Elinsiirrot ovat vaikeimpien munuais-, maksa-, sydän- ja keuhkosairauksien paras ja usein myös ainoa hoitomuoto. Suomessa tehdään vuosittain vajaat 400 elin- ja kudossiirtoa. Suomessa elää yli 3 500 elinsiirteen saanutta potilasta. Suurin osa heistä elää varsin normaalia elämää.
Suomessa, kuten muissakin maissa, on jatkuvasti pulaa elinsiirtoon sopivista elimistä. Elinsiirtojonoissa on yli 300 ihmistä, ja vuosittain noin 5-10 prosenttia elimiä odottavista ihmisistä kuolee saamatta elinsiirtoa. Vuosittain elimiä irrotetaan noin 90 kuolleelta elinluovuttajalta ja kunkin luovuttajan elimillä hoidetaan jopa 5-6 potilasta.
Suomessa kaikki elinsiirrot on keskitetty Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan.
Valtakunnalliset vastuut - Elinsiirrot (HUS)
Kudoslaki ja muut elinsiirtotoimintaa koskevat säädökset
Elinsiirroista on säädetty erikoisairaanhoidon yleisten säännösten osalta terveydenhuoltolaissa ja erikoissairaanhoitolaissa.
Terveydenhuoltolaki 1326/2010
(Finlex)
Erikoissairaanhoitolaki 1062/1989
(Finlex)
Elinsiirtotoimintaa koskevista erityissäännöksistä on säädetty kudoslaissa ja sitä täydentävässä asetuksessa.
Kudoslain pääperiaatteita ovat
- elinsiirtotoiminnan turvallisuus
- luovuttajan ja elinsiirteen saajan suojelu
- taloudellisen hyödyn tavoittelun kielto
Kudoslaissa säädetään
- elinten ja kudosten alkuperästä ja turvallisuudesta
- elinsiirtotarkoituksessa irrotettujen elinten ja kudosten käytöstä
- luovuttajan suostumuksesta elinsiirtoon
- tarpeellisista henkilörekistereistä
Laki ihmisen elimien, kudoksien ja
solujen lääketieteellisestä käytöstä 101/2001 (Finlex)
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus
ihmisen kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä 1302/2007
(Finlex)
Valtioneuvoston asetus ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä 594/2001 (Finlex)
Valtaosa elimistä saadaan kuolleilta luovuttajilta. Kudoslain 21 pykälän mukaan ihminen on kuollut, kun hänen aivotoimintansa ovat pysyvästi loppuneet. Kuolema on todettava STM:n asetuksen mukaisesti.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kuoleman toteamisesta 27/2004 (Finlex)
Elävältä luovuttajalta voidaan irrottaa elin tai kudos, jos hän on antanut siihen kirjallisen luvan. Irrottaminen ei saa aiheuttaa luovuttajalle vakavaa terveydellistä vaaraa tai haittaa. Elimen voi luovuttaa vain lähiomaisen tai muun läheisen sairauden tai vamman hoitoon. Luovuttajan kirjallisen suostumuksen lisäksi tarvitaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) lupa.
Lupa elimien, kudoksien ja solujen lääketieteelliseen käyttöön (Valvira)
Toimiluvat ja rekisterit
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea vastaa lupa- ja valvontaviranomaisena kudosturvallisuuslainsäädännön määräysten toimeenpanosta. Se myöntää kudoslaitoksille toimiluvat ja valvoo niiden toimintaa.
Kudoslaitosten valvonta (Fimea)
Kudoslaissa on myös tarpeellisia henkilörekisterejä koskevat säännökset. SPR:n veripalvelu pitää yllä rekisteriä vapaaehtoisista luuytimen luovuttajista.
Luuytimenluovutuksesta on apua (SPR)
Kansainvälinen sääntely
Kudoslaki vastaa Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan yleissopimuksen määräyksiä.
Valittaminen
Sosiaali- ja terveysministeriö ei käsittele muistutuksia, kanteluja tai valituksia.
Jos et ole tyytyväinen saamaasi palveluun, hoitoon tai
kohteluun, voit
- tehdä muistutuksen elinsiirtoja ja kudossiirtoja tekevän toimintayksikön johtajalle. Ennen muistutuksen tekemistä kannattaa kuitenkin yrittää selvittää asia sinua hoitaneiden henkilöiden kanssa.
- tehdä kantelun valvovalle viranomaiselle: ensisijaisesti oman alueesi aluehallintovirastoon tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoon (Valvira).
Jos koet tulleesi väärin kohdelluksi tai kaipaat neuvoja oikeuksistasi, voit olla yhteydessä asianomaisen terveydenhuollon toimintayksikön tai oman kuntasi tai kuntayhtymäsi potilasasiamieheen.
Potilasvahingosta voi hakea korvausta Potilasvakuutuskeskuksesta.
