta vuoden 2006 jälkeen, mutta toimivalta on edelleen EU:n jäsenmailla niiden terveydenhuoltojärjestelmien puitteissa.
2. Varautumissuunnitelmien päivitysten tueksi on tehty lyhyet muistilistat sairaanhoitopiirien kuntayhtymille (liite 10) ja kunnille/kuntayhtymille (liite 11).
3. Kun kunta/kuntayhtymä tekee sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista yksityisen palvelujen tuottajan kanssa ostopalvelusopimuksia, niissä tulee huomioida toimintavarmuus poikkeuksellisissa tilanteissa.
4. Velvoitevarastointilainsäädännön (laki 979/2008 ja asetus 1114/2008) uudistuksen yhteydessä velvoitevarastoinnin piiriin kuuluvat lääkeryhmät tarkistettiin, velvoitevarastojen kokoa pienennettiin ja terveydenhuoltoyksiköiden varastointivelvoitteen määräytymisperiaatteet muutettiin.
5. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) edellyttää sairaanhoitopiirin kuntayhtymän laatimaan yhteistyössä alueensa kuntien/kuntayhtymien kanssa terveydenhuollon alueellisen valmiussuunnitelman.
6. Uudessa valmiuslaissa (1552/2011) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti (influenssapandemia) määritellään poikkeusoloksi. Valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien käyttöönotosta säädetään valtioneuvoston asetuksella määräajaksi. Valmiuslakiin sisältyy uusia määräyksiä poikkeusoloissa työvelvollisuudesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamisesta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
7. Suomen tavoitteena on varmistaa pandemian alkaessa voimassa oleva (kansallinen tai EU:n yhteinen) sopimus, joka mahdollistaa pandemiarokotteen hankkimisen koko väestölle.
8. Pandemiarokotusten käytännön toteutuksen ohjeissa on huomioitu kokemukset vuoden 2009 pandemiasta.
9. Tiedonkulun organisointi: viranomaisten välistä viestintää on selkiytetty ja tavoitteena on välttää mm. viestinnän päällekkäisyyttä.Nationell beredskapsplan för influensapandemi: uppdateringen har blivit färdig
Social- och hälsovårdsministeriet uppmanar till regional och lokal (sjukhus, hälsovårdscentraler och kommuner/samkommuner) uppdatering av beredskapsplanerna för influensapandemi före 30.6.2013. Regionförvaltningsmyndigheterna styr, koordinerar och övervakar den regionala beredskapen. I uppdateringsarbetet ska även samarbete med privat sektor (företagshälsovård och övrig social- och hälso- och sjukvård) och frivilligorganisationer och de extra behov som det kräver vid en pandemisituation beaktas, även om den privata social- och hälsovården inte har samma lagstadgade skyldighet som den offentliga sektorn att bereda sig på exceptionella situationer.
Den nationella beredskapsplanen och ett bifogat sammandrag av de viktigaste ändringarna i samband med uppdateringen publiceras nu som pdf-filer på social- och hälsovårdsministeriets webbplats www.stm.fi. I augusti 2012 utges en webbpublikation av beredskapsplanen. Tills vidare trycks inte någon bokversion.
Nästa gång social- och hälsovårdsministeriet uppdaterar den
nationella planen är när WHO:s rekommendationer ändras och efter en
reform av lagen om smittsamma sjukdomar.
Bakgrundsinformation om uppdateringen av den nationella beredskapsplanen
År 2006 publicerades "Nationell beredskapsplan för en influensapandemi", som hade upprättats av en arbetsgrupp tillsatt av social- och hälsovårdsministeriet. I maj 2010 gav social- och hälsovårdsministeriet pandemisektionen vid delegationen för smittsamma sjukdomar i uppdrag att uppdatera planen med beaktande av de nationella och internationella erfarenheter som man fick i samband med 2009 års pandemi. Även Världshälsoorganisationen WHO har uppmanat sina medlemsländer till uppdateringar samt publicerat anvisningar och rekommendationer till stöd för detta. Avsikten med beredskap på förhand är att social- och hälsovården kan fungera så väl som möjligt under en pandemi.
