Sisältöön      
 
 
 
 
 
Valitse metadatasta sisällön kieliversiot
Kuntainfo null/2011
29.11.2011
suomeksi

Toimeentulotuki 1.1.2012 lukien

Sisältöteksti

Kuntien toimeentulotukiasioita hoitaville toimielimille

Tämä kuntainfo 7a/2011 korvaa aiemmin (24.11.2011) sähköpostilla kunnille lähetetyn kuntainfon 7/2011. 

1. Perusosan tasokorotus

Toimeentulotuen perusosaa korotetaan hallitusohjelman mukaisesti 1.1.2012 lähtien. Perusosaa korotetaan kuudella prosentilla verrattuna vuonna 2011 maksettavaan tukeen. Lisäksi yksinhuoltajalle maksetaan yksin asuvan aikuisen henkilön perusosa korotettuna kymmenellä prosentilla. Tätä tarkoittava laki toimeentulotukilain muuttamisesta hyväksyttiin Eduskunnan toisessa käsittelyssä 11.11.2011.

Lain muutoksella ei ole tarkoitus muuttaa toimeentulotuen myöntämisessä jo nykyisin sovellettua yksinhuoltajan määrittelyä, vaan se tapahtuu samalla tavoin kuin nykyisinkin. Määrittelyssä voidaan käytännössä usein käyttää perusteena sitä, että tuenhakijalle maksetaan lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Toimeentulotuessa sovellettavaa yksinhuoltajan määrittelyä ei kuitenkaan ole syytä suoraan kytkeä lapsilisälain antamaan määrittelyyn. Toimeentulotuen tarve voi syntyä äkillisesti ja se voi olla tilapäinen. Tällöin esimerkiksi viranomaisten rekisteröimät avioliittoa tai erilleen muuttamista koskevat tiedot eivät usein ole vielä käytettävissä. Toimeentulotukea myönnetään myös kotitaloudelle jossa on 17 vuotta täyttänyt lapsi, kun lapsilisää puolestaan maksetaan vain 17. ikävuoteen asti.

Perusosan korotus ei vaikuta siihen harkintaan, joka koskee asiakkaan muiden perusmenojen hyväksymistä tuen piiriin. Korotus ei myöskään vaikuta täydentävää toimeentulotukea tai ehkäisevää toimeentulotukea koskevaan harkintaan.

Lainmuutos on osa hallitusohjelman mukaista perusturvaa parantavaa kokonaisuutta. Korotuksella parannetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien taloudellista toimeentuloa ja ehkäistään köyhyyttä ja syrjäytymistä. Toimeentulotuen perusosan lisäksi korotetaan työttömyysturvaa ja parannetaan asumistukea.  

2. Perusosien määrät

Toimeentulotuesta annetun lain 9 a §:n mukaan toimeentulotuen perusosan määrä on sidottu kansaneläkeindeksin kehitykseen. Kansaneläkeindeksin pisteluvuksi vuodelle 2012 on vahvistettu 1565. Tammikuun 2012 alusta toimeentulotuen perusosien määrät nousevat indeksikorotuksen verran.

Kansaneläkeindeksi seuraa elinkustannusindeksiä, jonka Tilastokeskus laskee keskeisten hyödykkeiden hintatietojen perusteella. Kansaneläkeindeksi lasketaan vuosittain heinä-, elo- ja syyskuun keskimääräisen hintatason perusteella.

Kaikissa kunnissa sovelletaan samoja perusosien euromääriä. Yksin asuvan henkilön perusosan määrä on 461,05 euroa 1.1.2012 lähtien. Yksinhuoltajalle korotettuna maksettavan perusosan määrä on 507,16 euroa. Perusosien määrät eri perheenjäsenten osalta on esitetty oheisessa liitteessä 1.

3. Perusosan alentaminen

Toimeentulotukilain 10 §:ssä on säädetty seuraukset siitä, että henkilö ilman perusteltua syytä kieltäytyy hänelle tarjotusta työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä tai muista pykälässä säädetyistä toimenpiteistä, ja tämä on aiheuttanut toimeentulotuen tarpeen. 

