Tämä julkaisu on sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman Tasa-arvolain toimivuuden seuranta- ja arviointi -hankkeen loppuraportti. Moniosaisessa tutkimushankkeessa selvitettiin tasa-arvosuunnittelun ja palkkakartoitusten tilaa suomalaisilla työpaikoilla vuosina 2008-2009. Hankkeen toteutti Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus.

Tutkimushankkeen ensimmäinen kysely suunnattiin  henkilöstöpäälliköille. Sillä selvitettiin työnantajan edustajien näkemyksiä tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten yleisyydestä ja suunnitteluprosessista sekä niiden vaikutuksista. Toisella kyselyllä selvitettiin henkilöstön edustajien näkemyksiä henkilöstön osallistumisesta tasa-arvosuunnitteluun. Kyselyitä täydennettiin suunnitteluprosessiin osallistuneiden henkilöiden (27) teemahaastatteluilla. Näiden lisäksi suunnattiin kysely tasa-arvolain toimivuudesta työmarkkinakeskusjärjestöille ja niiden alaisille liitoille.

Tieto tasa-arvosuunnitteluvelvoitteesta on saavuttanut työpaikat hyvin: kaikista työpaikoista 91 prosenttia oli tietoisia velvoitteesta. Myös tasa-arvosuunnitelmien määrä on kasvanut tasa-arvolain vuoden 2005 uudistuksen myötä, ja tasa-arvosuunnitelma on jo 62 prosentilla työpaikoista. Sen sijaan tasa-arvosuunnitelmien laadussa on edelleen parannettavaa, sillä suunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet eivät aina ole konkreettisia eikä seurannasta ole välttämättä sovittu.

Palkkakartoituksen oli tehnyt 60 prosenttia työpaikoista. Todennäköisesti osa niistä oli yleistä palkkojen tarkastelua eikä tasa-arvosuunnitteluprosessin osana tehtyä palkkavertailua. Palkkakartoitusta pidettiin työpaikoilla tasa-arvosuunnitelman haastavimpana osa-alueena. Sen tekemistä hankaloitti eniten töiden ja työtehtävien jakautuminen sukupuolen mukaan. Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelma on usein henkilöstöpäällikön tai vastaavan vastuulla. Tasa-arvolaki edellyttää työnantajaa tekemään tasa-arvosuunnitelman yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa. Työntekijöiden osallistuminen ei kuitenkaan toteudu kaikilla työpaikoilla. Osalle työpaikoista on epäselvää, kuka voi toimia tasa-arvoprosessissa eri tahojen edustajana ja mitä yhteistyö tarkoittaa. Työnantajan ja työntekijöiden edustajien erilaiset näkemykset hankaloittivat kuitenkin harvoin tasa-arvosuunnitelman tekemisestä.

Konkreettisten tasa-arvosuunnitelmien vaikutusten nimeäminen oli vastaajille haastavaa. Suurin osa arvioi kuitenkin, että tasa-arvosuunnitelmalla oli ollut positiivisia vaikutuksia. Eniten suunnitelma oli vaikuttanut työn ja perheen yhteensovittamiseen sekä häirinnän ja syrjinnän vähenemiseen. Vaikutus saattoi näkyä myös siten, että asenteet olivat muuttuneet ja että ylipäätään puhuttiin sukupuolten tasa-arvoasioista tai huolehdittiin hyvästä työilmapiiristä.

Vastaajat kokivat epäselvänä sen, mihin tasa-arvosuunnitelmien tekemisellä tulisi pyrkiä: onko kyse toimintapolitiikan määrittelystä ongelmien ehkäisemiseksi ja hyvien käytäntöjen kirjaamisesta vai epäkohtien ratkaisemisesta. Tasa-arvosuunnitelman osa-alueet, eli selvitys, toimenpiteet ja arviointi, tulevat tasa-arvosuunnitelmissa usein jollakin tavalla täytettyä. Työpaikoilta näyttäisi kuitenkin vielä osittain puuttuvan ymmärrys suunnittelun eri osien suhteesta toisiinsa. Selvitysten tuloksilla tulisi olla selkeä yhteys toimenpiteisiin, ja arviointia varten tulisi kehittää seurannan mittarit. Muodolliset ehdot täyttävästä suunnittelusta pitäisi edetä sisällöllisempään tasa-arvoprosessiin, joka nivoutuisi kiinteämmin työpaikan muuhun henkilöstöpolitiikkaan.

Katja Uosukainen & Hanna-Leena Autio & Minna Leinonen & Sannu Syrjä. Työpaikan tasa-arvosuunnitelma ja palkkakartoitus. Tutkimus suunnitteluvelvoitteen toteutumisesta sekä suunnitelmien ja kartoitusten laadusta. Helsinki 2010. 115 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:7
ISBN 978-952-00-2974-6 (painettu)
ISBN 978-952-00-2975-3 (PDF)
ISSN-L 1236-2115
ISSN 1236-2115 (painettu)
ISSN 1797-9897 (verkkojulkaisu)