Sisältöteksti

1 Johdanto

Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011)ja sen nojalla annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (1053/2011)  tulivat voimaan 1.10.2011. Lakiuudistus perustuu hallituksen esitykseen HE 302/2010. Lakiehdotukseen eduskuntakäsittelyssä tehdyt muutokset ilmenevät eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä StVM 56/2010. Uudella lailla kumottiin laki yksityisten so­siaalipalvelujen valvonnasta (603/1996) sen nojalla annettuine asetuksineen.  

Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 922/2011 (Finlex)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yksityisistä sosiaalipalveluista 53/2011 (Finlex) 
Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (Eduskunta)

Lakiuudistuksella pyrittiin muun muassa selkeyttämään yksityisten sosiaalipalvelujen käsitettä, korostamaan palvelujen tuottajien omaa vastuuta palvelujen laadusta ja painottamaan ennakollista valvontaa. Lisäksi tavoitteena oli selkeyttää valvontaviranomaisten toimivaltaa, vahvistaa niiden välistä yhteistyötä ja painottaa kunnan tehtävää valvontaviranomaisena. Lain tarkoituksena on varmistaa, että yksityisiä sosiaalipalveluja käyttävän asiakkaan oikeus laadultaan hyviin sosiaalipalveluihin toteutuu (lain 1 §).

Tämä tiedote on laadittu yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) sekä aluehallintovirastojen kanssa. Tiedotteessa on kiinnitetty huomiota niihin kysymyksiin, joita tähän mennessä on noussut esiin uuden lainsäädännön soveltamisessa.

2 Lain soveltamisalaan kuuluvien palvelujen tunnusmerkit

2.1 Palvelujen sisältö (lain 3 §:n 1 kohta)

Lakia sovelletaan sellaisiin sosiaalipalveluihin, joita kunta on velvollinen järjestämään sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 §:n mukaan, sikäli kuin niitä on mahdollista tuottaa yksityisesti liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla. Yksityisinä palveluina voidaan tuottaa esimerkiksi sosiaalityötä, kasvatus- ja perheneuvontaa, kotipalvelua tukipalveluineen, asumispalvelua, laitoshuoltoa ja lasten päivähoitoa.

Asiakkaan saamien välittömien palvelujen lisäksi myös sosiaalihuollon palvelujen järjestämiseen liittyvä sosiaalialan ammatillinen ohjaus ja neuvonta kuuluvat laissa tarkoitettuihin sosiaalipalveluihin.

Omaishoidon tuki ja toimeksiantosopimukseen perustuva perhehoito ovat sosiaalipalveluja, mutta eivät kuulu lain soveltamisalaan, koska kyse ei ole liike- eikä ammattitoiminnasta. Lakia sovelletaan sen sijaan niin kutsuttuun ammatilliseen perhehoitoon, jonka tulee perustua toimintaa varten annettuun lupaan. Perhekodin määritelmää sosiaalihuoltolain 26 §:ssä on täsmennetty tässä yhteydessä annetulla lailla (923/2011)

Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta  932/2011 (Finlex)

2.2 Palvelujen tuottaja (lain 3 §:n 1 kohta)

Palvelujen tuottajana voi olla yksityinen henkilö (ammatinharjoittaja), yhteisö (avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, rekisteröity yhdistys), säätiö tai julkisyhteisön perustama liikeyritys.

2.3 Palvelu perustuu sopimukseen ja palvelusuunnitelmaan (lain 5 §:n 1 mom.)

Yksityisen sosiaalipalvelun tulee perustua sopimukseen tai hallintopäätökseen. Sopimus on palvelun tuottajan ja asiakkaan välinen, jos asiakas ostaa palvelun suoraan palvelujen tuottajalta. Yleisempää on, että kunta ostaa palvelun asiakkaalle ja tekee sopimukseen palvelujen tuottajan kanssa. Tällöin palvelu perustuu myös kunnan viranomaisen tekemään asiakasta koskevaan hallintopäätökseen.

Palvelun tulee myös aina perustua palvelu- hoito- tai muuhun vastaavaan suunnitelmaan, jota tarkoitetaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 7 §:ssä. Jos asiakas ostaa palvelun suoraan palvelujen tuottajalta, tämän on laadittava suunnitelma edellä mainitun lain mukaisesti yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Jos kysymyksessä on kunnan asukkaalleen ostama palvelu, kunnan sosiaaliviranomaisen asiana on huolehtia, että suunnitelma tulee tehdyksi. Tällöinkin toimintayksikössä voidaan tehdä erillinen suunnitelma palvelujen yksityiskohtaisesta toteuttamisesta.

3 Palvelujen tuottajan vastuu palvelujen laadusta

3.1 Toimintayksikön on täytettävä lain vaatimukset (lain 4 §)

Toimintayksiköllä tarkoitetaan toiminnallista kokonaisuutta, jossa tuotetaan asiakkaalle yksityisiä sosiaalipalveluja (lain 3 §:n 2 kohta). Toimintayksiköllä on useimmiten fyysinen toimitila, johon asiakkaat tulevat saamaan palvelua, mutta toimintayksikkö voi toimia myös ilman asiakaspalveluun tarkoitettua toimitilaa, jos palvelut tuodaan esimerkiksi asiakkaan kotiin.

Palvelujen tuottajan on huolehdittava, että asiakaspalveluun tarkoitetut toimitilat ovat kooltaan ja varustetasoltaan riittävät ja että ne ovat muutoinkin terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan sopivat siellä annettavalle hoidolle, kasvatukselle ja muulle huolenpidolle.

Henkilöstön lukumäärän tulee olla riittävä palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden. Henkilöstöltä vaadittaviin kelpoisuuksiin sovelletaan sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista annettua lakia (272/2005). Tarkempia säännöksiä henkilöstön mitoituksesta ja kelpoisuuksista on ns. ammatillisen perhekodin osalta sosiaalihuoltolain 26 a §:n 2 momentissa, lasten päivähoidon osalta lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) 5 §:ssä ja lastensuojelun laitoshuollon osalta lastensuojelulain (417/2007) 59 ja 60 §:ssä.

3.2 Muut palvelujen laadun varmistamista koskevat säännökset

Palvelujen tuottaja vastaa siitä, että edellä kohdassa 2.3 tarkoitetun sopimuksen ja suunnitelman mu­kainen palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset (lain 5 §:n 2 mom.). Vastuu palvelu­kokonaisuudesta merkitsee, että palvelujen tuottaja on vastuussa sopimuskumppanilleen myös mahdollisesti alihankintana muilta yrityksiltä hankkimistaan palvelukokonaisuuden osista.

Palvelujen tuottajan on nimettävä kullekin toimintayksikölleen vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että toimintayksikössä toteutettavat palvelut täyttävät niille muun muassa laissa, sopimuksissa ja palvelu- tai muissa vastaavissa suunnitelmissa asetetut vaatimukset (lain 5 §:n 3 mom.).

Palvelujen tuottajan on laadittava toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi omavalvontasuun­nitelma, joka kattaa kaikki palvelujen tuottajan tuottamat sosiaalipalvelut. Suunnitelma on pi­dettävä julkisesti nähtävänä ja palvelujen tuottajan on seurattava sen toteutumista (lain 6 §:n 1 mom.).

Valvirassa on valmistunut luonnos yksityisten sosiaalipalvelujentuottajien omavalvontasuunni­tel­man laatimista, sisältöä ja seurantaa koskeviksi määräyksiksi (lain 6 §:n 2 mom.). Määräys­luonnos on saatavissa Valviran internet-sivulta osoitteesta:

Sosiaalihuollon omavalvontaa koskevat määräykset (Valvira)

Valviran määräyksistä on tarkoitus käydä ilmi, milloin omavalvontasuunnitelma tulisi olla laadittu, joten suunnitelmien valmistumista ei ole syytä kiirehtiä ennen määräysten antamista.

4 Lupa- ja ilmoitusmenettely sekä palvelujen merkitseminen rekisteriin

4.1 Palvelujen tuottamista koskevan luvan hakeminen

Luvanvaraisia ovat jatkuvasti tuotetut ympärivuorokautiset sosiaalipalvelut. Aluehallintovirastojen ja Valviran sosiaalihuollon yhteistyöryhmässä on linjattu, että palvelu on ympärivuorokautista silloin, kun asiakkailla tai osalla heistä on säännöllinen hoidon tai hoivan tarve kaikkina vuorokauden aikoina. Palvelua ei pidetä ympärivuorokautisena, jos yksittäisen asiakkaan mahdollisiin satunnaisiin tuen tarpeisiin on varauduttu ainoastaan esimerkiksi turvarannekkein. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että luvanvaraista ympärivuorokautista sosiaalipalvelua ei ole vuorohoitona järjestettävä päivähoito eikä ympärivuorokautisesti toimiva kotipalvelu.