Lain 2 a §:ssä säädetään velvollisuudesta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Jos toimeentulotuen hakija ei ilmoittaudu työvoimatoimistoon työnhakijaksi, toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa hänen osaltaan siten kuin lain 10 §:ssä säädetään.

Toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa lain 10 §:n mukaisesti, mutta seurauksena ei voi olla ettei tukea myönnetä lainkaan. Alentaminen koskee ainoastaan kyseisen henkilön perusosaa, ei muita tuen piirissä olevia eikä toimeentulotuen muita osia.

Perusosaa voidaan alentaa enintään 20 % lain 10 §:n tarkoittaman henkilön kohdalla. (perusosan alentaminen yhteensä enintään 40 %:lla: ks alempana).

Säännöksen mukaan alentaminen voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan. Kestoaika lasketaan kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä lukien. Alentamisen kestoa ei siten määritellä toimeentulotuen hakuajankohdasta tai tuen myöntämispäivämäärästä käsin.

Perusosan alentamisen määrää ja sen tarvetta harkitaan tapauskohtaisesti. Harkinnassa otetaan huomioon tuen hakijan ja hänen perheensä olosuhteet kokonaisuutena sekä toimeentulotuen tavoitteet siten kuin 10 §:ssä säädetään.

Perusosan alentamisen edellytyksiä tulkitaan suppeasti toimeentulotukilain sanamuotoon pitäytyen. Sosiaaliviranomaisen velvollisuus on osoittaa kieltäytymisen tai laiminlyönnin tapahtuminen ja muut perusosan alentamisen edellytykset.

Toimeentulotukilain 10 §:n mukaan perusosan alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, että alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa, eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Säännös voi siksi johtaa siihen, että alentamisen tulee olla laissa mainittuja määriä vähäisempi tai alentaminen tulee jättää kokonaan tekemättä. Laissa annetut prosenttiosuudet ja alentamisen kesto (kaksi kuukautta kerrallaan) ovat siten ehdottomia enimmäismääriä.

Perusosan alentaminen ei saa koskaan olla kohtuutonta asiakkaalle. Esimerkiksi hyvin nuoren toimeentulotuen hakijan, joka ensi kertaa hoitaa omia asioitaan, voi olla vaikea ymmärtää sitä, millä perusteilla viranomainen tekee häntä koskevia ratkaisuja. Esimerkiksi lastensuojelun työntekijällä on korostettu velvollisuus ohjata ja tukea lasta tai nuorta omaehtoiseen elämänhallintaan ja tukea tällä tavoin hänen itsenäistymistään.

Toimeentulotukilain soveltajille tarkoitetussa oppaassaan sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa, että asuminen ja terveydenhuoltokustannukset (kuten reseptilääkkeet) tulisi turvata perusosan alentamisesta huolimatta.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 7 §:n mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Suunnitelma on laadittava, ellei siihen ole ilmeistä estettä, yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa.

Toimeentulotukilain 10 §:ään sisältyy suunnitelmaa koskeva erityissäännös. Suunnitelma on perusosan alentamisen yhteydessä laadittava aina, ja se tehdään mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.

Suunnitelma on sellainen sosiaalityön väline, jolla pyritään tukemaan ja edistämään henkilön omaehtoista ja itsenäistä suoriutumista.

Usein asiakkaalla on myös tarpeita saada asiakassuunnitelman toteutumiseksi muidenkin viranomaisten palveluja kuten terveydenhuollon, päihde- ja mielenterveystyön, koulutoimen, nuorisotyön ja asuntoviranomaisen palvelut tai kunnan talous- ja velkaneuvonta ja valtion oikeusapu. Sosiaalihuollon ammatillisen työntekijän tulee ohjata ja neuvoa asiakastaan näiden palvelujen saamiseen ja antaa tarvittaessa tässä hänelle apuaan asiakassuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulotukea koskevan oppaan mukaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseen kuuluvina toimenpiteinä voivat tulla kysymykseen esimerkiksi työharjoittelu, työkokeilu, kuntoutus, palkkatuettu työ, osallistuminen kuntouttavaan työtoimintaan, yrittäjyys, yms. toiminnot.

