ESIPUHE

Maailman terveysjärjestön ensimmäisessä yleiskokouksessa vuonna 1948 todettiin, että alkoholismiin kohdistuva työ kuuluu mielenterveystyön alueelle. Alkoholismia käsiteltiin järjestön ensimmäisessä mielenterveyden asiantuntijakomiteassa, ja 1950-luvun alkuvuosina tehtiin runsaasti työtä käsitteiden selventämiseksi ja hoitomenetelmien kehittämiseksi. Vuonna 1975 Maailman terveysjärjestön 28. yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa käsiteltiin alkoholinkäytön terveysvaikutuksia eri kulutustasoilla. Tarkastelutavan muutosta voidaan pitää osoituksena siitä, että on oivallettu, että alkoholismiin kohdistuvien toimenpiteiden tulee olla sekä ehkäiseviä että hoitavia, että alkoholiriippuvuus on vain osa alkoholiongelmien kokonaisuudesta ja että alkoholiongelmiin ja alkoholismiin puuttuminen edellyttää niiden aiheuttajaan, alkoholiin kohdistuvia toimenpiteitä.

Edellinen kappale on lähes suora lainaus Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston johtajan Leo Kaprion esipuheesta vuonna 1975 julkaistuun Kettil Bruunin johdolla toimineen tutkijaryhmän raporttiin Alkoholipolitiikka – kansanterveydellinen näkökulma (Bruun ym. 1975). Vuonna 1975 englanniksi ja suomeksi julkaistu raportti syntyi Suomen Alkoholitutkimussäätiön ja kanadalaisen Ontariossa toimivan Addiction Research Foundationin yhteisen projektin tuloksena. Työhön osallistui johtavia alkoholitutkijoita myös Englannista, Kaliforniasta ja Norjasta. Projekti toteutettiin yhteistyössä Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston kanssa, mikä osittain johtui siitä, että nimenomaan Euroopassa alkoholin kulutuksen ja haittojen taso oli ja on edelleenkin korkea suhteessa muuhun maailmaan.

Alkoholipolitiikka – kansanterveydellinen näkökulma -raportissa koottiin ja analysoitiin tietoja haittojen ehkäisystä väestöpohjaisin alkoholipoliittisin keinoin, mikä tuohon aikaan oli vähemmälle huomiolle jäänyt toimintastrategia, jolla kuitenkin on tärkeä yhteys kansanterveyteen. Teoksen keskeinen päätelmä oli seuraava. "Alkoholin kokonaiskulutuksen muutokset vaikuttavat ihmisten terveyteen kaikissa yhteiskunnissa. Koska alkoholinkulutusta voidaan rajoittaa alkoholikontrollin keinoin, alkoholin saatavuuden kontrolli on kansanterveydellinen kysymys" (Bruun ym. 1975, s. 12–13). Lienee sanomattakin selvää, että kaikki alkoholikentän toimijat eivät tätä päätelmää allekirjoittaneet. Seuraavina vuosina teokseen viitattiin usein kokonaiskulutusmalliin pohjautuvan alkoholipolitiikan perustana. Voidaan olla eri mieltä siitä, kuinka suuressa määrin purppurakirjana tunnettu teos todella vaikutti alkoholipoliittisiin linjauksiin. Joka tapauksessa on selvää, että Alkoholipolitiikka – kansanterveydellinen näkökulma vaikutti suuresti alkoholitutkimukseen, jossa ryhdyttiin aiempaa aktiivisemmin tutkimaan alkoholipoliittisten ehkäisykeinojen vaikutuksia ja niiden toteuttamismahdollisuuksia.

