Laitoshoitomaksut 1.1.2010 alkaen
Avo- ja laitoshoidon rajanvedon muutos
Vammaisetuuksia maksetaan vuoden 2010 alusta lähtien myös niille, joiden hoitojakso julkisessa hoitolaitoksessa kestää yli kolme kuukautta. Maksettavia etuuksia ovat alle 16-vuotiaan vammaistuki, 16 vuotta täyttäneen vammaistuki, eläkettä saavan hoitotuki sekä ruokavaliokorvaus.
Nykyisen lain mukaan vammaisetuuksien maksaminen on keskeytetty kolmen kuukauden laitoshoidon jälkeen. Niille, joiden vammaisetuus on keskeytetty, aletaan maksaa etuutta uudelleen ilman erillistä hakemusta vuoden 2010 alusta lähtien.
Lakimuutoksen tavoitteena on poistaa avo- ja laitoshoidon välistä rajanvetoa. Jatkossa henkilöllä on oikeus vammaisetuuksiin riippumatta siitä, onko hän avo- vai laitoshoidossa.
Ylimääräistä rintamalisää saavien veteraanien korotettuun ja ylimpään hoitotukeen maksetaan syyskuusta 2010 lähtien 50 euron suuruista veteraanilisää.
Laitoshoidon maksujen korotus
Samalla pitkäaikaisen laitoshoidon maksu nousee 82 prosentista enintään 85 prosenttiin hoidettavan nettotuloista. Suurempituloisen puolison asiakasmaksu nousee 41 prosentista 42,5 prosenttiin puolisoiden yhteenlasketuista tuloista. Laitoshoidon maksua määrättäessä vammaisetuudet lasketaan mukaan nettotuloihin.
Asiakasmaksun korotus koskee myös niitä laitoksissa olevia, jotka eivät voi saada vammaistukea, hoitotukea tai ruokavaliokorvausta. Maksujen muutokset tulevat voimaan vuoden 2010 alusta lukien.
Laitoshoidon asiakasmaksun määräämisen perusteena ovat nettotulot. Vammaisetuudet eivät enää ole laitoshoidon maksua määrättäessä etuoikeutettuja tuloja, vaan myös ne otetaan huomioon asiakasmaksua määrättäessä. Asiakasmaksu voidaan määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 97 euron suuruinen käyttövara (euromääristä vuonna 2010 ks. kuntainfo 10a/2009 indeksitarkistuksista ja sosiaali- ja terveysministeriön ilmoitus 959/2009). Palvelusta perittävä maksu saa kuitenkin olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen.
Keskeytettyä vammaisetuutta aletaan maksaa uudelleen ilman hakemusta. Maksettavan vammaisetuuden suuruus määräytyy keskeytetyn vammaisetuuden tukitason perusteella. Laitoshoidon asiakasmaksua ei oteta erityiskustannuksena huomioon vammaisetuutta myönnettäessä. Jos henkilö ei ole saanut laissa tarkoitettua vammaisetuutta aikaisemmin tai hän haluaa hakea tasoltaan aiempaa korkeampaa vammaisetuutta, hänen tulee hakea etuutta normaaliin tapaan Kansaneläkelaitokselta.
Jos hoitomaksupäätöstä tehtäessä tiedossa ei ole Kelan päätös laitoshoidon asiakkaalle maksettavien vammaisetuuksien määrä, päätöksen tulisi sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan olla tältä osin ehdollinen. Vammaisetuuksien osalta maksupäätös ja sen toimeenpano pitäisi tällöin sitoa Kelan päätökseen ja maksatukseen.
Silloin, kun Kela maksaa vammaisetuuksia myös hakemusta edeltäviltä kuukausilta, STM suosittelee näiden vammaisetuuksien huomioon ottamista niin, että etuudet lasketaan tuloiksi Kelan päätöstä seuraavien kuukausien hoitomaksuissa ja asiakkaan käyttövaroissa yhtä monelta kuukaudelta.
Etuuksien ja maksujen muutokset perustuvat lakiin vammaisetuuksista annetun lain muuttamisesta (1050 /2009) sekä lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c ja 10 b §:n muuttamisesta (1051/2009). Lait vahvistettiin perjantaina 11. joulukuuta, ja ne tulevat voimaan 1.1.2010.
Vähimmäiskäyttövarat kunnan periessä asiakkaan tuloja
Laitoshoitomaksun enimmäismäärän korotuksen johdosta on 16.12.2009 annetulla valtioneuvoston asetuksella sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 33 §:n muuttamisesta (1099/2009) tarkistettu vastaavasti asiakkaan käyttövarojen vähimmäismäärää. Asiakkaalle jätettävien käyttövarojen vähimmäismäärän silloin, kun kunta perii asiakasmaksulain 14 §:n perusteella henkilölle tulevat tulot, korvaukset tai saamiset, tulee olla vähintään 15 prosenttia henkilön nettotuloista. Myös tämä muutos tulee voimaan 1.1.2010. Vähimmäiskäyttövaran määrä on nykyisin ollut vähintään 18 prosenttia nettotuloista. Hoitoa saavan käyttövaroiksi on jäätävä tässäkin tilanteessa vähintään 97 euroa kuukaudessa.