Palvelujen tuottajan on saatava lupaviranomaiselta lupa palvelujen tuottamiseen ennen toiminnan aloittamista tai sen olennaista muuttamista (lain 7 §:n 1 mom.). Toiminnan olennaisella muuttamisella tarkoitetaan hallituksen esityksen perustelujen mukaan esimerkiksi uusiin toimitiloihin siirtymistä, henkilöstön määrän huomattavaa lisäystä tai vähentämistä, henkilöstörakenteen muuttamista sekä yritysmuodon muuttamista.

Lupa on palvelujen tuottajakohtainen eli se kattaa kaikki palvelujen tuottajan mahdollisesti eri toimintayksiköissä tuottamat ympärivuorokautiset sosiaalipalvelut (lain 7 §:n 2 mom.).

Lupa haetaan siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueella palveluja tuotetaan. Jos palveluja tuotetaan kahden tai useamman aluehallintoviraston alueella, lupaa haetaan Valviralta (lain 8 §:n 1 mom.).

Lupahakemuksessa mainittavat asiat on lueteltu lain 8 §:n 2 momentissa. Lupahakemukseen liitettävät asiakirjat on lueteltu yksityisistä sosiaalipalveluista annetun sosiaali- ja terveysministeriön ase­tuksen 1 §:ssä.

Luvan voimassaoloa koskevan siirtymäsäännöksen mukaan vanhan lain perusteella myönnetyt luvat ovat voimassa myös uuden lain voimaantulon jälkeen. Aluehallintoviraston on kuitenkin muutettava viran puolesta ja maksutta samalle palvelujen tuottajalle myöntämänsä toimintayksikkökohtaiset luvat palvelujen tuottajakohtaisiksi 30.9.2012 mennessä (lain 45 §:n 1 mom.).

Kahden tai useamman aluehallintoviraston alueella toimiva palvelujen tuottaja voi halutessaan hakea Valviralta erillisten lupien yhdistämistä yhdeksi luvaksi (45 §:n 2 mom.). Kysymyksessä on uusi lupa (ei luvan muutos) ja se on myönnettävä, jos palvelujen tuottajan kaikki toimintayksiköt täyttävät luvan saannin edellytykset. Palvelujen tuottajan on siten syytä varautua siihen, että Valvira tutkii tarpeelliseksi katsomiltaan osin, ovatko aluehallintoviraston tai entisen lääninhallituksen myön­tämän luvan edellytykset kunkin toimintayksikön osalta edelleen olemassa.

Palvelujen tuottajan on haettava yhdistettyä lupaa Valviralta, jos toiminta laajenee uusiin toimintayksikköihin tai jos yhdenkin toimintayksikön toiminnassa tapahtuu olennaisia muutoksia. Tällöinkin kyseessä on uusi lupa, ja Valvira tutkii tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa luvan saannin edellytykset palvelujen tuottajan kaikkien toimintayksikköjen osalta.

4.2 Lupahakemuksen käsittely

Kun lupaa haetaan aluehallintovirastolta, sen tulee tarkastaa toimintayksikkö mahdollisimman pian lupahakemuksen tultua vireille (lain 9 §:n 1 mom.). Aluehallintovirasto voi pyytää toimintayksikön sijaintikunnan edustajan mukaan tarkastukseen.

Jos lupaa on haettu Valviralta, se voi pyytää asianomaisia aluehallintovirastoja tekemään lupatarkastuksen. Valvira harkitsee tapauskohtaisesti, onko tarpeen pyytää aluehallintovirastoa tekemään lupatarkastus toimintayksikössä. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että tarkastusta ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista tehdä esimerkiksi, jos toimintayksikössä on hiljattain tehty tarkastus. Valvirassa on linjattu, että Valvira voi lupatarkastuksen sijaan pyytää aluehallintovirastolta muulla tavoin tietoja toimintayksiköstä.

Pysyvään asumiseen käytettäviä tiloja voidaan tarkastaa vain palvelujen tuottajan suostumuksella (lain 9 §:n 2 mom.). Siltä osin kuin tiloja ei voida tarkastaa palvelujen tuottajan vastustuksen vuoksi, lupaviranomaisen tiedot luvan myöntämisedellytysten arvioimiseksi saattavat jäädä liian puutteellisiksi, jotta lupa voitaisiin myöntää niiden perusteella.

Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lupa myönnetään vain, jos palvelujen tuottajan kaikki toimintayksiköt täyttävät niille säädetyt edellytykset (ks. kohta 3.1). Luvan saannin edellytyksenä on lisäksi, että palvelujen tuottaja kykenee asianmukaisesti vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan (lain 10 §:n 1 mom.). Tämän edellytyksen täyttyminen osoitetaan lupahakemukseen liitettävällä omavaraisuustodistuksella ja todistuksella ulosottorekisteristä. Omavaraisuustodistuksen saa käräjäoikeudesta ja todistuksen ulosottorekisteristä ulosottoviranomaisilta.

Luvasta tulee ilmetä palvelujen sisältö, toiminnan laajuus ja palvelujen tuottamistapa. Siihen voidaan liittää ehtoja palvelujen määrästä, henkilöstöstä, tiloista, laitteista, tarvikkeista ja toimintatavoista sikäli kuin ne ovat välttämättömiä asiakasturvallisuuden varmistamiseksi (lain 10 §:n 2 mo­mentti). Lupa voi siten olla ehdollinen esimerkiksi siten, että siinä määrätään aika, jonka kuluessa toiminta on saatettava vastaamaan sille asetettuja edellytyksiä.

4.3 Ilmoitus palvelujen tuottamisesta ja muut ilmoitukset

Ilmoituksenvaraisia ovat sellaiset palvelut, jotka täyttävät edellä 2 luvussa kuvatut sosiaalipalvelun tunnusmerkit mutta eivät ole ympärivuorokautisia. Palvelujen tuottajan on tehtävä kirjallinen ilmoitus ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista sen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jonka alueella palveluja tuotetaan. Jos palvelujen tuottaja aikoo tuottaa sekä ilmoituksen- että luvanvaraisia palveluja, ilmoitus voidaan tehdä myös aluehallintovirastolle tai Valviralle luvan hakemisen yhteydessä (lain 11 §:n 1 mom.).

Ilmoituksessa on mainittava vastaavat tiedot kuin lupahakemuksessa. Vaadittavat tiedot on lueteltu lain 8 §:n 2 momentissa ja ilmoituksen liitteet yksityisistä sosiaalipalveluista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1 §:ssä. Omavaraisuustodistusta ja todistusta ulosottorekisteristä ei kuitenkaan voida vaatia ilmoituksen liitteeksi, koska lain mukaan kykyä vastata taloudellisista velvoitteistaan edellytetään vain luvanvaraisen palvelun tuottajalta. Myöskään sijaintikunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen lausuntoa ei voida vaatia ilmoituksen liitteeksi, koska ilmoitus toimitetaan kyseiselle toimielimelle käsiteltäväksi. Ilmoituksen käsiteltyään toimielin antaa aluehallintovirastolle lausunnon rekisteriin merkittävistä ilmoituksenvaraisista palveluista.

Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan on tehtävä kirjallinen ilmoitus vastuuhenkilön vaihtumisesta ja toiminnan lopettamisesta. Tämä koskee sekä ilmoituksen- että luvanvaraisia palveluja. Ilmoitus tehdään kunnan toimielimelle, jos kyseessä on ilmoituksenvarainen palvelu. Luvanvaraisten palvelujen osalta ilmoitus tehdään sille lupaviranomaiselle, jolta lupa on saatu (lain 12 §).

4.4 Ilmoituksenvaraisen palvelun rekisteröinti ja kuuluminen kunnan valvonnan alaisuuteen

Lupaviranomaiset (aluehallintovirastot ja Valvira) pitävät yhdessä yksityisten palvelujen antajien rekisteriä lupa- ja ilmoitusasioiden käsittelyä ja toiminnan valvontaa ja tilastointia varten (25 §:n 1 mom.).

Rekisteriin merkitsemistä varten kunnan toimielimen tulee viipymättä antaa aluehallintovirastolle tiedot ilmoituksenvaraisista sosiaalipalveluista ja niissä tapahtuneista olennaisista muutoksista kuten vastuuhenkilön vaihtumisesta ja toiminnan lopettamisesta. 