Suunnitelmaa tarkistetaan asiakkaan tilanteen muuttuessa, esimerkiksi jos perusosan alentamista on jatkettava tai siitä luovutaan myöhemmin.

Toimeentulotuen tarkistamisesta säädetään toimeentulotukilain 18 §:ssä seuraavasti:

"Toimeentulotuki tarkistetaan, jos henkilön tai perheen olosuhteissa tai tuen tarpeessa tapahtuu muutoksia."

Toimeentulotuen tarkistamisesta tehdään uusi toimeentulotukipäätös. Tuen tarkistamista ei estä se, että tuki oli myönnetty pidemmälle ajanjaksolle.

Perusosan suuruutta voidaan toimeentulotukilain 10 §:n mukaan alentaa yhteensä enintään 40 prosenttia. Alentamisen ehdoista säädetään 10 §:n kolmannen momentin kohdissa 1 ja 2. Myös näihin tilanteisiin sovelletaan edellä kuvattua harkintaa ja menettelyjä.

Hallituksen esityksessä toimeentulotukilain muuttamiseksi (HE 138/2010 vp, laki toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta (1172/2010) todetaan, että tuen alentamista 40 prosentilla tulisi käyttää erittäin harkiten ja vain, jos sen voidaan perustellusti arvioida edistävän alentamisen tavoitteita.

Toimeentulotuen saajalle annetaan aina kirjallinen päätös, joka perustellaan siltä osin kuin asiakkaan hakemukseen ei ole voitu suostua. Viranhaltijapäätökseen liitetään ohjeet siitä, miten siihen haetaan oikaisua.

Päätökseen liittyvät olennaiset asiat kuten toimeentulotuen perusosan alentamisen perusteet, tulee aina kirjata päätökseen (eli mistä lainkohdassa tarkoitetusta kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä on kulloinkin kysymys). Mikäli perusosan alentaminen perustuu siihen, että hakija ei ole menetellyt annetun ohjauksen mukaisesti, tulee annettu ohjaus ja sen laiminlyönti ilmetä aina myös päätöksestä. Lisäksi päätöksestä tulisi ilmetä millä tavoin on arvioitu, ettei alentaminen vaaranna henkilön ihmisarvoisen elämän turvaa ja ole kohtuutonta asiakkaalle.

Sosiaali- ja terveysministeriön Kuntainfo 8a/2010 käsittelee perusosan alentamista sellaisen täysi-ikäisen alle 25-vuotiaan henkilön kohdalla, joka on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin, että hän ei ole työttömyysturvalain 8 luvun 2 §:n perusteella oikeutettu työttömyysetuuteen.

Perusosan alentamista ja mm tuen yhteydessä laadittavaa suunnitelmaa käsitellään STM:n julkaisussa Toimeentulotuki. Opas toimeentulotukilain soveltajille (STM Julkaisuja 2007:11) luvuissa 6.4.8 ja 6.4.9.

Liite 2

Toimeentulotukilaki (1412/1997) (Ote) 

10 §

Alennettu perusosa

Perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että:

1) henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai työvoimapoliittista toimenpidettä ole voitu tarjota taikka ammatillista koulutusta vailla oleva, täysi-ikäinen alle 25-vuotias on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin, että hän ei ole työttömyysturvalain 8 luvun 2 §:n perusteella oikeutettu työttömyysetuuteen;

2) kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettu maahanmuuttaja on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt kotoutumissuunnitelman laatimisesta tai osallistumasta kotoutumissuunnitelmassa yksilöidysti sovittuihin, työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin taikka jos hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei kotoutumissuunnitelmaa ole voitu laatia;

3) kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on kieltäytynyt osallistumasta aktivointisuunnitelman laatimiseen; tai

4) kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on ilman työttömyysturvalain 8 luvun 7 §:ssä tarkoitettua pätevää syytä kieltäytynyt kuntouttavasta työtoiminnasta taikka keskeyttänyt tai omasta syystään joutunut keskeyttämään kuntouttavan työtoiminnan.

Perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työvoimaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.

