''Saattaen muutettava''. Kehitysvammaisten laitoshoidon hajauttamisen seurantaraportti.
Julkaisutiedosto
Kehitysvammaisten ihmisten muuttaminen laitoksesta on
prosessi, joka koettelee heitä itseään, heidän omaisiaan sekä
laitoksissa työskenteleviä työntekijöitä. Tämän selvitystyön
tehtävänä oli tutkia kahden maakunnan (Keski-Suomi ja Satakunta)
kokemuksia kehitysvammaisten muuttoprosessien hoitamisesta sekä
mallintaa näistä saatuja kokemuksia hyviksi käytännöiksi.
Kehitysvammaisen ihmisen kyvyt ymmärtää ja käsitellä muutoksia yhdistettynä muuttoprosessin hoitamiseen vaikuttavat siihen, kuinka elämä lähtee liikkeelle uudessa kodissa. Muuttoja laitoksista on hoidettu sekä hyvin että huonosti. Muuttoprosessin keskeisimmät ongelmat liittyvät tiedottamisongelmiin, vaikuttamismahdollisuuksien vähäisyyteen sekä tiukkaan muuttoaikatauluun, joka johtaa riittämättömään valmistautumiseen ja tästä aiheutuviin sopeutumisongelmiin.
Onnistunut muuttoprosessi edellyttää suunnitelmallisuutta, missä tärkeimpänä nähtiin kehitysvammaisen ihmisen sopeutuminen uuteen kotiin sekä siellä toimivaan henkilökuntaan. Tätä edesauttoivat useampi tutustumiskäynti uuteen kotiin sekä henkilökunnan ja asukkaiden molemminpuolinen tutustuminen jo hyvissä ajoin. Omaisten huomioon ottamisessa tärkeimpänä nähtiin riittävä tiedottaminen sekä avoin keskustelu.
Muuton positiiviset muutokset liittyivät kehitysvammaisten ihmisten ja heidän omaistensa pääsyyn lähelle toisiaan. Osa muuttaneista koki asuinolosuhteet kotoisammiksi ja palvelut paremmiksi. Negatiivisina kokemuksina esiintyi henkilökunnan lisääntynyt kiire ja muuttuneet työnkuvat sekä kehitysvammaisen ihmisen heikentynyt taloudellinen asema samoin kuin itsenäisen liikkumisen vaikeutuminen vieraassa ympäristössä.
Kehitysvammalaitosten hajauttaminen on ollut merkittävä prosessi myös laitoksissa työskenteleville työntekijöille. Hajautusprosessien aikana henkilöstön henkinen ja fyysinen jaksaminen on ollut koetuksella. Mielialat työntekijöiden keskuudessa ovat vaihdelleen paljon. Pahimmillaan epävarmuuden on todettu näkyneen jopa sairastavuustilastoissa.
Kehitysvammaisen ihmisen muuttaessa laitoksesta avopalvelujen piiriin, hänen taloutensa rakenne muuttuu. Aikaisemman yhden maksajan (kunnan) tilalle tulee monimutkaisempi tulojen ja menojen järjestelmä. Muiden selvitysten mukaan hallinnollinen muutos ei juuri vaikuta kokonaiskustannuksiin. Kuntatalouteen sillä saattaa silti olla vähäisiä vaikutuksia.
Hyvin ja huonosti hoidetun muuttoprosessin erot ovat usein pieniä, mutta tärkeitä arkipäiväisiä asioita. Asioiden arkipäiväisyys on mahdollisuus, sillä tällöin ne ovat myös helposti ratkaistavissa ja muutettavissa. Palautteen kerääminen toteutuneista muutoista sekä kehitysvammaisilta henkilöiltä itseltään että heidän omaisiltaan on tärkeää. Kokemuksista voidaan oppia ja palautteen perusteella tulevat muutot voidaan toteuttaa entistä paremmin.
Antti Pelto-Huikko, Juha Kaakinen ja Jukka Ohtonen. "Saattaen
muutettava". Kehitysvammaisten laitoshoidon hajauttamisen
seurantaraportti. Helsinki 2008. 77 s.
Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2008:29
ISSN 1236-2115
ISBN 978-952-00-2635-6 (nid.), ISBN 978-952-00-2636-3
(PDF)
| URN | http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-2636-3 |
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
Antti Pelto-Huikko, Juha Kaakinen och Jukka Ohtonen. "Flyttas med ledsagning". Slutrapporten om decentraliseringen av anstaltsvård för utvecklingsstörda. Helsingfors 2008. 77 s. (Social- och hälsovårdsministeriets rapporter, ISSN 1236-2115; 2008:29) ISBN 978-952-00-2635-6 (inh.), ISBN 978-952-00-2636-3 (PDF)
Flyttning av utvecklingsstörda personer från anstalt är en process som sätter på prov de utvecklingsstörda personerna, deras anhöriga och personalen i anstalterna. Syftet med den här undersökningen var att studera erfarenheterna i två landskap (Mellersta Finland och Satakunda) om hur man har skött dylika flyttningsprocesser samt att skapa modeller för goda praxis på basis av erfarenheterna.