Uuden lain mukaan kunnan toimielin ei enää anna aluehallintovirastolle tietoja kotipalvelun tukipalveluja tai niihin rinnastettavia palveluja eikä yksityistä perhepäivähoitoa koskevista ilmoituksista (lain 13 §). Perhepäivähoitoa on myös niin kutsuttu ryhmäperhepäivähoito.  Kotipalvelun tukipalveluja ovat sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 9 §:n 2 kohdan mukaan muun muassa ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kotipalvelun tukipalveluun rinnastettavilla palveluilla tarkoitetaan myös muita palveluja, joita asiakas voi tarvita suoriutuakseen päivittäiseen elämäänsä kuuluvista toimista. Kysymykseen voivat tulla esimerkiksi niin kutsutut kauppakassipalvelut. Perustelujen mukaan tukipalvelut ja vastaavat palvelut ovat tukipalveluihin rinnastettavia myös silloin, kun ne kuuluvat osana muuhun sosiaalipalveluun. Esimerkiksi asumispalveluun tai laitoshuoltoon kuuluvaa ateriapalvelua pidetään kotipalvelun tukipalveluun rinnastettavana palveluna.

Yksityisten palvelujen antajien rekisteriin ei merkitä kotipalvelun tukipalveluja ja niihin rinnastettavia palveluja eikä yksityistä perhepäivähoitoa (lain 27 §:n 2 mom.). Niihin sovelletaan kuitenkin muilta osin yksityisistä sosiaalipalveluista annettua lakia, ja kunnan sosiaaliviranomaisella on ensisijainen velvollisuus valvoa niitä. Lasten päivähoidosta annetussa laissa on erityissäännökset kunnan velvollisuudesta valvoa päivähoitopalveluja ja pitää luetteloa niistä.

Aluehallintovirastot poistavat rekisteristä viimeistään 31.3.2012 ne kotipalvelun tukipalveluja ja muita palveluja koskevat tiedot, jotka eivät kuulu yksityisten palvelujen antajien rekisteriin uuden lain mukaan (lain 46 §).

Kun kunnan toimielimelle saapuu ilmoitus kotipalvelun tukipalvelusta tai muusta palvelusta, jota ei merkitä rekisteriin, toimielimen on suositeltavaa ratkaista hallintopäätöksellä, katsotaanko palvelu kunnan toimielimen valvottavaksi yksityiseksi sosiaalipalveluksi. Näin asia tulee riittävästi dokumentoiduksi, mikä helpottaa muun muassa palvelujen arvonlisäverokohtelun arvioimista.

Verohallinto on antanut sosiaalipalvelujen arvonlisäverotuksesta uuden ohjeen (604/40/2011), joka tuli voimaan samanaikaisesti yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan lakiuudistuksen kanssa. Ohjeen mukaan palvelujen arvonlisäveroton myynti edellyttää muun muassa sitä, että palvelujen tuottaja on merkitty yksityisten palvelujen antajien rekisteriin tai hän on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen kuntaan.

Lisäksi hallintopäätöksen tekeminen varmistaa palvelujen tuottajan oikeusturvaa, sillä päätökseen voi tarvittaessa hakea muutosta hallinto-oikeudelta. Niistä yksityisiä sosiaalipalveluja koskevista ilmoituksista, joita ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin, muodostuu kunnan sosiaaliviranomaisen ylläpitämä henkilörekisteri, johon sovelletaan henkilötietolakia (523/1999).

Lupaviranomaisella on lakisääteinen velvollisuus tehdä hallintopäätös ilmoituksenvaraista palvelua koskevien tietojen tallettamisesta rekisteriin (lain 27 §:n 1 mom.). Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että päätöksentekovelvollisuuden on tarkoitus koskea sitä, merkitäänkö palvelu rekisteriin vai ei. Hallintopäätös ei siten ole tarpeen, jos rekisterissä oleviin tietoihin tehdään vähäisiä muutoksia palvelujen tuottajan ilmoitusten mukaisesti.

Yleensä hallintopäätöksen tekee aluehallintovirasto, mutta myös Valvira voi päättää asiasta, jos ilmoitus tehdään sille osoitetun lupahakemuksen yhteydessä. Lupaviranomainen lähettää jäljennöksen päätöksestään niihin kuntiin, joiden alueella palvelua tuotetaan.  

4.5 Muiden tietojen tallettaminen rekisteriin

Lupaviranomainen huolehtii myöntämänsä luvan osalta, että lupahakemuksessa mainittavat tiedot tulevat merkityiksi rekisteriin (lain 26 §).

Rekisteriin talletetaan lisäksi sekä ilmoituksenvaraisten että luvanvaraisten palvelujen osalta toiminnan muutoksia ja valvontaa koskevat tiedot sekä muut lupa- ja ilmoitusasioiden käsittelyssä ja tilastoinnissa tarvittavat tiedot (lain 28 §).

4.6 Palvelujen tuottajalta perittävät maksut

Lupa ja ilmoituksen rekisteröinti ovat maksullisia. Lisäksi niihin liittyvistä toimenpiteistä voidaan periä maksuja kokonaan tai osittain vuosimaksuina (lain 32 §).

Yksityisiä sosiaalipalveluja koskeva lakiuudistus ei tässä vaiheessa vaikuta aluehallintoviraston suoritteista perittäviin maksuihin. Asiasta säädetään valtioneuvoston asetuksessa aluehallintoviraston maksuista (1145/2009).

Valtioneuvoston asetus aluehallintoviraston maksuista 1145/2009 (Finlex)

Asetus on määräaikainen ja uusitaan vuoden 2012 alusta. Asetuksen liitteenä on maksutaulukko, jonka 1 luku koskee aluehallintovirastojen peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueen suoritteita. Yksityisiä sosiaalipalveluja koskevat maksut ovat voimassa olevan asetuksen mukaan seuraavat:

• yksityisten sosiaalipalvelujen antamista koskeva lupa 540 euroa,
• luvan muutospäätös 200 euroa,
• ilmoituksen rekisteröinti yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien rekisteriin 110 euroa ja
• yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien vuosimaksu 200 euroa.

Valviran lupatoimivallan lisäyksen johdosta sosiaali- ja terveysministeriön asetukseen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston suoritteista perittävistä maksuista (289/2010) lisättiin uusi 11 a § (muutos 1052/2011)

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston maksullisista suoritteista 289/2010  (Finlex)

Tämäkin asetus on määräaikaisena voimassa vain 31.3.2012 asti, minkä jälkeen se uudistetaan. Uusi säännös koskee yksityisiltä sosiaalipalvelujen tuottajilta perittäviä maksuja ja tässä vaiheessa se on samansisältöinen kuin vastaava yksityisiä terveydenhuollon palvelujen tuottajia koskeva säännös. Valvira perii suoritteistaan seuraavat maksut:

 

• yksityisten sosiaalipalvelujen antamista koskeva lupa 1500 euroa,
• luvan muutospäätös 400 euroa ja
• luvan saaneen yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajien vuosimaksu 100 euroa kultakin alkavalta viideltä toimintayksiköltä.

5 Valvonta

5.1 Valvonnan kohde ja valvontaviranomaiset

Lain mukainen valvonta kohdistuu kaikkiin lain soveltamisalaan kuuluviin palveluihin, niin luvanvaraisiin kuin ilmoituksenvaraisiinkin - myös kotipalvelun tukipalveluihin ja muihin sellaisiin palveluihin, joita ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin (lain 14 §).

Valvontaviranomaisia ovat kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin tai sen määräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Valvira (lain 3 §:n 4 kohta).

Kunnan toimielin tai sen määräämä viranhaltija ohjaa ja valvoo kaikkia alueellaan tuotettuja yksityisiä sosiaalipalveluja (lain 34 §:n 2 mom.). Valvontatehtävään kuuluu ei-ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja koskevien ilmoitusten vastaanottaminen. Hallituksen esityksessä kunnan toimielin määritellään ilmoituksenvaraisten palvelujen ensisijaiseksi valvontaviranomaiseksi. Lisäksi toimielimen valvontatehtävään kuuluu lausunnon antaminen luvanvaraisista palveluista ja rekisteriin merkittävistä ilmoituksenvaraisista palveluista. Lausunnossaan toimielin ottaa kantaa siihen, täyttääkö palvelu sille laissa säädetyt edellytykset. Kunnan toimielimen ohjaus- ja valvontavelvollisuus jatkuu myös ilmoituksen vastaanottamisen ja lausunnon antamisen jälkeen. Se painottuu ennaltaehkäiseviin toimiin eli neuvontaan, ohjaukseen ja seurantaan. Yksityisen päivähoidon valvonnasta on erityissäännökset lasten päivähoidosta annetussa laissa. Niiden mukaan kunnan toimielimellä on mahdollisuus tarvittaessa käyttää myös pakkokeinoja havaitsemiensa epäkohtien korjaamiseksi. Muiden sosiaalipalvelujen osalta kunnan toimielimen tulee ilmoittaa epäkohdista aluehallintovirastolle, jol­lei asiaa saada korjatuksi ohjauksella ja neuvonnalla.

Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo alueellaan tuotettuja palveluja - myös niitä, joiden tuottamiseen Valvira on antanut luvan (lain 34 §:n 1 mom.). Ohjaus, neuvonta ja seuranta ovat myös aluehallintoviraston ensisijaisia toimenpiteitä, mutta tarvittaessa sillä on toimivalta käyttää lisäksi kohdassa 5.4 kuvattuja valvontatoimenpiteitä.

Valvira ohjaa aluehallintovirastoja niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Valviran toiminnan tavoitteena on yhdenmukaistaa aluehallintovirastojen toimintaperiaatteita, menettelytapoja ja ratkaisu­käytäntöjä (lain 33 §:n 2 mom.). Lisäksi Valviralle kuuluu yksityisten sosiaalipalvelujen ohjaus ja valvonta periaatteellisesti tärkeissä ja laajakantoisissa asioissa, usean aluehallintoviraston toimialuetta koskevissa asioissa sekä asioissa, jotka liittyvät Valvirassa käsiteltävään terveydenhuoltoa tai terveydenhuollon ammattihenkilöä koskevaan valvonta-asiaan ja asiat, joita aluehallintovirasto on esteellinen käsittelemään (lain 33 §:n 3 mom.).

5.2 Ennakollinen valvonta ja valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus

Kunnan ja aluehallintoviraston toimivaltasäännökseen (lain 34 §) on lisätty ohjaustehtävä, millä on haluttu korostaa ennakollisen valvonnan tärkeyttä. Sama tarkoitus ilmenee lain 15 §:stä, jonka mukaan kaikkien valvontaviranomaisten on toteutettava valvontaa ensisijaisesti antamalla palvelujen tuottamisessa tarvittavaa ohjausta ja neuvontaa palvelujen tuottajalle sekä seuraamalla palvelujen kehitystä yhteistyössä palvelujen tuottajan kanssa.

Luvanvaraisten palvelujen seurannan perustana voidaan käyttää toimintakertomuksia. Palvelujen tuottajan on vuosittain annettava lupaviranomaiselle toimintakertomus, jossa tulee ilmoittaa ainakin henkilöstössä, toimitiloissa ja toiminnassa tapahtuneet muutokset (lain 16 §). Olennaisiin muutoksiin tulee lisäksi saada lupaviranomaisen lupa, kuten edellä on todettu.

Nykyisin toimintakertomuksen antamisajankohdasta ei ole erillistä säännöstä, mutta lupaviranomainen voi antaa siitä tarkempia ohjeita esimerkiksi lupapäätöksen ehdoissa tai pyytää tietoja erikseen. Lupaviranomainen voi perustella oikeuttaan määrätä toimintakertomustietojen antamisajankohdasta myös lain 39 §:n säännöksellä, joka koskee valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeutta. Säännöksen perusteella valvontaviranomaisella on oikeus saada niin luvan- kuin ilmoituksenvaraistenkin sosiaalipalvelujen tuottajalta tehtäviensä hoitamista varten tarvittavat tiedot ja selvitykset.

5.3 Valvontaviranomaisten tarkastusoikeus

Valvontaviranomainen voi käydä palveluja antavassa toimintayksikössä antamassa ohjausta ja neuvontaa, jos asiasta sovitaan palvelujen tuottajan kanssa. Valvontatehtävän toteuttamiseksi valvontaviranomaisella on lisäksi oikeus tehdä tarkastuksia palvelujen tuottajan tahdosta riippumatta, kun tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy (lain 17 §).

Uuden lain mukaan myös kunnan toimielimellä on itsenäinen oikeus tarkastuksen tekemiseen. Sen on ilmoitettava aluehallintovirastolle tarkastusoikeutensa nojalla tekemistään tarkastuksista ja niitä koskevista johtopäätöksistä (lain 35 §:n 1 mom.). Ilmoittaminen on tärkeää, jotta aluehallintovirasto voi tarvittaessa ryhtyä lain mukaisiin valvontatoimiin, joihin kunnan toimielimellä ei ole toimivaltaa. Kunnan toimielimen on kuitenkin syytä pyrkiä saamaan korjaus aikaan neuvonnan ja ohjauksen avulla, jotta jälkikäteisiltä valvontatoimenpiteiltä vältyttäisiin.

Valvira ja aluehallintovirasto voivat edelleen perustellusta syystä määrätä kunnan toimielimen tekemään tarkastuksen. Samoin Valvira voi määrätä aluehallintoviraston tekemään tarkastuksen.

Tarkemmat säännökset tarkastajan toimivallasta ja tarkastuksen toimittamisesta ovat lain 18 §:ssä. Tarkastus voidaan tehdä ennalta ilmoittamatta. Tarkastaja ja hänen mahdollisesti käyttämänsä asiantuntijat on päästettävä kaikkiin tiloihin. Kotirauhan suojaamiseksi lakiin lisättiin eduskuntakäsittelyn aikana säännös, jonka mukaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät tilat voidaan tarkastaa ainoastaan, jos tarkastaminen on välttämätöntä asiakkaan aseman ja asianmukaisten palvelujen turvaamiseksi. Käytännössä valvontatarkastuksia tehtäneenkin useimmiten juuri tällä perusteella.  Ennen asiakkaan asuintiloihin kohdistuvaa tarkastusta tulee varmistaa, että tarkastus tehdään asiakkaan suostumuksella ja hänelle sopivana ajankohtana.

Tarkastuksesta on pidettävä pöytäkirjaa. Tarkastajalla on oikeus nähdä tarkastuksen toteuttamiseksi välttämättömät asiakirjat ja saada niistä maksutta jäljennökset. Hänellä on myös oikeus valokuvata tarkastettavaa kohdetta. Poliisi on velvollinen tarvittaessa antamaan valvontaviranomaiselle virka-apua tarkastuksen toteuttamiseksi (lain 40 §).

5.4 Valvontatoimenpiteet

Huomautus ja huomion kiinnittäminen (lain 19 §), määräys puutteiden korjaamisesta (lain 20 §) sekä toiminnan keskeyttäminen ja käyttökielto (lain 21 §) ovat valvontatoimenpiteitä, joita lupaviranomaiset (aluehallintovirastot ja Valvira) voivat kohdistaa kaikkiin yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajiin. Tämä koskee myös niitä palvelujen tuottajia, jotka tuottavat kotipalvelujen tukipalveluja tai muita yksityisten palvelujen antajien rekisterin ulkopuolelle jääviä sosiaalipalveluja. Tällaiseen palveluun liittyvä epäkohta voi tulla valvonta-asiana esiin esimerkiksi kantelun tai kunnan toimielimen tekemän tarkastuksen kautta.

Huomautus ja huomion kiinnittäminen on mahdollista, jos palvelujen tuottaja on menetellyt virheellisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä eikä asia anna aihetta muihin toimenpiteisiin. Se voidaan kohdistaa palvelujen tuottajan lisäksi tai sijasta myös vastuuhenkilölle.

Määräys puutteiden korjaamisesta voidaan antaa, jos palvelujen tuottaja ei ole täyttänyt ilmoitus- tai luvanhakuvelvollisuuttaan, jos palvelujen tuottamisessa havaitaan asiakasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai muita epäkohtia tai jos toiminta on muutoin lain vastaista. Palvelujen tuottajalle on asetettava määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet on suoritettava.

Toiminta tai toimintayksikön, sen osan tai laitteen käyttö voidaan kieltää tai toiminta voidaan keskeyttää, jos asiakasturvallisuus sitä edellyttää.

Lupaviranomainen voi velvoittaa palvelujen tuottajan noudattamaan puutteiden korjaamista sekä toiminnan keskeyttämistä ja käyttökieltoa koskevaa määräystä sakon uhalla, keskeyttämisuhalla tai käyttökiellon uhalla (lain 22 §). Poliisi on velvollinen tarvittaessa antamaan lupaviranomaiselle virka-apua toiminnan keskeyttämisen ja käyttökiellon toteuttamiseksi (lain 40 §).