Perusosan suuruutta voidaan alentaa 1 momentissa säädettyä enemmän, kuitenkin yhteensä enintään 40 prosenttia:

1) jos henkilön toistuvasta 1 momentissa tarkoitetusta menettelystä on pääteltävissä, ettei hän halua ottaa vastaan työtä tai osallistua julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa (1295/2002), kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tai kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin; tai

2)  jos henkilö sen jälkeen, kun hänen toimeentulotuen perusosaansa on alennettu 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, kieltäytyy ilman perusteltua syytä työvoimapoliittisesta toimenpiteestä tai jos hän toiminnallaan aiheuttaa sen, ettei työvoimapoliittista toimenpidettä voida tarjota ja hän tämän lisäksi kieltäytyy ilman perusteltua syytä 2 momentissa tarkoitetusta suunnitelman mukaisesta toimintakykyä edistävästä toiminnasta.

Edellä 1 ja 3 momentissa tarkoitettu alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, että alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Alentaminen voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä lukien."

4.  Perustoimeentulotuen valtionosuuslomake kunnan käyttöön: myös Open office-versio saatavilla

Kunnalle suoritettavien valtionosuusennakkojen tarkistamista koskeva ilmoitus ja kunnan valtionosuusselvitys aluehallintovirastolle tehdään lomakkeelle, joka on tulostettavissa verkkosivustolta www.suomi.fi. Lomakkeesta on sivustolta saatavilla myös keväällä 2011 laadittu Open office-ohjelmiston käyttäjille soveltuva versio.

Lisätietoja

Ylitarkastaja Jaakko Ellisaari, p. 09 1607 4344  ja
Asuntoneuvos Raimo Kärkkäinen, p. 09 1607 3857
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@stm.fi

Kommuninfo null/2011
29.11.2011
på svenska

Utkomststöd från och med 1.1.2012

Sisältöteksti

Till kommunala organ som handhar utkomststödsärenden

Denna kommuninfo 7a/2011 ersätter kommuninfo 7/2011 som kommunerna tidigare (24.11.2011) fick per e-post 

1. Grunddelens nivåförhöjning

Utkomststödets grunddel höjs i enlighet med regeringsprogrammet från och med 1.1.2012. Grunddelen höjs med sex procent jämfört med nivån på det stöd som betalas år 2011. Till en ensamförsörjare ska dessutom betalas grunddelen för en ensamstående vuxen förhöjd med tio procent. Riksdagen godkände lagen om ändring av lagen om utkomststöd som avser grunddelens nivåförhöjning i andra behandling 11.11.2011.

Avsikten med lagändringen är inte att ändra på den definition på ensamförsörjare som redan för närvarande används vid beviljandet av utkomststöd, utan definieringen sker på samma sätt som för närvarande. Vid definieringen av en ensamförsörjare kan man i praktiken ofta utgå från att barnbidragets ensamförsörjartillägg betalas det till den sökande. Det är emellertid inte motiverat att koppla den definition på ensamförsörjare som tillämpas inom utkomststödet direkt till definitionen i barnbidragslagen. Behovet av utkomststöd kan uppkomma plötsligt och vara av tillfällig natur, varvid t.ex. uppgifter om äktenskap eller isärflyttning i myndighetsregister ofta inte ännu är tillgängliga. Utkomststöd beviljas också till hushåll med ett barn på 17 år, medan barnbidrag betalas bara tills barnet fyller 17 år.

Grunddelens förhöjning påverkar inte den prövning som handlar om godkännandet av klientens övriga grundutgifter. Förhöjningen påverkar inte heller prövning som gäller det kompletterande utkomststödet eller det förebyggande utkomststödet.

Lagändringen är en del av en helhet som i enlighet med regeringsprogrammet ska förbättra grundtryggheten. Genom förhöjningen förbättras den ekonomiska utkomsten för dem som har det allra sämst ställt och förebyggs fattigdom och utslagning. I samband med förhöjning av utkomststödets grunddel förhöjs också utkomstskyddet för arbetslösa och förbättras bostadsbidraget.

