Viitehintajärjestelmä täydentää vuonna 2003 voimaan tullutta lääkevaihtojärjestelmää. Uudistuksella halutaan hillitä sekä potilaan lääkekuluja että sairausvakuutuksen lääkekorvausmenoja.
Viitehintajärjestelmässä luokitellaan samaan viitehintaryhmään eri kauppanimillä myytävät lääkkeet, jotka
- sisältävät samaa lääkeainetta ja vastaavat toisiaan
- kuuluvat Kelan korvausten piiriin.
Ryhmään kuuluvista lääkkeistä maksetaan sairausvakuutuskorvausta enintään ryhmän viitehinnan mukaan.
Miten viitehinta määräytyy?
Lääkkeiden hintalautakunta määrittää lääkeryhmien viitehinnat lääkeyritysten ilmoittamien hintojen perusteella neljästi vuodessa.
Viitehinta on viitehintaryhmän edullisimman valmisteen hinta
- lisättynä 1,5 eurolla, kun hinta on alle 40 euroa
- lisättynä 2 eurolla, kun valmisteen hinta on 40 euroa tai yli.
Asiakas maksaa itse viitehinnan ylittävän osuuden
Apteekissa farmaseuteilla ja proviisoreilla on velvollisuus ehdottaa asiakkaalle edullisempaa tuotetta, mikäli hänelle on määrätty viitehintaa kalliimpaa lääkettä.
Jos asiakas kuitenkin haluaa ostaa lääkärin määräämän, viitehintaa kalliimman lääkkeen, hän joutuu maksamaan valmisteen hinnan ja viitehinnan välisen erotuksen kokonaan itse. Viitehinnan ylittävä osuus ei myöskään kerrytä henkilön lääkekustannusten vuotuista omavastuuosuutta.
Aiemmin lääkekorvaus on maksettu kalliimman valmisteen hinnasta, jos potilas on kieltänyt lääkkeen vaihdon.
Lääkäri voi kieltää vaihdon
Kuten aiemminkin, lääkärillä on oikeus kieltää lääkevalmisteen vaihto lääketieteellisestä tai hoidollisesta syystä.
Lääkäri
- tekee reseptiin merkinnän vaihtokiellosta,
- perustelee kiellon potilaalle sekä
- kirjaa perustelut potilastietoihin.
Tähän mennessä lääkärit ovat kieltäneet vaihdon erittäin harvoin.