Luvanvarainen toiminta voidaan viime kädessä lopettaa osittain tai kokonaan peruuttamalla siihen annettu lupa. Edellytyksenä on, että toiminta on todettu olennaisesti säädösten vastaiseksi eivätkä aikaisemmat valvontatoimenpiteet ole johtaneet puutteiden korjaamiseen tai epäkohtien poistamiseen.

5.5 Valvontaviranomaisten yhteistyö ja niiden välinen tiedonkulku (lain 35 §)

Valvontaviranomaisten on toimittava yhteistyössä laissa säädettyjen tehtäviensä hoitamisessa. Yhteistyöhön kuuluu, että valvontaviranomaiset oma-aloitteisesti tiedottavat toisilleen valvonnan kannalta tarpeellisista asioista.

Kunnan toimielimellä on velvollisuus ilmoittaa aluehallintovirastolle valvonnassa tietoonsa tulleista puutteellisuuksista sekä tarkastusoikeutensa nojalla tekemistään valvontatarkastuksista. 

Valviran on ilmoitettava tekemistään valvontatoimista aluehallintovirastolle. Vastaavasti aluehallintoviraston on ilmoitettava valvontatoimistaan Valviralle, jos palvelujen tuottajalla on Valviran lupa tai vireillä hakemus sen saamiseksi.

Valviran ja aluehallintoviraston on ilmoitettava valvontatoimistaan palvelujen sijaintikuntien sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle.

Lisätietoja:

Valvira: ylitarkastaja Eine Heikkinen, p 040 169 3483, ylitarkastaja Elina Uusitalo, p. 040 161 9325, lakimies Maarit Karjalainen, p. 040 167 8252
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1040
Itä-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1030
Lounais-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1050
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1060
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1020
Lapin aluehallintovirasto, puhelinvaihde: 020 636 1010
Sosiaali- ja terveysministeriö: hallitusneuvos Riitta Kuusisto, p. 09 160 74360

Sisältöteksti

1 Inledning

Lagen om privat socialservice (922/2011) och social- och hälsovårdsministeriets förordning (1053/2011) som utfärdats med stöd av den trädde i kraft 1.10.2011. Lagreformen baseras på regeringens proposition RP 302/2011. De ändringar som gjorts i lagförslaget under riksdagsbehandlingen framgår av social- och hälsovårdsutskottets betänkande ShUB 56/2010. Genom den nya lagen upphävdes lagen om tillsyn över privat socialservice (603/1996) och de förordningar som utfärdats med stöd av den.

Lag om privat socialservice 922/2011 (Finlex)
Social- och hälsovårdsministeriets förordning om privat socialservice 1053/2011 (Finlex)
Regeringens proposition till Riksdagen med förslag till revidering av lagstiftningen om privat socialservice (Riksdagen)

Avsikten med lagreformen var bland andra att klargöra definitionen av privat socialservice, understryka det ansvar som serviceproducenterna själva har för kvaliteten på servicen och betona förhandstillsyn. Dessutom syftade lagreformen till att klarlägga tillsynsmyndigheternas behörighet, stärka samarbetet mellan dem och understryka kommunens uppgift som en tillsynsmyndighet. Syftet med lagen är att säkerställa att rätten till socialservice av god kvalitet tillgodoses för de klienter som anlitar privat socialservice (1 § i lagen).

Denna kommuninfo har utarbetats i samarbete med Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården (Valvira) samt regionförvaltningsverken. Den fäster avseende vid de frågor som har kommit upp om tillämpningen av den nya lagstiftningen.

2 Kännetecknen av service som omfattas av lagens tillämpningsområde

2.1 Innehållet i servicen (3 § 1 punkten)

Lagen tillämpas på sådan socialservice som kommunen är skyldig att ordna enligt 17 § i socialvårdslagen (710/1982), i den mån det är möjligt att producera servicen genom drivande av rörelse eller yrkesutövning. Privat socialservice kan handla om t.ex. socialarbete, uppfostrings- och familjerådgivning, hemservice med tillhörande stödservice, boendeservice, anstaltsvård och barndagvård.

Förutom direkta servicehändelser för klienten kan till privat socialservice hänföras också den professionella handledning och rådgivning inom det sociala området i anslutning till anordnandet av socialservice.

Stöd för närståendevård och familjevård som baserar sig på uppdragsavtal ingår i socialservice men inte i service som omfattas av lagen om privat socialservice eftersom det inte handlar om drivande av rörelse eller yrkesutövning. Däremot tillämpas lagen på den så kallad professionella familjevård som ska basera sig på ett tillstånd som beviljats för verksamheten. Definitionen av familjehem i 26 § i socialvårdslagen har preciserats genom en lag (923/2011) som ingår i den här reformen.

Lag om ändring av socialvårdslagen 923/2011 (Finlex)

2.2 Serviceproducenten (3 § 1 punkten)

Serviceproducenten kan vara en enskild person (självständig yrkesutövare), en sammanslutning (öppet bolag, kommanditbolag, aktiebolag, registrerad förening), en stiftelse eller ett affärsföretag bildat av ett offenligt samfund.

2.3 Servicen baserar sig på avtal och serviceplan (5 § 1 mom.)

Privat socialservice ska basera sig på ett avtal eller ett förvaltningsbeslut. Ett avtal ska ingås mellan serviceproducenten och klienten om klienten köper en tjänst direkt av serviceproducenten. Det är vanligare att kommunen köper tjänsten åt klienten och ingår avtal med serviceproducenten. Då baserar sig servicen också på ett förvaltningsbeslut av en kommunal myndighet.

Servicen ska alltid basera sig på en service-, vård- eller någon annan motsvarande plan som utarbetats i enlighet med 7 § i lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården. Om klienten köper servicen direkt hos serviceproducenten ska den i samförstånd med klienten göra upp en plan i enlighet med den ovan nämnda lagen. Om det handlar om en service som kommunen köper åt klienten ska socialmyndigheten i kommunen se till att en plan görs upp. Även då kan verksamhetsenheten göra upp en separat plan om det detaljerade genomförandet av servicen.

3 Serviceproducentens ansvar för kvaliteten på servicen

3.1 Verksamhetsenheten ska uppfylla kraven i lagen (4 §)

Med verksamhetsenhet avses en funktionell helhet där klienten tillhandahålls privat socialservice (3 § 2 punkten). Verksamhetsenheten har vanligen fysiska lokaler dit klienter kommer för att få service, men en verksamhetsenhet kan driva verksamhet även utan lokaler som är avsedda för kundbetjäning om service t.ex. tillhandahålls hemma hos klienten.

Serviceproducenten ska se till att lokaler som är avsedda för kundbetjäning är tillräckligt stora och att det finns tillräcklig utrustning. Lokalerna ska också till sina sanitära och övriga förhållanden vara lämpliga för den vård, fostran och övriga omsorg som ska ges där.

Antalet anställda ska vara tillräckligt med avseende på servicebehovet och antalet klienter. Bestämmelser om den behörighet som krävs av de anställda finns i lagen om behörighetsvillkoren för yrkesutbildad personal inom socialvården (272/2005). Närmare bestämmelser om personaldimensioneringen och behörighetsvillkoren för personalen finns i fråga om s.k. professionella familjehem i 26 a § 2 mom. i socialvårdslagen, i fråga om barndagvård i 5 § i lagen om barndagvård (36/1973) och i fråga om anstaltsvård inom barnskyddet i 59 och 60 § i barnskyddslagen (417/2007).

3.2 Övriga bestämmelser som gäller kvalitetssäkring

Serviceproducenten svarar för att den samlade servicen i enlighet med det avtal och den plan som avses ovan i punkt 2.3 uppfyller de krav som ställs på den (5 § 2 mom.). Ansvaret för den samlade servicen betyder att serviceproducenten svarar för sin avtalspart även för den del av den samlade servicen som serviceproducenten eventuellt köper från andra serviceproducenter som är underleverantörer.

Serviceproducenten ska för varje verksamhetsenhet utnämna en ansvarig person som svarar för att de tjänster som genomförs vid verksamhetsenheten uppfyller de krav som ställs på dem i bland andra lagen, avtalen och service- eller motsvarande planer (5 § 3 mom.).

För att säkerställa att verksamheten är tillbörlig ska serviceproducenten utarbeta en plan för egenkontroll som omfattar producentents alla former av socialservice. Serviceproducenten ska hålla planen offentligt framlagd och följa hur den förverkligas (6 § 1 mom.).

Valvira har utarbetat ett utkast till en föreskrift om innehållet i och utarbetandet och uppföljningen av planen för egenkontroll (6 § 2 mom.). Utkastet till föreskriften finns på finska på Valviras webbsida på adressen:

Sosiaalihuollon omavalvontaa koskevat määräykset (Valvira) 

Avsikten är att det av Valviras föreskrift ska framgå när en plan för egenkontroll ska utarbetas och därför är det inte bråttom med planerna innan föreskriften ges ut.