2. Grunddelarnas belopp

Enligt 9 a § i lagen om utkomststöd är beloppet av utkomststödets grunddel bundet till folkpensionsindexets utveckling. Poängtalet för folkpensionsindexet för år 2012 är fastställt till 1565. Vid ingången av januari 2012 stiger beloppet av utkomststödets grunddelar enligt indexförhöjningen.

Folkpensionsindexet följer levnadskostnadsindex som Statistikcentralen beräknar på grund av prisuppgifterna för de centrala nyttigheterna. Folkpensionsindexet beräknas varje år på grundval av den genomsnittliga prisnivån i juli, augusti och september.

Samma eurobelopp för grunddelarna tillämpas i alla kommuner i Finland. Beloppet av grunddelen för ensamstående är 461,05 fr.o.m. 1.1.2012. För ensamförsörjare är utkomststödets grunddel 507,16 euro. Beloppen av grunddelen för olika familjemedlemmar anges i bilaga 1.


3. Sänkning av grunddelen

I 10 § i lagen om utkomststöd föreskrivs om påföljder för att en person utan grundad anledning vägrar att ta emot arbete eller delta i en arbetskraftspolitisk åtgärd eller andra åtgärder som avses i paragrafen, och detta har orsakat behovet av utkomststöd.

I lagens 2 a § föreskrivs om skyldigheten att anmäla sig som arbetslös arbetssökande. Om den som ansöker om utkomststöd inte anmäler sig som arbetssökande vid arbetskraftsbyrån, kan utkomststödets grunddel sänkas så som anges i 10 § i lagen.

Utkomststödets grunddel kan sänkas med stöd av 10 § men påföljden får inte vara det att stöd inte alls beviljas. Sänkningen gäller endast grunddelen för personen i fråga, inte andra som omfattas av stödet eller andra delar av utkomststödet.

Grunddelen kan sänkas högst 20 % för en person som avses i 10 § i lagen  (sänkningen av grunddelen sammanlagt med högst 40 procent: se nedan).

Enligt bestämmelsen kan sänkningen vara högst två månader åt gången. Denna period räknas från vägran eller försummelsen. Därigenom definierar man inte hur länge sänkningen gäller från tidpunkten för ansökan om utkomststöd eller datumet för beviljande av stödet.

Beloppet och behovet av en sänkning av grunddelen ska övervägas från fall till fall. Övervägandet ska beakta omständigheterna i sin helhet för den som ansöker om stöd och hans eller hennes familj samt målen för utkomststödet såsom föreskrivs i 10 § i lagen om utkomststöd.

Förutsättningarna för sänkning av grunddelen tolkas snävt genom att hålla sig till ordalydelsen i lagen om utkomststöd. Socialmyndigheten är skyldig att visa att vägran eller försummelse har skett och att andra förutsättningar för sänkningen av grunddelen finns.

Sänkningen enligt 10 § i lagen om utkomststöd kan göras endast under förutsättningen att den inte äventyrar den utkomst som oundgängligen behövs för att trygga ett människovärdigt liv och att sänkningen inte heller i övrigt kan anses oskälig. Därför kan bestämmelsen leda till att sänkningen ska vara mindre än vad som nämns i lagen eller att en sänkning inte alls ska göras. De procentandelar som anges i lagen och sänkningens varaktighet (två månader åt gången) är ovillkorliga maximigränser.

Sänkningen av grunddelen får aldrig vara oskälig för klienten. För en mycket ung person som ansöker utkomststöd och för första gången sköter sina egna affärer kan det till exempel vara svårt att första på vilka grunder myndigheten fattar beslut som gäller honom eller henne. Till exempel en anställd inom barnskyddet har en strängare skyldighet att handleda och stöda ett barn eller en ung person i livskontroll och på det viset stöda honom eller henne att klara sig på egen hand.

I social- och hälsovårdsministeriets handbok som är avsedd för dem som tillämpar lagen om utkomststöd rekommenderas det att boende och hälso- och sjukvårdsutgifter (såsom receptbelagt läkemedel) ska säkerställas även om grunddelen sänks.

