Sisältöön      
 
 
 
 
 
Valitse metadatasta sisällön kieliversiot
Kuntainfo 6/2007
08.06.2007
suomeksi

Vanhusten turvallinen lääkehoito: kuntien velvoitteet

Sisältöteksti


Vanhusten lääkkeiden käyttö on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Huomattava osa vanhuksista käyttää samaan aikaan useita ja monen eri lääkärin määräämiä lääkkeitä. Tähän liittyy päällekkäislääkityksen ja yhteisvaikutusten riski. Merkittävä ongelma on runsas psyykenlääkkeiden määrääminen ja käyttö. Lääkkeitä käyttävän vanhuspotilaan lääkityksen tarpeen ja turvallisuuden arviointi on tehtävä vähintään kerran vuodessa. Vanhusten lääkehoidosta vastaaville on tarjolla useita hyviä työtapoja ja käytännön työkaluja.

Perustuslain 19 pykälän 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Kansanterveyslaissa (66/1972) säädetään kunnan velvollisuudesta mm. seurata kunnan asukkaiden terveydentilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden kehitystä väestöryhmittäin sekä velvollisuudesta järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoito. Erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää asukkaalleen tarpeellinen erikoissairaanhoito. Kunnan on myös järjestettävä asukkaalleen sekä tietyissä tapauksissa kunnan alueella oleskelevalle henkilölle sosiaalihuolto sosiaalihuoltolain (710/1982) mukaisesti. Sosiaalihuoltoon kuuluvista sosiaalipalveluista keskeisimpiä vanhusten tarvitsemia palveluja ovat koti-, asumis- ja laitoshoidonpalvelut sekä omaishoidon tuki.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön alaisena lääninhallitusten toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) mukaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ohjaa ja valvoo myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä valtakunnallisesti ja läänin alueella lääninhallitus.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton hyväksymää Ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevaa laatusuositusta (2001:4) uudistetaan parhaillaan. Uudessa laatusuosituksessa korostetaan oikeutta arvokkaaseen vanhuuteen, itsemääräämisen kunnioittamista sekä vanhusten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista. Vanhusten hyvä hoito ja palvelu on heidän yksilöllisten voimavarojensa ylläpitämistä ja tukemista. Laatusuosituksessa kiinnitetään huomiota hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja ehkäisevään toimintaan. Turvallinen ja tehokas lääkehoito on keskeinen tavoite.

Ongelmia vanhusten lääkehoidon toteutuksessa

Vanhusten (yli 75-vuotiaiden) lääkehoidon ongelmista maassamme tiedetään, että:

  • Ainakin joka kymmenes käyttää vanhuksille sopimattomia lääkkeitä
  • Ainakin joka kymmenes käyttää kahta tai useampaa psyykenlääkettä samanaikaisesti), todennäköisesti vain osa käytöstä on perusteltua
  • Ainakin joka kymmenes käyttää kahta tai useampaa saman lääkeryhmän lääkettä (ATC-2 tason päällekkäisyys), todennäköisesti vain osa käytöstä on perusteltua
  • Ainakin joka kymmenes käyttää lääkeyhdistelmää, johon liittyy vakavan yhteisvaikutuksen riski
  • Osa vanhusten sairaalahoitojaksoista on seurausta lääkityksen ongelmista. Kyseessä voi olla yhteensopimattomat lääkkeet, liialliset lääkkeet tai alilääkitys

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä (726/2003) korostaa, että lääkkeen määrääjä saa määrätä lääkkeitä vain henkilölle, jonka lääkityksen tarpeesta hän on varmistunut omalla tutkimuksellaan tai muulla luotettavalla tavalla. Lääkityksen tarpeellisuuteen sekä valittavan lääkkeen tehoon, turvallisuuteen ja hintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Lääkemääräyksen antaminen tai uusiminen edellyttää, että lääkkeen määrääjä on henkilökohtaisesti tutkinut potilaan edellisen vuoden aikana. Ainoastaan jos lääkkeen määrääjä voi potilasasiakirjojen tai muiden tietojen perusteella luotettavasti varmistua lääkehoidon tarpeesta, ei henkilökohtaista tutkimusta tarvita. Käytännössä asetuksen teksti tarkoittaa ikääntyneen, lääkkeitä käyttävän potilaan lääkityksen tarpeen ja turvallisuuden arviointia vähintään kerran vuodessa. Hyvin monien vanhusten kohdalla asetus ei toteudu.