4 Tillstånds- och anmälningsförfarande samt registrering av service

4.1 Ansökan om tillstånd att producera service

Tillståndspliktig service är sådan socialservice som produceras dygnet runt. I regionförvaltningsverkens och Valviras samarbetsgrupp för socialvård har det definierats att service produceras dygnet runt då klienterna eller en del av dem dygnet runt har regelbundet behov av vård eller omsorg. Det handlar inte om en service som produceras dygnet runt om det har förberetts på enskilda klienters eventuella tillfälliga stödbehov genom t.ex. säkerhetsarmband Social- och hälsovårdsministeriet anser att som tillståndspliktig socialservice som produceras dygnet runt inte räknas dagvård som ordnas som skiftesvård eller hemservice som bedrivs dygnet runt.

Serviceproducenten ska ha fått tillståndsmyndighetens tillstånd till produktion av service innan verksamheten inleds eller ändras väsentligt (7 § 1 mom.). Med väsentliga ändringar avses enligt motiveringen i regeringspropositionen exempelvis flyttning till nya lokaler, betydande ökning eller minskning av antalet anställda, ändring av personalstrukturen samt ändring av företagsformen.

Tillståndet gäller särskilt för varje serviceproducent, dvs. det gäller för all socialservice som serviceproducenten producerar dygnet runt eventuellt i olika verksamhetsenheter (7 § 2 mom.).

Tillstånd ska sökas hos det regionförvaltningsverk inom vars verksamhetsområde service produceras. Om service produceras inom två eller flera regionförvaltningsverks områden ska tillstånd sökas hos Valvira (8 § 1 mom.).

Saker som ska nämnas i tillståndsansökan listas i 8 § 2 mom. De handlingar som ska bifogas tillståndsansökan listas i 1 § i social- och hälsovårdsministeriets förordning om privat socialservice.

Enligt övergångsbestämmelse som gäller tillståndets giltighetstid ska tillstånd som har beviljats med stöd av den gamla lagen fortsätta gälla efter det att den nya lagen har trätt i kraft. Regionförvaltningsverket ska dock på tjänstens vägnar och utan avgift senast 30.9.2012 ändra de tillstånd som beviljats en och samma serviceproducent inom regionförvaltningsverkets verksamhetsområde till ett tillstånd som omfattar serviceproducentens alla verksamhetsenheter (45 § 1 mom.).

En serviceproducent med verksamhet på två eller flera regionförvaltningsverks områden får hos Valvira ansöka om att de separata tillstånden ska ersättas med ett enda tillstånd (45 § 2 mom.). Det handlar om ett nytt tillstånd (inte en ändring av ett tillstånd) och det ska beviljas om serviceproducentens alla verksamhetsenheter uppfyller villkoren för erhållande av tillstånd. Serviceproducenten ska således bereda sig till att Valvira, i den del den anser nödvändigt, undersöker om varje verksamhetsenhet fortfarande uppfyller villkoren för erhållande av tillstånd.

Serviceproducenten ska ansöka om ett sammansatt tillstånd hos Valvira, om verksamheten utvidgas till nya verksamhetsenheter eller om det sker väsentliga ändringar i även en verksamhetsenhets operationer. Även då handlar det om ett nytt tillstånd, och Valvira undersöker i den omfattning den anser nödvändig om serviceproducentens alla verksamhetsenheter uppfyller villkoren för tillstånd.

4.2 Behandling av tillståndsansökan

När tillstånd söks hos Valvira ska den inspektera verksamhetsenheten så snart som möjligt efter det att tillståndsansökan har lämnats in (9 § 1 mom.). Regionförvaltningsverket kan be att en representant för den kommun där verksamhetsenheten är belägen tar del i inspektionen.

Om tillstånd har sökts hos Valvira kan den be att de berörda regionförvaltningsverken utför inspektionen. Valvira bedömer från fall till fall om det är nödvändigt att be regionförvaltningsverket att utföra en inspektion vid verksamhetsenheten. I motiveringen i regeringspropositionen konstateras att om det nyligen har förrättats en inspektion vid verksamhetsenheten, är det inte nödvändigtvis ändamålsenligt med en ny inspektion. Valvira har bestämt att Valvira kan be att regionförvaltningsverket i stället för en inspektion på annat sätt ger information om verksamhetsenheten.

Lokaler som används för permanent boende får inte inspekteras utan samtycke från serviceproducenten (9 § 2 mom.). Till den del det inte är möjligt att inspektera lokalerna därför att serviceproducenten inte ger sitt samtycke kan tillståndsmyndigheten ha för bristfälliga uppgifter för att den skulle kunna bedöma förutsättningarna för tillståndsbeviljandet och tillståndet inte kan beviljas på basis av uppgifterna. Enligt lagens 10 § 1 mom. ska tillstånd beviljas endast om serviceproducentens alla verksamhetsenheter uppfyller de villkor som ställs för dem (se punkt 3.1).

Ett annat villkor för tillstånd är att serviceproducenten kan svara för sina ekonomiska förpliktelser på behörigt sätt (10 § 1 mom.). Detta bekräftas med ett intyg över självförsörjning och ett intyg ur utmätningsregistret som bifogas tillståndsansökan. Intyg över självförsörjning ges av tingsrätten och intyg ur utmätningsregistret av utmätningsmyndigheterna.

Av tillståndet ska framgå innehållet i servicen, verksamhetens omfattning och produktionssättet för servicen. Tillståndet kan förenas med villkor som är nödvändiga för att trygga klientsäkerheten och som gäller mängden tjänster, de anställda, lokalerna, anordningarna och tillbehören samt arbetsmetoderna (10 § 2 mom.). Tillståndet kan således vara villkorligt t.ex. om det i tillståndet utsätts en tid inom vilken verksamheten ska uppfylla de villkor som ställs för den.

4.3 Anmälan om service produktion och andra anmälningar

Anmälningspliktig service är service som uppfyller de kännetecken för socialservice som beskrivs ovan i kapitel 2 men som inte är socialservice dygnet runt. Innan verksamheten inleds eller ändras väsentligt ska serviceproducenten också ha lämnat in en skriftlig anmälan om verksamheten till det organ som ansvarar för socialvården i den kommun där tjänsterna produceras. Om serviceproducenten avser att producera både anmälningspliktiga och tillståndspliktiga tjänster kan anmälan även lämnas in hos regionförvaltningsverket eller Valvira i samband med ansökan om tillstånd.

I anmälan ska nämnas motsvarande uppgifter som i en tillståndsansökan. De uppgifter som ska lämnas in har listats i lagens 8 § 2 mom. och de bilagor som ska bifogas anmälan i 1 § i social- och hälsovårdsministeriets förordning om privat socialservice. Intyg över självförsörjning och intyg ur utmätningsregistret kan däremot inte krävas som bilaga till anmälan eftersom enligt lagen ska endast producenten av tillståndplitktig service vara kapabel att uppfylla sina ekonomiska förpliktelser. Inte heller kan det begäras att ett utlåtande av det organ som ansvarar för socialvården i placeringskommunen bifogas anmälan eftersom anmälan ska föras till behandling i detta organ. Efter att ha behandlat anmälan ska organet ge regionförvaltningsverket ett utlåtande om tjänster som ska föras in i registret.

En producent av privat socialservice ska lämna in en skriftlig anmälan om att den ansvariga personen byts ut och om att verksamheten upphör. Detta gäller både anmälningspliktig och tillståndspliktig service. Anmälan ska lämnas in hos det kommunala organet om det handlar om en anmälningspliktig service. I fråga om tillståndspliktig service ska anmälan lämnas in hos den tillståndsmyndighet som beviljat tillståndet (12 §).

4.4. Registrering av anmälningspliktig service och kommunal tillsyn över den

Tillståndsmyndigheterna (regionförvaltningsverken och Valvira) driver tillsammans ett register över tillhandahållare av privat service för handläggning av tillstånds- och anmälningsärenden och för övervakning och statistikföring av verksamheten (25 § 1 mom.).

För registrering ska det kommunala organet utan dröjsmål lämna regionförvaltningsverket uppgifterna om anmälningspliktig socialservice och väsentliga ändringar i den, t.ex., om att den ansvariga personen byts ut och om att verksamheten upphör.

