Tämä selvitys käsittelee 1997-2008 toimineiden hallitusten työelämää koskevan tasa-arvopolitiikan tavoitteita, toimia ja tavoitteiden saavuttamista. Selvitys osoittaa, että hallitus- ja tasa-arvo-ohjelmista luettavissa oleva sukupuolten tasa-arvon asialista on pysynyt aikavälillä varsin samana. Politiikka on kohdistunut pääasiassa naisten työmarkkina-aseman epäkohtiin ja naisten ammatillisten ja uramahdollisuuksien laajentamiseen. Sukupuolisyrjinnän ohella asialistalla ovat olleet naisten ja miesten työllisyys, naisyrittäjyyden edistäminen, työelämän sukupuolijakojen purku, naisten osuus yritysjohdossa, naisten urien edistäminen, määräaikaiset työsuhteet, työn ja perheen parempi yhteensovittaminen sekä sukupuolten palkkakuilun kaventaminen.

Työelämän sukupuolirakenteiden ja -tapaisuuksien purkaminen on kunnianhimoinen tavoite, vaikka Suomessa tasa-arvoisen työelämän edellytykset ovat hyvät. Naisten ja miesten työllisyyden sukupuolikuilu on EU-maiden pienin, naisten koulutustaso on miehiä korkeampi ja koulutus ja julkiset hoivapalvelut ovat kohentaneet naisten työmarkkina-asemaa.

Monelta osin saavutukset ovat vaatimattomia tarkastelukauden mittaisista panostuksista huolimatta. Naisten osuus yrittäjistä on pysynyt noin kolmanneksessa, segregaation purkautuminen on hidasta, ja palkkakuilun lievä pienenemisen tahti ei riitä hallituksen tavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä. Sukupuolikuilu alle kouluikäisten lasten isien ja äitien työllisyydessä ei ole kaventunut. Yksinhuoltajien heikentynyt työmarkkina-asema ei ole päässyt edes tasa-arvopolitiikan asialistalle. Määräaikaisten työsuhteiden osuuden kasvu on taittunut, mutta prekaariliikkeen ilmaisema nuoren sukupolven epävarmuus ja oikeudettomuus on yltynyt.

Vaativat tavoitteet törmäävät toimeenpanon ongelmiin. Vaikka hallituksen tilivelvollisuutta on pyritty tiukentamaan, tasa-arvon edistäminen on edelleen pehmeää, tasa-arvotavoitteiden seurantaindikaattoreita asetetaan puutteellisesti ja vastuuta on siirtynyt määräaikaisille projekteille. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on puutteellista hallituksen sitoumuksesta huolimatta. Työelämää, erityisesti julkisen sektorin työelämää, muovaava talouspolitiikka on sukupuolisokeaa ja toimii hallituksen itsensä asettamaa sukupuolten tasa-arvon tavoitetta vastaan. Monet työsuhteiden, työelämän laadun ja palkkauksen epäkohdat kiteytyvät naisvaltaisella kuntasektorilla.

Moniperusteiset työmarkkina-asemat, kuten sukupuolen risteäminen muun muassa maahanmuuton, vammaisuuden ja etnisen taustan kanssa, vaativat myös tasa-arvopoliittista huolta. Samoin toimenpiteitä vaaditaan miesten liikkuvuuden lisäämiseksi vähemmän maskuliinisiin töihin jälkiteollisessa muutoksessa. Eriarvoistuvilla työmarkkinoilla on kiinnitettävä huomiota myös miesten ja naisten keskinäisiin palkkaeroihin samoin kuin siihen, missä työmarkkinoiden ja tulonjakautuman osissa sukupuolten palkkaero mahdollisesti kapenee, missä ei.

Raija Julkunen. Työelämän tasa-arvopolitiikka. Helsinki 2009.  136 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:53
ISBN 978-952-00-2924-1 (nid.)
ISBN 978-952-00-2925-8 (PDF)
ISSN 1236-2115 (painettu)
ISSN 1797-9897 (verkkojulkaisu)