Vanhusten lääkehoidon toteutus laitoshoidossa

Laitoshoidossa keskeisin lääkehoidon haaste on ongelmallinen psyykenlääkkeiden käyttö:

  • antipsykoottien käyttö ilman indikaatioita
  • rauhoittavien tai unilääkkeiden käyttö ilman indikaatioita
  • säännöllinen unilääkkeiden käyttö
  • usean rauhoittavan lääkeaineen samanaikainen käyttö
  • opioidit

Hoitavan lääkärin vastuulla on lääkityksen yhteensopivuuden säännöllinen arviointi. Vanhusten lääkehoidossa korostuu hoitohenkilökunnan osaaminen ja vastuu. "Tarvittaessa" määrätty lääkitys muuttuu usein säännöllisesti annetuksi, ja siksi sitä on syytä välttää. Laitoshoidossa olevalle vanhukselle lääkityksen säännölliset arviointikierrot ovat hyödyllisiä.

Vanhusten lääkehoidon toteutus avohoidossa

Avohoidossa suurimmat haasteet liittyvät lääkehoidon kokonaisvastuun ja tiedonkulun puutteisiin. Erityisesti seuraaviin asioihin on syytä kiinnittää huomiota:

  • vanhus, jolla on yksi tai useampia pitkäaikaissairauksia, tarvitsee säännöllistä seurantaa, ja hänen lääkityksensä tulee arvioida vähintään kerran vuodessa
  • sairaalahoitojaksolla akuutin sairauden vuoksi tilapäiseen käyttöön tarkoitetut lääkkeet, erityisesti uni- ja rauhoittavat lääkkeet sekä kipulääkkeet, voivat "jäädä päälle" ja potilaan lääkitys on tarkistettava osastohoidon päättyessä
  • terveyskeskusten reseptinuusimiskäytännöt vaihtelevat; reseptin uusimisen tarvetta pohditaan liian harvoin erityisesti uni- ja rauhoittavien lääkkeiden kohdalla

Ensisijainen vastuu lääkehoidon koordinoinnista on potilasta hoitavalla lääkärillä. Myös palvelutaloissa, vanhainkodeissa ja yksityisissä vanhustenhuollon yksiköissä on sovittava potilaan hoidosta vastaava lääkäri.

Keinoja turvallisen lääkehoidon edistämiseen vanhuksilla

Lääkehoidon kokonaisarviointi ja moniammatillinen työskentely ovat keskeisimmät keinot turvallisen lääkehoidon toteuttamisessa. Lääkkeen määrääminen, uusiminen ja jokainen hoitotapahtuma ovat potilaan kokonaistilaan vaikuttavia hoitopäätöksiä, joista viimekädessä vastaa potilasta hoitava lääkäri, mutta myös hoitaja kantaa vastuun omasta toiminnastaan ja toiminnastaan tiimin jäsenenä. Lääkityksen tarpeellisuus ja turvallisuus, indikaatiot, annostus, mahdolliset yhteisvaikutukset ja toteutus tulee arvioida vähintään vuosittain silloinkin, kun potilaan tilassa ei tapahdu muutoksia. Tästä vastaa hoitava lääkäri. Arvioinnissa voi hyödyntää moniammatillisia keinoja, kuten farmaseuttista osaamista. Potilasta hoitavilla muilla terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus käyttää hyvää ammattitaitoaan lääkityksen mahdollisten ongelmakohtien tunnistamiseen. Joillakin apteekeilla on tarjolla palvelu, jossa asiaan koulutettu farmasian ammattilainen tekee lääkehoidon kokonaisarvioinnin ja tarvittaessa myös käy potilaan kokona selvittämässä potilaan käyttämät lääkkeet. Muutama terveyskeskus on solminut sopimuksen apteekin kanssa tästä palvelusta. Käytännössä hoitava lääkäri lähettää apteekkiin kokonaisarviointia varten vanhuspotilaat, joilla on erityisen haasteellista nykylääkityksen sekä lääkkeiden yhteiskäytön ja turvallisuuden selvittäminen. Apteekki laskuttaa terveyskeskusta tehdyn työn tuntilaskutuksella.

Lääkehoitosuunnitelma on osa hoito- palvelusuunnitelmaa (ks. Stakes oppaita 52:2002 Ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelma). Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut vuosi sitten Turvallinen lääkehoito -oppaan (Oppaita 2005:32). Siinä ohjeistetaan valtakunnallisesti lääkehoidon toteuttaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Ministeriö edellyttää annettujen suosituksien toimeenpanoa.

