Vuonna 2010 annettavaa hallituksen tasa-arvoselontekoa varten laadittu selvitys kuvaa suomalaisen tasa-arvopolitiikan institutionaaliset rakenteet ja arvioi niiden toimivuutta. Kohteena ovat valtionhallinnon erityiset tasa-arvoelimet (hallituksen tasa-arvoyksikkö TASY, tasa-arvovaltuutettu TAS ja tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE), rajatumpia erityistehtäviä hoitavat elimet (esim. eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta) sekä muun hallinnon yleiset institutionaaliset edellytykset toteuttaa tasa-arvopoliittiset velvoitteensa.

Arvioinnissa sovellettiin kolmea kriteeriä: (1) Miten vuoden 2001 tasa-arvoelinten organisaatiouudistukselle asetetut tavoitteet ovat toteutuneet? (2) Miten tasa-arvopolitiikan institutionaaliset edellytykset tukevat annettujen tehtävien suorittamista? (3) Millaisia vahvuuksia ja heikkouksia tasa-arvopolitiikan institutionaalisissa rakenteissa on havaittavissa tutkimuksen osoittamien menestyskriteerien valossa? Lähteinä olivat hallinnolliset asiakirjat, kansainvälisessä tutkimushankkeessa vuosina 2005-2006 kerätty tasa-arvoelimissä toimivien henkilöiden haastatteluaineisto sekä aiempi kansallinen ja kansainvälinen tutkimus.

Selvityksessä todetaan, että vuoden 2001 tasa-arvoelinten  organisaatiouudistus selkeytti tasa-arvoelinten työnjakoa, poisti siihen liittyviä hallinnollisia ongelmia ja vahvisti suomalaisen tasa-arvopolitiikan institutionaalisia rakenteita. Siitä huolimatta jäi edelleen joitakin ongelmia. Ne liittyvät mm. TASY:n alhaiseen hallinnolliseen asemaan, TAS:n itsenäisen aseman puutteisiin ja toimivallan heikkouksiin, koordinaatio-ongelmiin tasa-arvoelinten välillä, tutkimustiedon hyödyntämiseen sekä TANE:n heikentyneisiin edellytyksiin hoitaa välitystehtäväänsä suhteessa kansalaisyhteiskuntaan, erityisesti nais- ja miesjärjestöihin.

Vakava ongelma on tasa-arvoelinten niukat henkilöstöresurssit, jotka heikentävät niiden mahdollisuuksia hoitaa tehtäviään täysipainoisesti. Tasa-arvoelimillä ei ole myöskään (TAS:n valvontakeinoja lukuun ottamatta) käytössään kuin heikkoja hallinnollisia ohjauskeinoja. Selvityksessä todetaankin, että suomalaisen tasa-arvopolitiikan ongelmat eivät niinkään liity erityisviranomaisten toimintaan, koska ne ovat hoitaneet tehtävänsä annettujen edellytyksien puitteissa hämmästyttävänkin hyvin. Ongelma on pikemminkin paikannettavissa muuhun hallintoon, jonka tulisi oman tehtäväkuvansa puitteissa viime kädessä toimeenpanna kansallisen tasa-arvopolitiikan ja -lainsäädännön velvoitteet. Tähän ei ole sen eri organisaatiotasoilla luotu pysyviä institutionaalisia edellytyksiä. Arvioinnin tulosten perusteella selvityksessä annetaan joukko suosituksia tasa-arvopolitiikan institutionaalisten edellytysten parantamiseksi pitkällä tähtäimellä.

Anne Maria Holli ja Marjo Rantala. Tasa-arvoviranomaisten institutionaalinen asema. Helsinki 2009. 95 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:54.
ISBN 978-952-00-2926-5 (nid.)
ISBN 978-952-00-2927-2 (PDF)
ISSN 1236-2115 (painettu)
ISSN 1797-9897 (verkkojulkaisu)