Mål
Målet för beredskapsplanen är att begränsa de skadliga verkningar som en pandemi orsakar på befolkningens hälsa samt säkerställa kontinuiteten i samhällsfunktionerna så bra som möjligt. Planen ger en bild som lämpar sig för förhållandena i Finland av pandemins utveckling, hälsomässiga, samhälleliga och ekonomiska konsekvenser, tillgängliga metoder för bekämpning, etiska specialfrågor, hälso- och sjukvårdsorganisationernas ansvarsområden och specialarrangemang, de materiella behoven för beredskap, genomförandet av vaccinationer i praktiken, behovet av samarbete mellan olika förvaltningsområden samt organisationens särdrag, kommunikation och information under en pandemi.
Beredskapsplanen granskar pandemi från olika perspektiv genom att skapa ett underlag för detaljerade planer inom samtliga förvaltningsområden. Genom att bereda sig för en pandemi effektiviserar man samtidigt väsentligt Finlands beredskap att bekämpa vilken som helst global epidemi.
Liksom i beredskapsplanen för år 2006, bereds de anskaffningar och handlingsplaner som beredskapen kräver genom att man fortsatt bereder sig för en allvarlig pandemi. Om en pandemi bryter ut beslutar man om detaljerade riktlinjer för verksamheten på basis av tillgänglig information om dess allvarlighet, varmed den nu uppdaterade beredskapsplanen kan tillämpas flexibelt efter situationen.
Viktigaste ändringar och saker i den uppdaterade beredskapsplanen
1. Rollerna för WHO, EU och den europeiska smittskyddsmyndigheten ECDC har stärkts i fråga om uppföljning av smittsamma sjukdomar efter år 2006, men behörigheten ligger fortfarande hos EU:s medlemsländer inom ramen för deras hälso- och sjukvårdssystem.
2. Korta minneslistor till stöd för uppdateringarna av beredskapsplanerna har upprättats för samkommunerna för sjukvårdsdistrikten (bilaga 10) och kommunerna/samkommunerna (bilaga 11).
3. När en kommun/samkommun ingår avtal om köpta tjänster med en privat serviceproducent i fråga om social- och hälsovårdstjänster, ska deras tillförlitlighet vid exceptionella situationer beaktas.
4. I samband med reformen av lagstiftningen om obligatorisk lagring av läkemedel (lag 979/2008 och förordning 1114/2008) såg man över de läkemedelsgrupper som omfattas av obligatorisk lagring, lagrens storlek minskades och principerna för bestämmande av hälso- och sjukvårdsenheternas skyldighet att lagra läkemedel ändrades.
5. Hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010) förutsätter att samkommunen för ett sjukvårdsdistrikt i samråd med kommunerna/samkommunerna inom sitt område utarbetar en regional beredskapsplan för hälso- och sjukvård.
6. I den nya beredskapslagen (1552/2011) definieras en pandemi som till sina verkningar kan jämföras med en synnerligen allvarlig storolycka (influensapandemi) som undantagsförhållande. Om användning av befogenheter enligt beredskapslagen föreskrivs för viss tid genom förordning av statsrådet. I beredskapslagen ingår nya bestämmelser om arbetsplikt under undantagsförhållanden och tryggande av social- och hälsovården inom både offentlig och privat sektor.
7. Målet för Finland är att säkerställa ett avtal (nationellt eller gemensamt för EU) som är i kraft när en pandemi bryter ut, vilket möjliggör tillgång till pandemivaccin för hela befolkningen.
8. I anvisningarna för genomförandet av pandemivaccineringarna i praktiken har erfarenheterna från 2009 års pandemi beaktats.
9. Organisering av tillgången till information: kommunikationen mellan myndigheter har förtydligats och målsättningen är bl.a. att undvika överlappande kommunikation.
