Sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön ja Stakesin yhteistyössä käynnistämä selvitys pyrkii osaltaan vastaamaan WHO:n kansainvälisen asiantuntijaryhmän arviointiraportissaan (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002a) esittämiin, terveyden edistämisen taitoja ja vahvuuksia koskeviin kehittämisehdotuksiin selvittämällä terveyden edistämiseen liittyvää opetusta sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa. Lisäksi selvityksellä tuotetaan tietoa Terveys 2015 -kansanterveysohjelman (Sosiaali- ja terveysministeriö 2001a) koulutusta ja tutkimusta koskevissa toimintasuunnissa asetettujen tavoitteiden toteutumisen arviointiin. Niiden mukaan terveyden edistämisen näkökulma tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksessa jo peruskoulutuksesta lähtien.

Selvityksen päätavoite on nostaa esille kehittämistarpeita terveyden edistämisen osaamisen vahvistamiseksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa selvittämällä terveyden edistämisen sisältymistä nykyisiin koulutuksiin. Selvityksen pohjana on käytetty kansainvälisiä määrityksiä terveyden edistämisen osaamisvaatimuksista.

Ensimmäinen aineisto kerättiin haastattelemalla toisen asteen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen koulutuksista vastaavia henkilöitä (51 koulutusta). Aineisto analysoitiin sisällön analyysia käyttäen. Toisessa vaiheessa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sosiaali- ja terveysalaa edustaville koulutusten tuottajille lähetettiin lomakekysely, jonka kysymykset pohjautuivat haastattelutuloksiin. Lomakkeita palautui määräaikaan mennessä 72. Näin ollen kaikkiaan 123 sosiaali- ja terveysalan koulutusta on ollut selvityksessä mukana.

Tulosten perusteella merkittävimmät kehittämistarpeet liittyivät terveyden ja terveyden edistämisen määrittelyyn, kunkin alan vastuualueen ja roolin määrittämiseen terveyden edistämisen kentässä, menetelmien hallintaan etenkin yhteisöjen ja ympäristön terveyden edistämisen sekä terveys-erojen kaventamisen osalta, kansallisten ja kansainvälisten ohjelmien konkretisointiin kunkin alan lähtökohdista ja kansanterveydellisen ajattelun ja yhteiskunnallisen näkemyksen vahvistamiseen. Raportissa nostetaan esille myös kunkin koulutusalan ja -tason vahvuudet.

Koulutusalojen ja -tasojen välinen yhteistyö vaatii kehittämistä, jotta tutkittu tieto ja hyvät käytännöt saadaan laajemmin hyödynnettyä. Kouluttajien terveyden edistämiseen liittyvä osaaminen vaatii pääosin vahvistamista. Koulutuksen kautta muutokset tapahtuvat kuitenkin hitaasti, joten täydennyskoulutuksella on terveyden edistämisen osaamisen vahvistamisessa merkittäviä haasteita.

Maria Rautio: Terveyden edistämisen koulutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki 2006. 217 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:49
ISSN 1236-2115
ISBN 952-00-2142-6 (nid.), ISBN 952-00-2143-4 (PDF)