Ikäihmisten lääkehoidon KAPSELI julkaistaan Lääkelaitoksen, Kelan ja alan asiantuntijoiden yhteistyönä vuonna 2007. Lääkehoidon kehittämiskeskus ROHDON asiantuntijaryhmä on laatinut Suomen Lääkärilehdessä julkaistavan artikkelisarjan, jossa on käsitelty muun muassa reseptin uusintaa sekä vanhusten lääkityksen arviointia. Sähköinen SFINX-yhteisvaikutustietokanta auttaa yhteisvaikutusten tarkistamisessa. Vanhusten lääketietokanta on suunnitteilla viranomaisten ja asiantuntijoiden yhteistyönä.

Selkeät ja yhteisesti sovitut reseptinuusimiskäytännöt perusterveydenhuollon yksiköissä turvaavat osaltaan potilaalle hyvän lääkehoidon seurannan. Reseptinuusinnan tulisi olla osa potilaan suunnitelmallista hoitoa. Koneellinen annosjakelu on toimintamalli, jossa apteekki toimittaa potilaan lääkkeet annoskohtaisesti pakattuna yleensä kahden viikon erissä. Ennen annosjakelun aloittamista tarkistetaan potilaan kokonaislääkitys yhteistyössä lääkärin kanssa. Koneellisen annosjakelun käyttö edistää lääkitysturvallisuutta ja sen käyttöä on syytä laajentaa sekä pitkäaikaishoitopaikoissa että palvelutaloissa ja muissa avohoidon yksiköissä. Muun muassa kotihoidossa olevien vanhusten lääkehoidon tarkistusta ja laitoshoidossa olevien psyykenlääkitystä vertaillaan ja arvioidaan säännöllisesti Stakesin ylläpitämällä RAI-tietojärjestelmällä.

Ohjauksen ja valvonnan tehostaminen

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitukset ohjaavat ja valvovat vanhusten lääkehoidon toteutusta erityisesti laitoshoidossa. Kantelu- ym. valvonta-asioiden yhteydessä selvitetään ja arvioidaan potilaiden hoidon asianmukaisuutta ja niihin liittyen hoitopaikkojen, varsinkin sairaanhoitopiirien, terveyskeskusten sekä vanhainkotien osastojen, toimintatapoja ja vastuunjakoa. Toimintatapoja ohjataan myös ennakoivasti. TEO ja lääninhallitukset ottavat vanhusten lääkehoidon valvonnan tulevan toiminnan yhdeksi keskeiseksi painoalueeksi.

Lisätietoja: Lääkintöneuvos Erna Snellman, p. 09-160 74190 ja lakimies Meeri Julmala, p. 09-160 74340.

Kirjallisuutta

  • Hartikainen S, Klaukka T. Use of psychotrophics is high among very old people. Eur J Clin Pharmacol 2004;59:849-850.
  • Hartikainen S, Saarelma O, Lönnroos E, Seppälä M. Miten arvioin iäkkään lääkitystä. Suom Lääkäril 2006:61;4352-54.*
  • Lahnajärvi L, Saarelma O. Reseptin uusiminen – hanttihommaa vai suunnitelmallista hoitoa? Suom Lääkäril 2006:61;3726-28.*
  • Melkko P. Vanhusten lääkityksen rationaalisuus. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, Farmaseuttinen tiedekunta, Sosiaalifarmasian laitos, joulukuu 2002.
  • Peura S ym. Lääkehoidon kokonaisarviointi lääkärin ja lääkelan ammattilaisen yhteistyönä – kokemuksia toimintamallin kehittämisestä. Dosis 2007;23:20-28.
  • Pitkälä KH, Strandberg TE, Tilvis RS. Inappropriate drug prescribing in home-dwelling, elderly patients: a population based survey. Arch Intern Med 2002;162:1707-1712.
  • Toivo T, Airaksinen M, Laine K, Kalsta K, Mikkola J: Ovatko vakavat lääkeinteraktiot yleisiä avohoidon potilailla? Suom Lääkäril 2005;60:2600-2604.
  • Turvallinen lääkehoito. Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 2005:32.
  • Kivelä S-L ym. (toim.) Ikäihmisten lääkehoito. KAPSELI –s arja (ilmestyy vuonna 2007).

