Tämä selvitys käsittelee hallitusohjelmien ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmien sisältämiä koulutuspoliittisia tavoitteita ja toimia perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa. Tasa-arvopolitiikka on toistuvasti kohdistunut segregaation purkuun eri koulutusaloilla ja -asteilla sekä sukupuolenmukaisen kahtiajaon vähentämiseen koulutusvalinnoissa ja oppiaineissa. Ohjelmissa on tähdennetty sukupuolitietoisen opetuksen ja oppilaanohjauksen kehittämistä, tasa-arvoa edistävää kokeilu-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa sekä stereotypioiden poistamista oppimateriaaleissa.

Selvitys osoittaa, että opetustoimessa valtavirtaistamisen periaate ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmien tavoitteet eivät välity johdonmukaisesti koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmiin.

Valtakunnallisissa opetussuunnitelmien perusteissa ja alakohtaisissa tutkintojen perusteissa on niukasti sukupuolten tasa-arvoon tähtääviä tavoitteita. Ne eivät kannusta sukupuolisensitiivisen opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen. Oppiaineista sukupuolisidonnaisuus on periaatteessa poistunut, mutta ainevalinnoissa on perusopetuksesta alkaen sukupuolenmukaista suuntautumista. Jatkossa sukupuolten tasa-arvoon ohjaavat tavoitteet ja menettelyt tulisi määritellä nykyistä kattavammin ja selkeämmin opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteissa sekä paikallisissa opetussuunnitelmissa, joita tulisi myös seurata ja arvioida. Oppiainekohtaista tarkastelua tulisi syventää. Molempien sukupuolten erityisyyttä oppijoina tulee tutkia ja tukea ennakkoluulottomasti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä oppilasarviointiin, niin että oppilaita arvioidaan todellisen osaamisen perusteella.

Tasa-arvolain (6b §) velvoittama oppilaitosten tasa-arvosuunnittelu on useissa oppilaitoksissa vielä alkutekijöissään. Sen vaikutuksia oppilaitosten toimintakulttuuriin, koulutusvalintoihin ja opetukseen on tarpeen seurata jatkossakin ja vahvistaa tasa-arvosuunnittelun yhteyttä opetussuunnitelmiin. Naisten koulutustaso on Suomessa korkea ja tyttöjen oppimistulokset erinomaisia, ja niiden puolesta suomalaisilla naisilla on hyvät edellytykset tasa-arvoon yhteiskunnassa ja työelämässä. Koulutusalat jakautuvat kuitenkin edelleen vahvasti sukupuoleen mukaan eikä siinä ole tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana oleellisia muutoksia. Segregaatio on lieventynyt vähiten ammatillisessa peruskoulutuksessa ja eniten yliopisto-opinnoissa. Opetushallinnon toimenpiteitä segregaation purussa ovat olleet yhteishaussa annettavat lisäpisteet vähemmistösukupuolta edustaville aloille hakeneille sekä opinto-ohjaajien ja opetushenkilöstön koulutus. Tämän lisäksi jatkossa tulisi kehittää peruskoulun työelämäjaksoja, ammattistarttia sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeita siten, että ne tukevat sukupuolirajat ylittäviä koulutus- ja ammatinvalintoja.

Tasa-arvotyöstä on saatu hyvää kokemusta useissa kokeilu-, kehittämis- ja tutkimushankkeissa. Projektiluonteisuudesta johtuen kokemusten ja käytäntöjen leviäminen on hidasta ja pysyviä tuloksia vaikea saavuttaa. Jatkossa tulisi keskittyä tulosten levittämiseen ja kokeilutoimintaa kohdentaa naisten ohella myös miehiin. Opetushenkilöstön ja oppilaitosjohdon koulutus ovat tasa-arvotyössä avainasemassa.

Heli Kuusi, Ritva Jakku-Sihvonen, Marika Koramo. Koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Helsinki 2009. 95 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:52
ISBN 978-952-00-2934-0 (nid.)
ISBN 978-952-00-2935-7 (PDF)
ISSN 1236-2115 (painettu)
ISSN 1797-9897 (verkkojulkaisu)