Enligt den nya lagen ska kommunen inte längre lämna regionförvaltningsverket uppgifter om stödservice i anslutning till hemservice eller med stödservicen jämförbara tjänster eller privat familjedagvård (13 §). Även den s.k. gruppfamiljedagvården anses som familjedagvård. Enligt 9 § 2 punkten i socialvårdsförordningen (607/1983) innefattar stödservice i anslutning till hemservice bland annat måltids-, klädvårds-, bad-, städ-, transport- eller följeslagarservice och tjänster som främjar socialt umgänge. Enligt motiveringen i regeringens proposition avses med stödservicen jämförbara tjänster också de tjänster som en klient kan behöva för att klara sitt dagliga liv. Det kan handla om t.ex. så kallade shoppingkassetjänster. I motiveringen konstateras att stödservice och motsvarande tjänster är stödservicen jämförbara tjänster också när de ingår som ett led i annan socialservice. Exempelvis måltidsservice i anslutning till boendeservice och anstaltsvård ska betraktas som service som är jämförbar med stödservice i anslutning till hemservice.

Stödservice i anslutning till hemservice och med stödservicen jämförbara tjänster samt privat familjedagvård inte ska föras in i registret över tillhandahållare av privat service (27 § 2 mom.). På de här tjänsterna tillämpas dock i övrigt lagen om privat socialservice, och kommunens socialmyndighet har den primära skyldigheten att övervaka dem. I lagen om barndagvård finns specialbestämmelser om kommunens skyldighet att övervaka dagvårdstjänster och föra en förteckning över dem.

Senast 31.3.2010 ska regionförvaltningsverken stryka ur registret de uppgifter om stödservice i anslutning till hemservice och andra service som inte enligt lagen omfattas av registret över tillhandahållare av privat service (46 §).

När det kommunala organet får en anmälning om stödservice i anslutning till hemservice eller om annan service som inte ska föras in i registret, rekommenderas det att organet fattar ett förvaltningsbeslut om servicen anses som privat socialservice som ska övervakas av det kommunala organet. På det viset finns det tillräcklig dokumentation om ärendet vilket gör det lättare att bland andra avgöra mervärdesbeskattningen av servicen.

Skatteförvaltningen har gett en ny anvisning om momsbeskattningen av socialvårdstjänster (604/40/2011) som trädde i kraft samtidigt med lagreform som avser privat socialservice. Enligt anvisningen är privat socialservice momsfri bland annat om serviceproducenten är införd i registret över tillhandahållare av privat service eller om den har lämnat in en anmälan om verksamheten till kommunen.

Dessutom tryggar förvaltningsbeslutet serviceproducentens rättskydd eftersom det vid behov kan det i beslutet sökas ändring genom besvär hos förvaltningsdomstolen. Av de anmälningar om privat socialservice som inte ska föras in i registeret över tillhandahållare av privat service bildas ett personregister som upprätthålls av kommunens socialmyndighet och som omfattas av personuppgiftslagen (523/1999).

Tillståndsmyndigheten har en lagstadgad skyldighet att fatta ett förvaltningsbeslut om att föra in i ett register uppgifter som gäller anmälningspliktig service (27 § 1 mom.). Av motiveringen i regeringens proposition framgår att avsikten är att skyldigheten att fatta beslut gäller frågan om servicen införs i registret eller inte. Ett förvaltningsbeslut behövs därmed inte om det på basis av serviceproducentens anmälan görs ändring i uppgifter som redan finns i registret.

Vanligtvis är det regionförvaltningsverket som fattar förvaltningsbeslutet men även Valvira kan fatta beslut i saken om anmälan görs i samband med en tillståndsansökan som inriktas till Valvira. Tillståndsmyndigheten skickar en kopia av beslutet till de kommuner där service produceras.

4.5 Registrering av övriga uppgifter

Den tillståndsmyndighet som beviljat tillståndet ansvarar för att de uppgifter som ska ingå i tillståndsansökan förs in i registret (26 §).

I registret förs in också uppgifter som gäller ändringar i och övervakning av verksamheten i fråga om både anmälningspliktiga och tillståndspliktiga service samt övriga uppgifter som behövs i behandlingen och statistikföring av tillstånds- och anmälningsärenden (28 §).

4.6 Uttag av avgifter hos serviceproducenterna

Tillstånd och registrering av en anmälan är avgiftsbelagda. Dessutom kan avgifter tas ut helt eller delvis som årsavgifter (32 §).

Lagreformen om privat socialservice påverkar inte för tillfället det avgifter som tas ut för regionförvaltningsverkets prestationer. Om saken föreskrivs i statsrådets förordning om avgifter till regionförvaltningsverket (1145/2009).

Statsrådets förordning om avgifter till regionförvaltningsverket 1145/2009 (Finlex)

Förordningen gäller för viss tid och den revideras vid ingången av 2012. Det finns en avgiftstabell som bilaga till förordningen där 1 kap. anser prestationer inom regionförvaltningsverkens ansvarsområden för basservice, rättsskyddet och tillstånden. Avgifterna för privat socialservice är enligt den gällande förordningen som följer:

• tillstånd som gäller tillhandahållande av privat socialservice 1 540 euro,
• beslut om ändring av tillstånd 200 euro,
• registrering av anmälan till registret över producerare av privat socialservice 110 euro och
• årsavgift för producerare av privat socialservice 200 euro.

På grund av att Valviras utvidgade tillståndsbefogenheter fogades en ny 11 a § (genom ändring 1052/2011) in i social- och hälsovårdsministeriets förändring om Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovårdens avgiftsbelagda prestationer (289/2010).

Social- och hälsovårdsministeriets förordning om ändring av social- och hälsovårdsministeriets förordning om Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovårdens avgiftsbelagda prestationer 1052/2011 (Finlex)

 Även den här förordningen gäller för viss tid tills 31.3.2012 och därefter revideras den. Den nya bestämmelsen gäller avgifter som uppbärs hos producenter av privat socialservice och för tillfället har det samma innehåll som den motsvarande förordning som gäller för producenter av privat hälsovårdsservice. Valvira tar ut de följande avgifter för sina prestationer:

 

• tillstånd att tillhandahålla privat socialservice 1 500 euro,
• beslut om ändring av tillstånd 400 euro och
• en serviceproducents årsavgift för tillhandahållande av privat socialservice 100 euro för var femte nya verksamhetsenhet.

5 Tillsyn

5.1 Tillsynsobjekt och tillsynsmyndigheterna

Enligt lagen ska tillsynen gälla alla former av socialservice som omfattas av lagens tillämpningsområde - såväl tillståndspliktiga som anmälningspliktiga tjänser - och även stödservice i anslutning till hemservice och annan service som inte ska införas i registret över tillhandahållare av privat service (14 §).

Tillståndsmyndigheterna är det kommunala organ som ansvarar för socialvården eller den tjänsteinnehavare som organet utsett, regionförvaltningsverket samt Valvira (3 § 4 punkten).

Det kommunala organet eller den tjänsteinnehavare som organet utsett styr och övervakar privat socialservice som produceras inom kommunen (34 § 2 mom.). Till tillsynsuppgifterna hör mottagande av anmälningar som gäller socialservice som inte är service som produceras dygnet runt. I regeringens proposition definieras det kommunala organet som den primära tillsynsmyndigheten för anmälningspliktig service. Dessutom ska organet ge utlåtande om tillståndspliktig service och om anmälningspliktig service som ska föras in i registret. I sitt utlåtande ska organet ta ställting till det om servicen uppfyller de villkor som i lagen ställs för den. Det kommunala organets styrnings- och tillsynsskyldighet fortsätter även efter att organet har mottagit anmälan och gett utlåtandet. Tyngdpunkten är i förebyggande åtgärder såsom rådgivning, styrning och uppföljning. Om ordnande av barndagvård finns det specialbestämmelser i lagen om barndagvård. Enligt bestämmelserna kan det kommunala organet vid behov även använda tvångsmedel för att rätta till de missförhållanden som det har observerat. I fråga om övrig socialservice ska det kommunala organet underrätta regionförvaltningsverket om missförhållanden om dem inte kan avhjälpas genom styrning och rådgivning.

Regionförvaltningsverket styr och övervakar service som produceras inom dess område - även i fall verksamhetstillståndet har beviljats av Valvira (34 § 1 mom.). Styrning, rådgivning och uppföljning hör till regionförvaltningsverkets primära åtgärder, men vid behov har det befogenhet att även vidta tillsynsåtgärder som beskrivs i punkt 5.4.