*) merkityt löytyvät myös Lääkehoidon kehittämiskeskuksen kotisivuilta
   http://www.rohto.fi > julkaisut

Kommuninfo 6/2007
08.06.2007
på svenska

Trygg läkemedelsbehandling för äldre: kommunernas förpliktelser

Sisältöteksti

Användning av läkemedel hos äldre har ökat under de senaste årtionden. En betydande del av äldre använder samtidigt flera läkemedel som olika läkare har föreskrivit. Detta innebär risk för dubbelmedicinering och samverkan mellan mediciner. Ett betydande problem är den omfattande föreskrivning och användning av psykofarmaka. Det är viktigt att bedöma behov för och trygghet av en äldre patients medicinering minst en gång per år. Det finns flera goda arbetsmetoder och praktiska verktyg för dem som svarar för äldres läkemedelsbehandling.

Enligt 19 § 3 mom. i grundlagen skall det allmänna tillförsäkra var och en tillräckliga social-, hälsovårds- och sjukvårdstjänster samt främja befolkningens hälsa. I folkhälsolagen (66/1972) föreskrivs om kommunens åliggande att följa hur kommuninvånarnas hälsotillstånd och faktorer som inverkar på hälsotillståndet utvecklas i de olika befolkningsgrupperna samt att ordna sjukvård till kommuninvånarna. I lagen om specialiserad sjukvård (1062/1989) föreskrivs om kommunens åliggande att ordna behövlig specialiserad sjukvård till invånarna. Kommunen skall också ordna socialvård för invånarna och i vissa fall för personer som vistas i kommunen i enlighet med socialvårdslagen (710/1982). Av de socialtjänster som hör till socialvården är de mest centrala tjänster som äldre behöver hem-, boende- och institutionsvårdtjänster samt stöd för närståendevård.

Rättskyddscentralen för hälsovården, som lyder under social- och hälsovårdsministeriet, styr länsstyrelsernas verksamhet för att samordna deras verksamhetsprinciper, metoder och lösningspraxis. Enligt lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/1994) styrs och övervakas de yrkesutbildade personerna inom hälso- och sjukvården på riksnivå av Rättskyddscentralen för hälsovården och på länsnivå av länsstyrelsen.

Den av social- och hälsovårdsministeriet och Finlands kommunförbund godkända Kvalitetsrekommendationen om vård och tjänster för äldre (SHM:s handböcker 2001:4) håller på att revideras. Den nya kvalitetsrekommendationen betonar äldres rätt till värdig ålderdom, respekt för självbestämmande samt mötande av äldres individuella behov. God vård och service för äldre innebär upprätthållning av och stöd till deras individuella resurser. Kvalitetsrekommendationen fäster avseende vid främjandet av välbefinnande och hälsa samt den förebyggande verksamheten. Trygg och effektiv läkemedelsbehandling är en central målsättning.

Problem med förverkligandet av äldres läkemedelsbehandling

Om problem med äldres (över 75-åriga) läkemedelsbehandling i vårt land känner vi till att:

  • Minst var tionde använder läkemedel som är olämpliga för äldre
  • Minst var tionde använder två eller flera psykofarmaka samtidigt och sannolikt endast en del av användningen är motiverad
  • Minst var tionde använder två eller flera läkemedel i samma läkemedelsgrupp (överlappande mediciner på ATC-2 nivån) och sannolikt endast en del av användningen är motiverad
  • Minst var tionde använder läkemedelskombinationer som innebär allvarliga risker för samverkan
  • En del av äldres sjukvårdsperioderhar orsakats av problem med medicinering. Det kan handla om inkompatibla läkemedel eller över- eller undermedicinering

Social- och hälsovårdsministeriets förordning om förskrivning av läkemedel (726/2003) framhäver att en läkemedelsförskrivare får förskriva läkemedel bara till den vars behov av medicinering han eller hon försäkrat sig om genom egen undersökning eller på något annat tillförlitligt sätt. Särskild uppmärksamhet skall fästas vid hur nödvändig medicineringen är och vid det förskrivna läkemedlets effekt, trygghet och pris. Förskrivning eller förnyande av recept förutsätter att läkemedelsförskrivaren personligen har undersökt patienten inom det senaste året. Personlig undersökning behövs dock inte om läkemedelsförskrivaren på basis av journalhandlingar eller andra uppgifter tillförlitligt kan försäkra sig om behovet av läkemedelsbehandling. I praktiken innebär förordningstexten att behovet och tryggheten av en äldre patients medicinering skall utvärderas minst en gång per år. För väldigt många äldre förverkligas inte förordningens krav.