Den utvecklingsstörda personens förmåga att förstå och behandla förändringar samt hur flyttningsprocessen har skötts påverkar det hur livet kommer i gång i det nya hemmet. Flyttningar från anstalter har skötts både väl och dåligt. De viktigaste problemen med flyttningsprocessen handlar om informeringsproblem, ringa möjligheter att påverka och stränga tidtabeller för flyttningen. Alla dessa leder till otillräcklig preparering som i sin tur skapar anpassningsproblem.
En lyckad flyttningsprocess förutsätter planenlighet och den viktigaste punkten är att den utvecklingsstörda personen anpassar sig till sitt nya hem och personalen där. Detta kan främjas genom att den utvecklingsstörda personen flera gånger besöker det nya hemmet innan inflyttningen och genom att personalen och klienterna i god tid bekantar sig med varandra. När det gäller de anhöriga ansågs det viktigaste att det finns tillräcklig information och öppen diskussion.
De positiva ändringarna med flyttningen var förknippade med det att den utvecklingsstörda personen bor närmare sina anhöriga. En del upplevde att de nya boendeomständigheterna var trivsammare och servicen bättre. Negativa upplevelser var bland andra att personalen har mer bråttom och arbetet har förändrats samt att utvecklingsstörda personer har sämre ekonomi och att det är svårt för dem att röra sig självständigt i den nya miljön.
Decentraliseringen av anstalterna för utvecklingsstörda har varit en betydande process även för personalen. Decentraliseringsprocessen har satt personalens psykiska och fysiska orkande på prov. Stämningen har varierat mycket bland personalen. Som värst har osäkerheten även synts i sjuklighetsstatistiker.
När utvecklingsstörda personer flyttar från anstaltsvård till öppenvård ändrar strukturen av deras ekonomi. En enda betalare (kommunen) ersätts av ett mer komplicerat system av inkomst och utgifter. Andra utredningar visar att den administrativa reformen knappast har någon effekt på totalkostnaderna. Däremot kan den ha liten inverkan på ekonomin i kommunerna.
Skillnaderna mellan väl och dåligt skötta flyttningsprocesser är ofta små, men det handlar om viktiga vardagliga saker. Det är en möjlighet att sakerna är vardagliga eftersom då är det också lättare att klara upp och ändra dem. Det är viktigt att samla feedback från utvecklingsstörda personer och deras anhöriga när det gäller flyttningen. Man kan lära sig av erfarenheterna och feedbacken kan hjälpa till att flyttningarna i framtiden kan skötas ännu bättre.
Nyckelord:
Anstaltsvård, boende, utvecklingsstörning, öppenvårdtjänst,
vård av utvecklingsstörda
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
Antti Pelto-Huikko, Juha Kaakinen and Jukka Ohtonen. "To be moved with escort". Final report of the decentralisation of institution care for persons with developmental disability. Helsinki 2008. 77pp. (Reports of the Ministry of Social Affairs and Health, ISSN 1236-2115; 2008:29) ISBN 978-952-00-2635-6 (pb), ISBN 978-952-00-2636-3 (PDF)
The process of moving a person with developmental disability away from an institution tests the person in question, his or her family as well as the institution personnel. The objective of the survey was to study the experiences of two provinces (Keski-Suomi and Satakunta) with regard to dealing with the process of moving persons with developmental disability from institutions and to draw up models for best practices on the basis of these experiences.
The ability of a person with developmental disability to understand and process change in combination with running of the moving process affect his or her abilities to adopt to the new home. There have been both good and bad experience in moving away from an institution. The key problems of the moving process are linked to communication problems, lack of possibilities to influence and tight schedules for moving. All this can lead to inadequate preparations, which in turn create readjustment problems.
A successful moving process requires well-laid plans that especially focus on the client’s readjustment to the new home and to the new personnel. Accordingly, several visits to the new home are necessary prior to moving. Also the personnel and the clients should get to know each other well in advance. As for the families of persons with developmental disability, communication and open dialogue were seen the most important issues.
One of the positive experiences of moving was that as a result persons with developmental disability and their families live closer to one another. Some experienced the new home environment more homelike and the services better. On the negative side, the personnel were increasingly pressed and their job descriptions had changed. Also, the financial status of persons with developmental disability had deteriorated and it was more difficult for them to move around independently because of the new and strange surroundings.
The decentralisation of institutions for persons with developmental disability has been a significant process also for the personnel in the institutions. The mental and physical coping of the personnel has been put to the test during the decentralisation process. Feelings among the personnel have been changing a lot. At worst, the insecurity has been visible even in morbidity statistics.
When persons with developmental disability become outpatients instead of inpatients the structure of their economy changes. Instead of one payer (the municipality) as before, there is a more complex system of income and expenses. Other surveys indicate that the administrative change has barely any effect on the total costs. It may, however, have some impact on local government finances.
The differences between well and badly managed moving processes are small but important everyday issues. This is a possibility, as everyday problems should be easier to solve and change. Feedback on the moving process both from the persons with developmental disability and from their families is important. People can learn from experience, and the feedback can be used to improve the moving processes in future.
