Tasa-arvolain uudistuksessa vuonna 2005 määriteltiin työpaikkoja koskevan tasa-arvosuunnittelun vähimmäisvaatimukset. Osana tasa-arvosuunnitelmaa työnantajien on tehtävä kartoitus naisten ja miesten palkoista sekä selvitettävä syyt mahdollisille palkkaeroille. Hallitus ja työmarkkinakeskusjärjestöt käynnistivät vuonna 2006 yhteisen samapalkkaisuusohjelman pureutuakseen suomalaisen työelämän kipeään ongelmaan: naisille maksetaan heikompaa palkkaa kuin miehille kun verrataan säännöllisen työajan ansioita. Tämä tutkimus on osa samapalkkaisuusohjelmaa ja toteuttaa osaltaan sen tavoitteita antamalla tietoa tasa-arvosuunnittelun ja palkkakartoitusten nykytilanteesta suomalaisilla työpaikoilla.

Tutkimus tarjoaa määrällistä tietoa tasa-arvosuunnittelun yleisyydestä, suunnitelmien sisällöstä ja niistä seuranneista toimenpiteistä. Kyselyyn vastasi 764 henkilöstöhallinnon edustajaa. Vastaajat edustivat yksityistä ja julkista sektoria sekä evankelis-luterilaista kirkkoa ja seurakuntayhtymiä.

Tutkimuksen tulokset ovat rohkaisevia, sillä tasa-arvosuunnittelu on yleistynyt ja monipuolistunut. Tieto tasa-arvosuunnitteluvelvoitteesta oli saavuttanut työpaikat hyvin: kaikista työpaikoista 91 prosenttia oli tietoinen velvoitteesta. Eniten puutteita oli yksityisellä sektorilla, jolla 13 prosenttia vastanneista ei ollut suunnitteluvelvoitteesta tietoisia. Tasa-arvosuunnitelma oli tehty 62 prosentilla työpaikoista. Kyselyhetkellä 14 prosenttia vastaajista ilmoitti, että suunnitelma oli tekeillä ja 23 prosenttia, ettei suunnitelmaa ollut tehty.

Palkkakartoituksen oli tehnyt 60 prosenttia kyselyyn osallistuneista työpaikoista. 36 prosenttia ei ollut tehnyt kartoitusta. Neljä prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, oliko heidän edustamallaan työpaikalla tehty palkkakartoitus. Suurilla työpaikoilla oli tehty tasa-arvosuunnitelmia ja palkkakartoituksia pieniä työpaikkoja useammin.

Vaikka tasa-arvosuunnitelman tehneiden työpaikkojen osuudet ovat määrällisesti kasvaneet, tulosten perusteella ei voida arvioida suunnitelmien laatua ja vaikuttavuutta kuin pintapuolisesti. Tasa-arvosuunnitelmien vaihtelevasta laadusta antaa viitteitä se, että esimerkiksi henkilöstön osallistuminen suunnitteluun ei työpaikoilla ole itsestään selvää: luottamushenkilöt olivat olleet mukana tasa-arvosuunnitelman tekemisessä vain noin neljänneksellä työpaikoista ja palkkakartoitusta toteuttamassa vain noin kolmanneksella työpaikoista.

Tämä julkaisu on tiivistetty versio varsinaisesta tutkimusraportista.

Uosukainen, Katja & Autio, Hanna-Leena & Leinonen, Minna. Tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset Suomessa 2008. Helsinki 2009. 40 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:11
ISBN 978-952-00-2781-0 (nid.)
ISBN 978-952-00-2782-7 (PDF)
ISSN 1797-9897 (verkkojulkaisu)
1236-2115 (painettu)