Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut täydentävät julkisia palveluja. Osa yksityisistä palveluntuottajista toimii yksinomaan markkinoilla tarjoamatta palvelujaan kunnalle. Tällöin niiden asiakasta koskee kuluttajansuojalainsäädäntö.
Yritysten ja järjestöjen osuus sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana jatkuvasti kasvanut. Yksityiset palveluntuottajat tuottivat vuonna 2004 noin neljänneksen kaikista sosiaali- ja terveyspalveluista.
Kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien toiminnalla on sosiaalihuollossa pitkät perinteet. Useat järjestöt toimivat palvelutuotannon lisäksi jäsenistönsä edunvalvojina, vertais- ja vapaaehtoistoiminnassa sekä asiantuntijatehtävissä.
Osa järjestöjen henkilöstöstä on koulutettuja ammattilaisia, osaksi toiminta on vapaaehtoistyöntekijöiden varassa. Järjestöt saavat huomattavan osuuden rahoituksestaan julkisista varoista ja Raha-automaattiyhdistykseltä.
Raha-automaattiyhdistys on suomalainen erikoisuus, joka hankkii yksinoikeuden turvin raha-automaattitoiminnalla varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Se antaa huomattavaa tukea järjestöille. Valtioneuvosto päättää vuosittain voittovarojen jakamisesta järjestöille sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä.
Maksut ja korvaukset
Sairausvakuutus korvaa potilaalle osan
yksityislääkärin palkkioista ja tietyin
rajoituksin
hammaslääkärin palkkioista. Lääkärin määräämistä
tutkimuksista ja hoidoista korvataan tietty prosenttiosuus.
Korvaukset haetaan Kelasta. Lisää aiheesta osiossa Toimeentulo
Sairausvakuutus
Sosiaalihuollossa tyypillisesti kunta ostaa yritykseltä palveluja osoittamalleen asiakkaalle. Tällöin asiakas maksaa kunnalle asiakasmaksulain mukaisen maksun.
Palvelujen tarve ja käyttö kasvussa
Yksityisten palvelujen tarve kasvaa edelleen. Odotettavissa on, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä tilaaja-tuottaja -malliin perustuva palvelujen järjestämistapa yleistyy. Myös palvelusetelin käytön laajentamisella halutaan edistää monipuolisten palvelumarkkinoiden syntymistä.
Vuonna 2004 yksityisiä sosiaalipalveluja tuotti 3 275 toimipaikkaa. Yleisimmät alat olivat edellisten vuosien tapaan
- asumispalvelut
- lasten päivähoito
- lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito sekä
- kotipalvelut.
Myös yksityiset terveyspalvelut lisääntyivät aikaisempaan tapaan. Vuonna 2004 yksityisiä terveyspalveluntuottajia oli hieman yli 3 000. Lisäys on viime vuosina ollut keskimäärin kaksi prosenttia vuodessa.
Yleisimpiä palveluja ovat:
- fysioterapiapalvelut
- lääkärin ja hammaslääkärin vastaanottotoiminta
- työterveyshuolto
- laboratoriopalvelut.
Suuri osa yksityisten terveyspalvelujen tuottajista toimii eteläisessä Suomessa ja suurimmissa kaupungeissa.
Luvanvaraista toimintaa
Sosiaalihuollon palvelujen antaminen on luvanvaraista ympärivuorokautisten palvelujen osalta. Muista kuin ympärivuorokausista yksityisistä sosiaalipalveluista on tehtävä kirjallinen ilmoitus sille kunnalle, jossa palveluja annetaan. Kunta ilmoittaa aluehallintovirastolle tiedot rekisterin pitoa varten.
Terveydenhuollon palvelujen antaminen yksityisesti on luvanvaraista ja edellyttää aluehallintoviraston tai Valviran lupaa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita silloin, kun palveluja annetaan itsenäisenä ammatinharjoittajana tai kun työnantaja järjestää itse työterveyshuollon lakisääteiset palvelut.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralla on valtakunnallinen koordinaatiovastuu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnassa. Aluehallintovirastoilla on pääasiallinen vastuu palvelujen valvonnasta alueillaan. Kunnassa valvontaviranomaisena toimii terveyslautakunta tai vastaava kunnallinen toimielin.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)
Lainsäädäntö ja kehittämistyö
Yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen neuvottelukunnan tehtävänä on lisätä yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä ja niiden kehittymistä osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen neuvottelukunta
Yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevia säädöksiä:
Laki yksityisten sosiaalipalvelujen
valvonnasta 603/1996 (Finlex)
Laki yksityisestä terveydenhuollosta
152/1990 (Finlex)
Asetus yksityisestä terveydenhuollosta
744/1990 (Finlex)
