Samapalkkaisuusperiaate
Naisille ja miehille tulee maksaa samasta ja samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Palkkaus ei saa riippua työntekijän sukupuolesta tai ammattinimikkeestä. Samalla työllä tarkoitetaan toisiaan vastaavia tai lähes vastaavia töitä. Samanarvoisia töitä voivat olla keskenään hyvin erilaiset työt, jotka ovat yhtä vaativia. Samapalkkaisuusperiaate koskee perus- tai minimipalkan lisäksi myös muita palkanosia ja etuja.

Sukupuolten palkkaero ja palkkakuilu
Palkkaero ja palkkakuilu kuvaavat prosentteina tai euroina kuinka paljon vähemmän naisen palkka on miehen palkasta. Keskimäärin säännöllisen työajan perusteella maksettava naisen palkka on Suomessa noin 18 prosenttia miehen palkkaa pienempi.  (Tilastokeskus, Ansiotasoindeksi 2010).

Perusteeton palkkaero
Tasa-arvolain mukaan kysymys on perusteettomasta palkkaerosta ja palkkasyrjinnästä, jos samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan heikompaa palkkaa ilman, että palkkaerolle on hyväksyttävää syytä. Sukupuoli ei ole hyväksyttävä syy.

Selittymätön palkkaero
Palkkaeron osa, jota ei voida selittää muilla syillä, kuin sukupuolten erilaisella kohtelulla - palkkasyrjinnällä.

Palkkasyrjintä
Samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan eri palkkaa ilman hyväksyttävää syytä. Syrjinnästä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun naisille ja miehille maksetaan eri palkkaa erilaisista ja käytännössä eri palkkaustasoille sijoitetuista töistä, jos töitä voidaan pitää samanarvoisina.

Moniperustainen syrjintä
Henkilö asetetaan muita huonompaan asemaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän lisäksi esimerkiksi

• etnisen alkuperän
• kielen
• seksuaalisen suuntautuneisuuden
• vammaisuuden tai
  
• vakaumuksen perusteilla.

Palkka
Palkka on vastike tehdystä työstä, ajasta, tiedoista ja osaamisesta, jotka työntekijä antaa työnantajansa käyttöön. Palkan suuruus voi perustua työhön käytettyyn aikaan, työn vaativuuteen, työntekijän pätevyyteen ja suoriutumiseen sekä tulokseen.

Palkkausjärjestelmä
Palkanlaskentaperusteet ja -tavat muodostavat palkkausjärjestelmän ytimen. Työn vaativuuden arviointiin perustuvissa palkkausjärjestelmissä palkkaus muodostuu:

1. työn tehtäväkohtaisesta osasta ja
2. pätevyyteen tai suoriutumiseen perustuvasta henkilökohtaisesta osasta.

Palkkaa täydentävät usein erilaiset lisät, joita maksetaan muun muassa vuorotyöstä, ylityöstä tai varallaolosta. Ryhmän, yksikön tai koko yrityksen tekemästä tuloksesta voidaan lisäksi palkita tulospalkkioilla tai erilaisilla osakepohjaisilla palkkiojärjestelmillä. Samapalkkaisuusperiaatteen mukaan kaikkien palkanosien tulee olla syrjimättömiä.

Vähimmäispalkka
Pienin mahdollinen palkka, joka työntekijälle tulee maksaa. Vähimmäispalkka määritetään Suomessa työehtosopimuksissa jokaisella alalle erikseen. Jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, palkan on työsopimuslain mukaan oltava tavanomainen ja kohtuullinen. Vähimmäispalkkojen noudattamista valvoo työsuojelupiiri.

Säännöllisen työajan ansio
Säännöllisen työajan ansio koostuu peruspalkasta ja vuosisidonnaisista lisistä, henkilökohtaisista lisistä, työaikalisistä ja luontaiseduista. Ylityökorvaukset eivät sisälly säännöllisen työajan ansioon. Kokonaisansioon sen sijaan sisältyvät myös ylityö- ja päivystyskorvaukset ja tulospalkkiot. Lomarahat eivät sisälly kumpaankaan palkkakäsitteeseen.

Työehtosopimus ja virkaehtosopimus

Palkansaajajärjestön ja työnantajan järjestön välinen sopimus alakohtaisista työehdoista kuten palkoista, työajoista, lomista ja muista eduista. Sopimukset ovat usein toimialakohtaisia ja palkansaajan ammattiasemaan sidottuja.

Yksityisellä sektorilla työnantajia edustaa useimmin jokin Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n toimialaliitoista ja palkansaajia jokin Akavan, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n tai Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n jäsenliitoista. Julkisella sektorilla solmitaan virka- ja työehtosopimuksia. Niiden sopijaosapuolia ovat ammattiliitot ja Kunnallinen tai Valtion työmarkkinalaitos.

Segregaatio
Ammattien, alojen ja tehtävien sukupuolen mukainen työnjako.

Horisontaalinen, vaakasuora segregaatio
Naisten ja miesten sijoittuminen eri aloille, ammatteihin ja tehtäviin.

Vertikaalinen, pystysuora segregaatio
Työnjako organisaatiossa tai ammattialalla sukupuolen mukaan siten, että naiset ja miehet sijoittuvat hierarkian eri tasoille. Tyypillisimmin naiset sijoittuvat hierarkian alempiin, avustaviin tehtäviin ja miehet ylempiin, vaativiin asiantuntija- ja johtotehtäviin.