Förverkligande av äldres läkemedelsbehandling vid institutionsvård

Vid institutionsvård är den mest centrala utmaningen med läkemedelsbehandling den problematiska användningen av psykofarmaka:

  • användning av neuroleptika utan indikationer
  • användning av lugnande medel eller sömnmedel utan indikationer
  • regelbunden användning av sömnmedel
  • samtidig användning av flera lugnande medel
  • opioider

Den vårdande läkaren svarar för regelbunden utvärdering av läkemedlens kompatibilitet. Vårdpersonalens kompetens och ansvar framhävs vid äldres läkemedelsbehandling. Läkemedel som har föreskrivits "vid behov" används ofta regelbundet och därför är det motiverat att undvika sådana recept. Det är nyttigt att regelbundet utvärdera medicineringen av äldre som vårdas vid institutionsvård.

Äldres läkemedelsbehandling vid öppenvård

De största problemen inom öppenvård handlar om brister på totalansvar för läkemedelsbehandling och på kommunikation. Uppmärksamhet borde fästas speciellt vid följande frågor:

  • äldre som har en eller flera långtidssjukdomar behöver regelbunden uppföljning och medicineringen skall utvärderas minst en gång om året
  • användning av läkemedel, som på grund av akut sjukdom har avsetts användas tillfälligt vid sjukhusvården(t.ex. sömnmedel, lugnande och smärtstillande medel), kan fortsätta längre, och då skall patientens medicinering kontrolleras vid slutet av avdelningsvården
  • praxis att förnya recept varierar bland hälsocentralerna: behov att förnya recept på i synnerhet sömnmedel och lugnande medel övervägs allt för sällan

Det primära ansvaret för läkemedelsbehandlingens samordning ligger hos den vårdande läkaren. Även vid servicehus, ålderdomshem och privata äldrevårdsenheter skall man överenskomma vem som är den vårdande läkaren.

Medel för främjande av trygg läkemedelsbehandling för äldre

Helhetsbedömning av läkemedelsbehandling samt multiprofessionellt arbete är de mest centrala medlen för att förverkliga trygg läkemedelsbehandling. Föreskrivning och förnyande av läkemedel samt var och en vårdhändelse är vårdbeslut som påverkar patientens helhetstillstånd. Ansvaret för dessa ligger i sista hand hos den vårdande läkaren men även vårdpersonalen bär ansvaret för sina egna handlingar och för sin verksamhet som en del av teamet. Nödvändighet och trygghet av medicinering, indikationer, dosering, möjliga samverkan samt förverkligande av medicinering skall utvärderas minst varje år även om det inte har skett några ändringar i patientens tillstånd. Den vårdande läkaren bär ansvaret för detta. Utvärderingen kan dra nytta av multiprofessionella medel såsom farmaceutisk kompetens. Övriga yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården som vårdar patienten är förpliktade att utnyttja sin egen goda yrkeskunnighet för att identifiera eventuella problem med medicinering. Vissa apotek erbjuder också en tjänst där en yrkesutbildad person inom farmacin med lämplig utbildning utför en helhetsbedömning av läkemedelsbehandling och vid behov även besöker patienten hemma för att reda upp vilka läkemedel patienten använder.Ett par hälsocentraler och apotek har avtalat om en sådan tjänst.I praktiken väljer den vårdande läkaren de patienter vars medicinering bedöms i sin helhet av apoteket. Det handlar om fall där det är särskilt svårt att utreda patientens medicinering och läkemedlens samverkan och trygghet.Apoteket fakturerar hälsocentralen för arbetet per timme.

En plan för läkemedelsbehandling är en del av vård- och serviceplanen för äldre (se Stakes oppaita 52:2002 Ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelma). För ett år sedan gav social- och hälsovårdsministeriet ut en handbok om säker läkemedelsbehandling (Handböcker 2005:32). Den ger riksomfattande anvisningar om genomförandet av läkemedelsbehandling inom hälso- och sjukvården. Ministeriet förutsätter att rekommendationerna verkställs.

Rekommendationer om äldres läkemedelsbehandling ges ut i Kapseli-serien år 2007 i samarbete med Läkemedelsverket, FPA och experter på området. Expertgruppen vid Utvecklingscentralen för läkemedelsbehandling ROHTO har utarbetat en artikelserie som ges ut i Finlands Läkartidning och som handlar bl.a. om förnyande av recept och utvärdering av äldres medicinering. Det elektroniska läkemedelsinteraktionsdatabaset (SFINX) hjälper till när läkemedlens samverkan kontrolleras. Man håller på att planera en läkemedelsdatabas för äldre i samarbete med myndigheter och experter.