Enligt 7 § i lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården ska en service-, vård-, rehabiliterings- eller någon annan motsvarande plan utarbetas när socialvård lämnas, om det inte är fråga om tillfällig rådgivning och handledning eller om det inte i övrigt är uppenbart onödigt att utarbeta en plan. Planen ska, om det inte finns något uppenbart hinder för det, göras upp i samförstånd med klienten.

I 10 § i lagen om utkomststöd ingår en särskild bestämmelse om planen. En plan ska alltid upprättas i samband med sänkningen av grunddelen, och om möjligt ska planen utarbetas tillsammans med den som söker utkomststödet och vid behov i samarbete med arbetskraftsmyndigheterna och andra myndigheter för att hjälpa klienten att klara sig på egen hand.

Planen är ett sådant verktyg inom socialarbetet som ska stöda och främja personens möjligheter att klara sig på egen hand.

För att förverkliga klientplanen har en klient ofta också behov att få tillgång till även andra myndigheters tjänster, såsom hälso- och sjukvård, arbete bland missbrukare och psykisk hälsovård, skolväsende, ungdomsarbete, bostadsmyndighetens tjänster eller kommunal ekonomisk rådgivning och skuldrådgivning och statlig rättshjälp. En yrkesutbildad person inom socialvården ska hänvisa och råda klienten för att han eller hon ska få tillträde till dessa tjänster och i detta fall vid behov ge honom eller henne sin hjälp för att förverkliga de mål som ställts i klientplanen.

Enligt social- och hälsovårdsministeriets handbok om utkomststöd kan åtgärder som hjälper klienten att klara sig på egen hand handla om till exempel arbetspraktik, arbetsprövning, rehabilitering, lönesubventionerat arbete, deltagande i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte, företagsamhet, osv.

Planen justeras när klientens situation ändras, till exempel om sänkningen av grunddelen ska fortsättas eller om sänkningen senare återkallas.

Om justering av utkomststödet föreskrivs i 18 § i lagen om utkomststöd enligt följande:

"Utkomststödet justeras om personens eller familjens förhållanden eller behovet av stöd förändras."

Ett nytt beslut om utkomststöd fattas om justering av utkomststödet. En justering av stödet hindras inte av att stödet hade beviljats för en längre tidsperiod.

Enligt 10 § i lagen om utkomststöd kan grunddelens belopp sänkas sammanlagt med högst 40 procent. Om villkoren för sänkningen föreskrivs i 10 § 3 mom. 1 och 2 punkten. Även på dessa situationer tillämpas den prövning och det förfarande som beskrivs ovan.

I regeringens proposition med förslag till ändring av lagen om utkomststöd (RP 138/2010 rd, lag om ändring av 10 § och temporär ändring av 11 § i lagen om utkomststöd 1172/2010) konstateras att denna sänkning med 40 procent ska användas med betänksamhet och endast om den på goda grunder kan bedömas främja syftet med sänkningen.

Utkomststödstagare ska alltid få ett skriftligt beslut och om klientens ansökan avslås ska detta motiveras i beslutet. Till ett beslut av en tjänsteinnehavare ska bifogas anvisningar om hur man söker rättelse.

För beslutet relevanta omständigheter, såsom grunderna för sänkning av utkomststödets grunddel, ska alltid inskrivas i beslutet (alltså om vilken vägran eller försummelse och vilket lagrum det handlar om). Om sänkningen av grunddelen baserar sig på det att sökanden inte har handlat i enlighet med handledningen ska den handledning som getts och försummelsen av handledningen framgå av beslutet. Dessutom ska det framgå av beslutet på vilket sätt det har uppskattats att sänkningen inte äventyrar den utkomst som behövs för ett människovärdigt liv och att sänkningen inte heller kan anses oskälig.

Social- och hälsovårdsministeriets Kommuninfo 8a/2010 handlar om sänkning av grunddelen när det gäller en person som uppnått myndighetsåldern men inte fyllt 25 år och som har avbrutit en utbildning eller vägrat delta i utbildning så att han eller hon enligt 8 kap. 2 § i lagen om utkomstskydd för arbetslösa inte är berättigad till arbetslöshetsförmån.

Handlingsplan som ska upprättas i samband med sänkt grunddel och annat stöd behandlas i SHM:s publikation Utkomststöd. Handbok för tillämpning av lagen om utkomststöd (STM Publikationer 2007:12, kapitel 6.4.8 och 6.4.9).