Valvira styr regionförvaltningsverken vid fullgörandet av de uppgifter dessa har. Syftet med Valviras verksamhet är att förenhetliga regionförvaltningsverkens verksamhetsprinciper, förfaringssätt och beslutspraxis (33 § 2 mom.). Dessutom styr och övervakar Valvira privat socialservice när det är fråga om principiellt viktiga eller vittsyftande ärenden, ärenden som gäller flera regionförvaltningsverks verksamhetsområden samt i ärenden som har samband med övervakningssärenden som behandlas av Valvira och som gäller hälso- och sjukvård eller yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården samt ärenden som regionförvaltningsverket är jävigt att behandla (33 § 3 mom.).

5.2 Förhandstillsyn och tillsynsmyndighetens rätt att få uppgifter

Bestämmelsen om kommunens och regionförvaltningsverkets befogenheter (34 §) har tillfogats en styrningsuppgift med avsikten att framhäva vikten av förhandstillsyn. Den samma avsikten framgår av lagens 15 §: alla tillsynsmyndigheter ska utöva tillsyn över den privata socialservicen i första hand genom att tillhandahålla serviceproducenten den styrning och rådgivning som behövs vid serviceproduktionen och genom att i samråd med serviceproducenten följa hur verksamheten utvecklas.

Uppföljningen av tillståndspliktig service kan basera sig på verksamhetsberättelser. Serviceproducenter ska årligen lämna tillståndsmyndigheten en verksamhetsberättelse där man nämner de ändringar som har skett beträffande personalen, lokalerna och verksamheten (16 §). Som det konstateras ovan krävs det tillstånd av tillståndsmyndigheten för väsentliga ändringar av verksamheten.

I dag finns det inte någon separat bestämmelse om tidpunkt när verksamhetsberättelsen ska lämnas, men tillståndsmyndigheten kan ge närmare anvisningar om det t.ex. i samband med villkoren för tillståndsbeslutet eller tillståndsmyndigheten kan be om uppgifterna separat. Tillsynsmyndigheten kan motivera sin rätt att bestämma när verksamhetsberättelsen ska lämnas även med stöd av lagens 39 § som avser tillståndsmyndighetens rätt att få uppgifter. Enligt paragrafen har tillsynsmyndigheten rätt att från serviceproducenter av såväl tillståndspliktiga som anmälningspliktiga socialservice få de upplysningar och utredningar som den behöver för att kunna fullgöra sina uppgifter.

5.3. Tillsynsmyndigheternas inspektionsrätt

Tillsynsmyndigheten kan besöka serviceproducentens verksamhetsenhet för att tillhandahålla styrning och rådgivning om det avtalas om saken med serviceproducenten. Dessutom kan tillsynsmyndigheten inspektera en serviceproducents verksamhet oberoende av serviceproducentens vilja när det finns grundad anledning att förrätta en inspektion (17 §).

Den nya lagen ger också det kommunala organet en självständig rätt till inspektion. Det ska underrätta regionförvaltningsverket om de inspektioner som organet förrättat med stöd av sin inspektionsrätt och sina slutsatser om dem (35 § 1 mom.). Det är viktigt att det kommunala organet underrättar regionförvaltningsverket om saken för att regionförvaltningsverket vid behov kan vidta tillsynsåtgärder enligt lagen när det kommunala organet inte har behörighet. Det kommunala organet ska dock försöka avhjälpa saken med rådgivning och styrning så att undvika tillsynsåtgärder efterhand.

Valvira och regionförvaltningsverket kan av grundad anledning ålägga det kommunala organet att förrätta en inspektion. Valvira kan även ålägga regionförvaltningsverket att förrätta en inspektion.

Närmare bestämmelser om inspektörens befogenheter och om förrättande av inspektion finns i lagens 18 §. En inspektion får förrättas utan förhandsanmälan. Inspektören och en eventuell expert ska ha tillträde till alla verksamhetsenhetens lokaler. För att trygga hemfriden fogades till lagen under riksdagsbehandlingen en bestämmelse enligt vilken lokaler som används för permanent boende får inspekteras bara om det är nödvändigt för att trygga klientens ställning och garantera behörig service. I praktiken utförs de flesta tillsynsinspektioner just på denna grund. Innan en inspektion utförs i klientens bostad ska det säkerställas att inspektionen utförs med samtycke av klienten och på en tidpunkt som passar klienten.

Det ska föras protokoll över inspektionerna. Inspektören har rätt att få alla handlingar som behövs för inspektionen. Dessutom ska inspektören utan kostnad få kopior av handlingarna. Inspektören har också rätt att ta fotografier under inspektionen. Polisen är skyldig att vid behov ge tillsynsmyndigheten handräckning för genomförandet av inspektion (40 §).

5.4 Tillsynsåtgärder

Anmärkning och uppmärksamgörande (19 §), föreläggande om avhjälpande av brister (20 §) samt avbrytande av verksamheten och förbud mot användning (21 §) är tillsynsåtgärder som tillståndsmyndigheterna (regionförvaltningsverken och Valvira) kan rikta mot alla producenter av privat socialservice. Detta gäller även de serviceproducenter som producerar stödservice i anslutning till hemservice eller andra socialservice som inte omfattas av registret över tillhandahållare av privat service. Missförhållanden i samband med sådan service kan bli ett övervakningsärende genom till exempel ett klagomål eller en inspektion som det kommunala organet har utfört.

Anmärkning och uppmärksamgörande är möjligt om serviceproducenten har förfarit felaktigt eller underlåtit att fullgöra sin skyldighet och om ärendet inte föranleder andra åtgärder. Åtgärden kan i stället för eller utöver serviceproducenten även riktas mot den ansvariga personen.

Tillståndsmyndigheten kan meddela ett föreläggande om att brister ska avhjälpas om serviceproducenten inte har fullgjort sin anmälningsskyldighet eller skyldighet att ansöka om tillstånd eller om brister eller andra missförhållanden som äventyrar klientsäkerheten upptäcks i ordnandet eller genomförandet av socialservice eller om verksamheten i övrigt strider mot lagen. Det ska utsättas en tid inom vilken serviceproducenten ska vidta de behövliga åtgärderna.

Verksamheten eller användningen av en verksamhetsenhet eller del därav eller av en anordning kan avbrytas om klientsäkerheten så kräver.

Tillståndsmyndigheten kan förplikta serviceproducenten att iaktta föreläggandet av brister vid vite eller vid äventyr att verksamheten avbryts eller att användningen av en verksamhetsenhet, av en del av den eller av en anordning förbjuds (22 §). Polisen är skyldig att ge tillståndsmyndigheten handräckning för genomförandet av avbrytande och förbud mot användning (40 §).

Tillståndspliktig verksamhet kan i sista hand avslutas delvis eller helt genom att återkalla tillståndet. Förutsättningen för återkallande är att tillsynsmyndigheterna har konstaterat att verksamheten väsentligt strider mot bestämmelserna och att bristerna eller missförhållandena i verksamheten inte har avhjälpts trots tidigare anmärkningar och förelägganden från tillståndsmyndigheten.

5.5 Samarbetet och utbytet av information mellan tillsynsmyndigheterna (35 §)

Tillsynsmyndigheterna ska samarbeta när de fullgör de uppgifter som anges i denna lag. I samarbetet ingår att tillsynsmyndigheterna självmant lämnar varandra uppgifter som är nödvändiga för tillsynen.

Det kommunala organet har skyldighet att underrätta regionförvaltningsverket om bristfälligheter som kommit till dess kännedom samt om de tillsynsinspektioner som det har utfört på grundval av sin inspektionsrätt.

Valvira ska underrätta regionförvaltningsverket om sina tillsynsåtgärder. På motsvarande sätt ska regionförvaltningsverket underrätta Valvira om sina tillsynsåtgärder om serviceproducenten har ett tillstånd som beviljats av Valvira eller om den har lämnat ansökan om tillstånd hos Valvira.

Valvira och regionförvaltningsverken ska underrätta det organ som ansvarar för socialvården i kommunen där servicen är belägen om sina tillsynsåtgärder.

 

Ytterligare uppgifter

 Valvira överinspektör Eine Heikkinen, tel. 040 169 3483, överinspektör Elina Uusitalo,tel. 040 161 9325, jurist Maarit Karjalainen, tel. 040 167 8252 Regionförvaltningsverket i Södra Finland, växel: 020 636 1040 Regionförvaltningsverket i Östra Finland, växel: 020 636 1030 Regionförvaltningsverket i Sydvästra Finland, växel: 020 636 1050 Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, växel: 020 636 1060 Regionförvaltningsverket i Norra Finland, växel: 020 636 1020 Regionförvaltningsverket i Lappland, växel: 020 636 1010
Social- och hälsovårdsministeriet: regeringsråd Riitta Kuusisto, 09 160 74360

Sisältöteksti

Sisältöteksti

Sisältöteksti

Sisältöteksti

Sisältöteksti