Tydlig och gemensam praxis för förnyandet av recept vid primärhälsovårdens enheter säkerställer en god uppföljning av patientens läkemedelsbehandling. Förnyandet av recept borde vara en del av patientens planmässiga vård. Maskinell dosexpediering är en serviceform där apoteket expedierar patientens läkemedel förpackade i dospåsar för vanligtvis två veckors behov. Innan dosexpedieringen inleds kontrolleras patientens helhetsmedicinering tillsammans med läkaren. Dosexpediering främjar säkerheten i läkemedelsbehandlingen och dess användning borde utvidgas både inom långtidsvården och vid servicehus och andra öppenvårdsenheter. Stakes upprätthåller ett RAI-informationssystem som möjliggör bl.a. kontroll av läkemedelsbehandling hos äldre som vårdas hemma samt jämförelse och regelbunden uppföljning av användning av psykofarmaka inom institutionsvården.

Mer effektiv styrning och övervakning

Rättskyddscentralen för hälsovården och länsstyrelserna styr och övervakar förverkligandet av äldres läkemedelsbehandling speciellt inom institutionsvården. I samband med besvär och övriga tillsynsärenden utreds och uppskattas ändamålsenligheten av patienters vård samt verksamhetssätt och ansvarsfördelningar mellan vårdställen, i synnerhet avdelningar vid sjukvårdsdistrikt, hälsocentraler och ålderdomshem. Styrning av verksamhetssätt är också föregripande. Rättskyddscentralen för hälsovården och länsstyrelserna tar tillsyn av äldres läkemedelsbehandling som ett av den framtida verksamhetens prioritetsområden.

Ytterligare information: Medicinalråd Erna Snellman, tel. 09-160 74190 och jurist Meeri Julmala, tel. 09-160 74340.

Webbsidor

Litteratur

  • Hartikainen S, Klaukka T. Use of psychotrophics is high among very old people. Eur J Clin Pharmacol 2004;59:849-850.
  • Hartikainen S, Saarelma O, Lönnroos E, Seppälä M. Miten arvioin iäkkään lääkitystä. Suom Lääkäril 2006:61;4352-54.*
  • Lahnajärvi L, Saarelma O. Reseptin uusiminen – hanttihommaa vai suunnitelmallista hoitoa? Suom Lääkäril 2006:61;3726-28.*
  • Melkko P. Vanhusten lääkityksen rationaalisuus. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, Farmaseuttinen tiedekunta, Sosiaalifarmasian laitos, joulukuu 2002.
  • Peura S ym. Lääkehoidon kokonaisarviointi lääkärin ja lääkelan ammattilaisen yhteistyönä – kokemuksia toimintamallin kehittämisestä. Dosis 2007;23:20-28.
  • Pitkälä KH, Strandberg TE, Tilvis RS. Inappropriate drug prescribing in home-dwelling, elderly patients: a population based survey. Arch Intern Med 2002;162:1707-1712.
  • Toivo T, Airaksinen M, Laine K, Kalsta K, Mikkola J: Ovatko vakavat lääkeinteraktiot yleisiä avohoidon potilailla? Suom Lääkäril 2005;60:2600-2604.
  • Turvallinen lääkehoito. Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 2005:32.
  • Kivelä S-L ym. (toim.) Ikäihmisten lääkehoito. KAPSELI –s arja (kommer ut år 2007).

* betyder att publikationen även finns på hemsidorna för Utvecklingscentralen för läkemedelsbehandling ROHTO http://www.rohto.fi > julkaisut.

Commune info 6/2007
08.06.2007
in english

Sisältöteksti
6/2007
08.06.2007
Sámás

Sisältöteksti
6/2007
08.06.2007
??-??????

Sisältöteksti
6/2007
08.06.2007
Français

Sisältöteksti
6/2007
08.06.2007
aus Deutsch

Sisältöteksti
Liitteet
Linkit ja nostot
Liitteet
Linkit ja nostot
Liitteet
Linkit ja nostot
Liitteet
Linkit ja nostot
Liitteet
Linkit ja nostot
Liitteet
Linkit ja nostot
Liitteet
Linkit ja nostot
Jaa