Bilaga 2
Lagen om utkomststöd (1412/1997) (Utdrag) 

10 §

Sänkt grunddel

Grunddelens belopp kan sänkas med högst 20 procent i fråga om en person vars behov av utkomststöd föranleds av att

1) personen utan grundad anledning har vägrat att ta emot ett arbete som erbjudits honom eller henne individuellt och bevisligen eller att delta i en sådan arbetskraftspolitisk åtgärd som under en skälig tid skulle trygga hans eller hennes försörjning eller om han eller hon genom sin försummelse har föranlett att arbete eller en arbetskraftspolitisk åtgärd inte har kunnat erbjudas, eller av att en person som uppnått myndighetsåldern men inte fyllt 25 år och som saknar yrkesutbildning har avbrutit eller vägrat delta i utbildning så att han eller hon enligt 8 kap. 2 § i lagen om utkomstskydd för arbetslösa inte är berättigad till arbetslöshetsförmån,

2) en invandrare som avses i lagen om främjande av integration utan grundad anledning har vägrat delta i utarbetandet av en integrationsplan eller i sysselsättningsfrämjande åtgärder som avtalats specificerat i integrationsplanen eller om han eller hon genom sin försummelse har föranlett att ingen integrationsplan har kunnat utarbetas,

3) en person som avses i 3 § lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte har vägrat delta i utarbetandet av en aktiveringsplan, eller

4) en person som avses i 3 § i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte har utan giltig orsak enligt 8 kap. 7 § i lagen om utkomstskydd för arbetslösa vägrat delta i arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte eller avbrutit eller av eget förvållande varit tvungen att avbryta arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte.

I samband med sänkningen av grunddelen skall alltid, om möjligt tillsammans med den som söker utkomststödet och vid behov i samarbete med arbetskraftsmyndigheterna och andra myndigheter, upprättas en handlingsplan för att hjälpa klienten att klara sig på egen hand.

Grunddelens belopp kan sänkas med ett större belopp än vad som nämns i 1 mom., dock sammanlagt med högst 40 procent,

1) om det av en persons upprepade förfarande enligt 1 mom. kan dras den slutsatsen att han eller hon inte vill ta emot arbete eller delta i åtgärder som avses i lagen om offentlig arbetskraftsservice (1295/2002), lagen om främjande av integration eller lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte, eller

2) om en person, efter att utkomststödets grunddel sänkts på det sätt som avses i 1 mom., utan grundad anledning vägrar delta i en arbetskraftspolitisk åtgärd eller genom sin verksamhet föranleder att ingen arbetskraftspolitisk åtgärd kan erbjudas honom eller henne och om han eller hon dessutom utan grundad anledning vägrar delta i handlingsfrämjande verksamhet enligt planen i 2 mom.

Sänkningen enligt 1 och 3 mom. kan göras endast under förutsättning att den inte äventyrar den utkomst som oundgängligen behövs för att trygga ett människovärdigt liv och att sänkningen inte heller i övrigt kan anses oskälig. Sänkningen kan göras för högst två månader åt gången räknat från vägran eller försummelsen."


4. Blankett för statsandel för grundläggande utkomststöd: det finns även en Open Office-version

Anmälan om justering av statsandelsförskotten och kommunens utredning över statsandelarna görs på en blankett som kan skrivas ut på webbplatsen www.suomi.fi. På webbplatsen finns även en Open Office-version av blanketten som utarbetades våren 2011.

För mer information

Överinspektör Jaakko Ellisaari, tfn 09 1607 4344 och
Bostadsrådet Raimo Kärkkäinen, tfn 09 1607 3857
E-postadresser: fornamn.efternamn@stm.fi

Commune info null/2011
29.11.2011
in english

Sisältöteksti
null/2011
29.11.2011
Sámás

Sisältöteksti
null/2011
29.11.2011
??-??????

Sisältöteksti
null/2011
29.11.2011
Français

Sisältöteksti
null/2011
29.11.2011
aus Deutsch

Sisältöteksti
Jaa