Lisätietoja
Johtaja Eija Koivuranta, puh. 09 160 74350
Neuvotteleva virkamies Anna-Mari Raassina, puh. 160 74438
Avgifterna för institutionsvård fr.o.m. 1.1.2010
Ändring av gränsen mellan öppen vård och institutionsvård
Från början av 2010 betalas handikappförmåner också till de personer vars vårdperiod på en offentlig vårdinstitution pågår under en längre tid än tre månader. Förmåner som betalas är handikappbidrag för personer under 16 år, handikappbidrag för personer över 16 år, vårdbidrag för pensionstagare samt kostersättning.
Enligt den nuvarande lagen har betalningen av handikappförmåner avbrutits efter att institutionsvården har varat i tre månader. Betalningen av en handikappförmån som har avbrutits börjar på nytt utan separat ansökan från början av 2010.
Syftet med lagändringen är att avskaffa gränsen mellan institutionsvård och öppenvård. I fortsättningen har klienten rätt till handikappförmåner oberoende av om han eller hon vårdas inom öppenvård eller institutionsvård.
Från och med september 2010 betalas vårdbidrag med förhöjt belopp och högsta belopp förhöjt med ett veterantillägg på 50 euro till pensionstagare som får extra fronttillägg.
Förhöjda avgifter för institutionsvård
Avgiften för långvarig institutionsvård stiger samtidigt från 82 procent till högst 85 procent av klientens nettoinkomster. Klientavgiften för maken med högre inkomster stiger från 41 till 42,5 procent av makarnas sammanlagda inkomster. Då avgiften för institutionsvård bestäms räknas handikappförmånerna med i nettoinkomsterna.
Den förhöjda klientavgiften gäller även för de personer i institutionsvård som inte kan få handikappbidrag, vårdbidrag eller kostersättning. Ändringarna i avgifterna träder i kraft vid ingången av år 2010.
Klientavgiften för institutionsvård bestäms utgående från klientens nettoinkomster. Vid fastställandet av avgiften för institutionsvård är handikappförmånerna inte längre prioriterade inkomster utan de tas i beaktande då klientavgiften bestäms. Klientavgiften får bestämmas vara högst så stor att klienten månatligen till sitt förfogande har minst 97 euro (om eurobeloppen år 2010 se kommuninfo 10a/2009 om indexjusteringar och social- och hälsovårdsministeriets meddelande 959/2009). Den avgift som tas ut för en service får dock högst vara lika stor som de kostnader som åsamkas av tillhandahållandet av servicen.
Betalningen av en avbruten handikappförmån börjar på nytt utan separat ansökan. Storleken på den avbrutna handikappförmånen fastställs utgående från stödnivån för den handikappförmån som avbrutits. Klientavgiften för institutionsvård beaktas inte som en särskild kostnad vid beviljandet av en handikappförmån. Om personen inte tidigare har fått den handikappförmån som avses i lagen eller om han eller hon vill ansöka om en högre handikappförmån ska han eller hon ansöka om förmånen på normalt sätt hos Folkpensionsanstalten.
Om Folkpensionsanstaltens beslut om beloppet av de handikappförmåner som ska betalas till en klient inom institutionsvård inte är känt då beslutet om vårdavgiften fattas, bör beslutet enligt social- och hälsovårdsministeriets uppfattning till denna del vara villkorligt. I fråga om handikappförmåner bör avgiftsbeslutet och dess verkställande då bindas till FPA:s beslut och utbetalning.
När FPA utbetalar handikappförmåner också för månader som föregår ansökan rekommenderar social- och hälsovårdsministeriet att dessa handikappförmåner ska beaktas så att förmånerna räknas som inkomster i vårdavgifterna för de månader som följer på FPA:s beslut och i de medel som klienten ska ha till sitt förfogande för lika många månader.
Ändringarna i förmånerna och avgifterna baserar sig på lagen om ändring av lagen om handikappförmåner (1050/2009) samt lagen om ändring av 7 c och 10 b § i lagen om klientavgifter inom social- och hälsovården (1051/2009). Lagarna fastställdes fredagen den 11 december, och de träder i kraft 1.1.2010.
Medel som ska lämnas till klientens förfogande när kommunen uppbär en klients inkomster
Med anledning av att det högsta beloppet av avgiften för institutionsvård har höjts har det lägsta belopp som klienten ska ha till sitt förfogande på motsvarande sätt justerats genom statsrådets förordning av den 16 december 2009 om ändring av 33 § i förordningen om klientavgifter inom social- och hälsovården (1099/2009). När kommunen uppbär en klients inkomster, ersättningar eller fordringar med stöd av 14 § i klientavgiftslagen ska kommunen lämna minst 15 procent av nettoinkomsterna för klientens personliga bruk. Också denna ändring träder i kraft 1.1.2010. Det lägsta beloppet av medel som klienten ska ha till sitt förfogande har hittills varit minst 18 procent av nettoinkomsterna. Även i denna situation ska den som får vård ha minst 97 euro per månad till sitt förfogande.
Ytterligare uppgifter
Eija Koivuranta, direktör, tfn. 09 160 74350
Anne-Mari Raassina, konsultativ tjänsteman, tfn. 160
74438
