Yleistä toimeentulotuesta

Toimeentulotuki on luonteeltaan viimesijainen toimeentulon tukimuoto. Sen tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuki turvaa henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämättömän toimeentulon. Tuen tarpeen arvioi tosiasiallisen tilanteen pohjalta kunta, joka toimeentulotukea myöntäessään soveltaa toimeentulotukilakia (1412/1997) sekä muun muassa sosiaalihuollon asiakaslakia (812/2000).

Toimeentulotuen määrä on toimeentulotukilain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tästä säädetään toimeentulotuesta annetun lain 6 §:ssä.

Toimeentulotukea määrättäessä otetaan huomioon samaan perheeseen kuuluvien perheenjäsenten yhteenlasketut toimeentulotukeen oikeuttavat menot sekä käytettävissä olevat tulot ja varat.

Perheessä asuvien alaikäisten lasten kohdalla toimeentulotuki määräytyy perhekohtaisesti. Perhe määritellään toimeentulotukilain 3 §:ssä. Vanhemmilla ja huoltajalla on elatusvelvollisuus alaikäiseen lapseen nähden. Lapsen tuloja ja omaisuutta sen sijaan ei voida edellyttää käytettävän vanhempien tai sisarusten elatukseen.

Toimeentulotukea myönnettäessä kaikkia perheenjäseniä pidetään toimeentulotuen saajina tuen maksamispäivästä lukien.

Toimeentulotukilain 11 §:ssä ja 12 §:ssä säädetään erikseen niistä tuloista ja varoista, joita ei oteta tuloina tai varoina huomioon kun toimeentulotuesta päätetään.

Tulot, joita ei oteta huomioon toimeentulotukea määrättäessä

1) Vähäisiksi katsottavat ansiotulot ja avustukset

Toimeentulotuesta annetun lain 11 §:ssä luetellaan erikseen ne tulot, joita toimeentulotukea myönnettäessä ei oteta tuloina huomioon (ks. liite). Lainkohdassa todetaan muun muassa, että vähäisiksi katsottavia ansiotuloja ja avustuksia ei oteta tuloina huomioon toimeentulotukea määrättäessä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on korostanut toimeentulotukilakia soveltaville kunnille osoittamassaan oppaassa (sosiaali- ja terveysministeriö, Oppaita 2007:11, luku 6.8.2), että vähäiset avustukset ja ansiotulot tulee jättää kokonaan tuloina huomioon ottamatta myönnettäessä perheelle toimeentulotukea.

Laki toimeentulotuesta jättää kunnalle suuren harkintavallan sen suhteen, miten toimeentulotukiasioiden käsittely kunnassa järjestetään ja esimerkiksi millaiset ansiotulot ja avustukset katsotaan vähäisiksi. Oppaassa todetaan, että lainkohdan yleissäännös vähäisten tulojen huomioon ottamatta jättämisestä koskee myös lapsia.

Sosiaali- ja terveysministeriö on katsonut oppaassa, että alaikäisten lasten satunnaiset kesä- ja vii­kon­loppupalkat ovat sellaista vähäistä ansiotuloa, joka tulee jättää huomioon ottamatta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on marraskuussa 2011 selvittänyt toimeentulotuen laillisuusvalvontaa suorittavilta aluehallintovirastoilta (AVI), että niihin on otettu harvoin yhteyttä lasten ansiotulojen huomioon ottamisesta, eikä kuntia ole jouduttu erityisesti ohjaamaan tai neuvomaan tässä asiassa. Sosiaali- ja terveysministeriön arvio on, että alaikäisten lasten kesäansiot ja viikonloppupalkat on kunnissa yleensä katsottu vähäisiksi ansiotuloiksi, ja ne on sen vuoksi jätetty ottamatta tuloina huomioon, kun perheelle on määrätty toimeentulotukea.

Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa tällä Kuntainfo-kirjeellä kuitenkin vahvistaa aikaisempaa ohjaustaan.

2) Alle 18-vuotiaan lapsen säännölliset tulot

Toimeentulotukilain 11 §:ssä säädetään, että alle 18-vuotiaan lapsen säännöllisiä tuloja ei oteta toimeentulotuen määrää laskettaessa tuloina huomioon siltä osin, kuin ne ylittävät hänen osaltaan toimeentulotukilain 7 ja 7 c §:n nojalla huomioon otettavat menot.

Edellä mainitussa sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa todetaan, että alaikäisen säännöllisistä tuloista otetaan huomioon vain se osa, jonka katsotaan kattavan hänen osaltaan toimeentulotuessa huomioon otettavat menot. Lapsen osuus lasketaan oppaan mukaan lähinnä perusosasta ja asumismenoista. Kunnalla on mahdollisuus käyttää harkintaa siinä, millä määrällä lapsen osuus perheen asumismenoista on kohtuullista ottaa huomioon. (Luku 6.8.2)

Muilta osin lasten säännöllisten tulojen huomioonottamisessa sovelletaan samoja periaatteita kuin tulojen määrittelyssä yleensäkin. Tämän mukaisesti tuloja ei oteta huomioon siltä osin, kuin ne vastaavat työmatkamenoja ja muita työssäkäynnistä aiheutuvia menoja. Lasten osuuteen tuloista sovelletaan myös etuoikeutettua ansiotuloa koskevaa vähintään 20 prosentin, mutta korkeintaan 150 euron suuruista vähennystä.

Lisätietoja:

Ylitarkastaja Jaakko Ellisaari, p. 02951 63305  ja
Asuntoneuvos Raimo Kärkkäinen, p. 02951 63302.

Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@stm.fi

Huom! Puhelinnumeromme muuttuivat 29.5.2012. Uusi vaihde: 0295 16001.

Allmänt om utkomststödet

Utkomststödet är till sin natur en stödform för utkomst som beviljas i sista hand. Syftet med det är att trygga en persons och familjs utkomst och främja möjligheterna att klara sig på egen hand. Utkomststödet tryggar minst den oundgängliga utkomst som en person och familj behöver för ett människovärdigt liv. Behovet av stöd bedömer kommunen utifrån den faktiska situationen och tillämpar vid beviljandet av utkomststöd lagen om utkomststöd (1412/1997) samt bland annat lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården (812/2000).

Utkomststödets belopp är skillnaden mellan de utgifter och de disponibla inkomster och tillgångar som fastställs enligt lagen om utkomststöd. I 6 § i lagen om utkomststöd föreskrivs om detta.

Då utkomststöd bestäms beaktas de sammanräknade utgifter som berättigar till utkomststöd för familjemedlemmar som hör till en och samma familj samt deras disponibla inkomster och tillgångar.

I fråga om minderåriga barn som bor i familjen bestäms utkomststödet enskilt för varje familj. En familj definieras i 3 § i lagen om utkomststöd. Föräldrarna och vårdnadshavaren har försörjningsplikt för det minderåriga barnet. Däremot kan det inte förutsättas att barnets inkomster och tillgångar används till att försörja föräldrarna eller syskonen.

Då utkomststöd beviljas betraktas alla familjemedlemmar som mottagare av utkomststödet räknat från den dag stödet utbetalas.

I 11 § och 12 § föreskrivs separat om de inkomster och tillgångar som inte beaktas som inkomster eller tillgångar när man beslutar om utkomststöd.

Inkomster som inte beaktas när man bestämmer om utkomststöd

1) Förvärvsinkomster som ska anses ringa och understöd

I 11 § i lagen om utkomststöd läses de inkomster upp separat som inte beaktas som inkomster då utkomststödet beviljas (se bilaga). I paragrafen konstateras bland annat att förvärvsinkomster som ska anses ringa och understöd inte beaktas som inkomster då utkomststödet bestäms.

Social- och hälsovårdsministeriet har i den handbok som riktar sig till kommuner som tillämpar lagen om utkomststöd (social- och hälsovårdsministeriet, Publikationer 2007:12, kapitel 6.8.2) betonat att understöd och förvärvsinkomster av ringa storlek fortfarande ska lämnas helt utan beaktande vid beviljande av utkomststöd till familjer.

Lagen om utkomststöd ger kommunen en omfattande prövningsrätt i fråga om hur behandlingen av utkomststödsärenden ordnas i kommunen och till exempel vilka förvärvsinkomster och understöd som ska betraktas som ringa. I handboken konstateras att den allmänna bestämmelsen i 11 § 2 mom. i lagen om att ringa inkomster inte ska beaktas gäller även barn.

Social- och hälsovårdsministeriet har i handboken funnit att sporadiska lönebetalningar för sommar- eller veckoslutsarbete för minderåriga barn utgör sådana mindre förvärvsinkomster som inte ska beaktas.

I november 2011 gjorde social- och hälsovårdsministeriet en utredning bland de regionförvaltningsverk som sköter övervakningen av lagenligheten när det gäller utkomststöd som svarade att de sällan blivit kontaktade i frågor som gäller beaktandet av barns inkomster och de hade inte blivit tvungna att särskilt ge kommunerna anvisningar eller råd i dessa frågor. Social- och hälsovårdsministeriet gör bedömningen att minderåriga barns sommarinkomster och lön för veckoslutsarbete i kommunerna i regel har ansetts som ringa förvärvsinkomster, och dessa har därför lämnats obeaktade när familjen beviljats utkomststöd.

Social- och hälsovårdsministeriet vill dock med detta Kommuninfo-brev skärpa sin tidigare styrning. 

2) Regelbundna inkomster för ett barn under 18

I 11 § i lagen om utkomststöd föreskrivs att regelbundna inkomster för ett barn under 18 år inte ska beaktas som inkomst när utkomststödets belopp beräknas, till den del dessa inkomster är större än de utgifter som enligt 7 och 7 c § ska beaktas för barnets del.

I social- och hälsovårdsministeriets handbok (ovan) konstateras att bara den del av minderåriga barns regelbundna inkomster beaktas som anses täcka de utgifter som i utkomststödet ska beaktas för deras del. Enligt handboken räknas barnets andel i första hand ut på grunddelen och boendekostnaderna. Kommunen har möjlighet att utnyttja sin prövningsrätt i fråga om hur stort belopp som är skäligt att beakta som barnets andel av familjens boendekostnader. (Kapitel 6.8.2)

I övrigt tillämpas vid beaktande av regelbundna inkomster för ett barn samma principer som vid fastställande av inkomster i allmänhet. Enligt detta beaktas inte inkomster till den del dessa motsvarar utgifter för arbetsresor och övriga av arbetet förorsakade utgifter. På barnens andel av inkomsterna tillämpas också ett avdrag på minst 20 procent, men högst 150 euro som gäller prioriterad förvärvsinkomst.

Ytterligare information:

Jaakko Ellisaari, överinspektör, tfn 02951 63305  och
Raimo Kärkkäinen, bostadsråd, tfn 02951 63302.

E-postadresser: fornamn.efternamn@stm.fi

Obs! Våra telefonnummer ändrades 29.5.2012. Nya växeln: 0295 16001.