Uuden tutkimustiedon kertyminen johti Alcohol and Public Policy -ryhmän syntymiseen vuonna 1992. Kettil Bruunin ryhmän jalanjälkiä seuraten se julkaisi vuonna 1994 teoksen Alkoholipolitiikka ja yhteinen hyvä (Edwards et al. 1994; ks. myös Holder & Edwards 1995), jonka esipuheessa edeltäjäksi mainitaan Alkoholipolitiikka – kansanterveydellinen näkökulma. Suomalaisen itsetuntoa saattaa nostaa, että esipuheessa purppurakirja mainitaan yhtenä niistä harvoista teoksista, joilla on käytännöllisen ja tiiviin tietosisältönsä ansiosta ollut suuri vaikutus alkoholipoliittiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Edwardsin ja kumppaneiden teos käännettiin nopeasti kahdeksalle kielelle, ja siitä tuli tärkeä tukijalka, jolle Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimisto rakensi ensimmäisen alkoholiohjelmansa.

Alcohol and Public Policy -ryhmän myötävaikutuksella tai ilman sitä – sen saavat historioitsijat päättää – alkoholipolitiikkaan liittyvä tutkimus on edennyt ripeästi viime vuosikymmenen aikana. Tieteellisen alkoholitutkimuksen uudet tulokset ja kasvanut tietovaranto johtivat siihen, että Alcohol and Public Policy -ryhmä päätti vuonna 1998 päivittää teoksen Alcohol Policy and Public Good. Lopputuloksena ei kuitenkaan ollut vanhan päivitys vaan täysin uusi teos Alcohol: No Ordinary Commodity. Research and Public Policy, joka toki seuraa sekä purppurakirjan että joskus siniseksi kirjaksi mainitun Edwardsin ja kumppaneiden teoksen perinteitä.

Alcohol: No Ordinary Commodity, jonka yhteenvetoluku on seuraavassa suomennettuna, seuraa pääosin edeltäjiensä jalanjälkiä. Johdannon jälkeen teoksen toisessa osassa käsitellään alkoholipolitiikan tarvetta ja sen perusteluja. Uutta tässä osassa, niin kuin koko teoksessa on, että näkökulma on nyt selvästi, ehkä joidenkin lukijoiden mielestä hieman yltiöpäisestikin maailmanlaajuinen. Teoksesta löytyy muun muassa koko maailmaa koskeva taulukko alkoholin tilastoidusta ja tilastoimattomasta kulutuksesta sekä alkoholia käyttävien miesten ja naisten osuuksista. Kolmannessa osassa käydään läpi tutkimustieto erilaisista alkoholihaittojen ehkäisyn toimintalinjoista ja niiden vaikutuksista, jälleen pyrkien ottamaan huomioon koko maailma, vaikka tutkimustieto tuleekin ensi sijassa kehittyneistä maista ja erityisesti niistä teollistuneista maista, joissa rahoitetaan alkoholitutkimusta. Neljännessä osassa käsitellään tehokkaan alkoholipolitiikan rakentamista. Alkoholipolitiikan harjoittamisen mahdollisuudet suhteutetaan edeltäviä teoksia selvemmin kansainvälistymiseen.

Myös nyt suomeksi käännetyssä osassa viisi eli yhteenvedossa lukija huomaa ajan hengen vaikutusta. Alkoholipolitiikan vaihtoehtojen arviointi ei ole pelkästään verbaalista, vaan sitä suoritetaan taulukkomuodossa yhden tai useamman plussan tai peräti nollan muodossa. Suomeksi käännetty yhteenveto antaa toki tiivistetyn kuvan kirjan sisällöstä, mutta vivahteita etsivälle pohdiskelijalle voi suositella alkuperäisteoksen lukemista. Alkoholi on monimutkainen ja monimuotoinen asia niin käyttäjiensä kuin käytön kontrolloijien ja alkoholista elantonsa hankkivienkin kannalta.

Tämän Alkoholipolitiikan kuluttajaoppaan julkaisijana on Alkoholiohjelma. Julkaisun tavoitteena on antaa ytimekäs yhteenveto alkoholipolitiikan keinojen tuloksellisuutta koskevista tuoreimmista kansainvälisistä tutkimustuloksista. Alkoholiohjelma julkaisi huhtikuussa 2004 teoksen Alkoholiohjelma 2004–2007. Yhteistyön lähtökohdat 2004, joka sisältää kuvauksen alkoholinkulutuksen, juomatapojen ja haittojen nykytilanteesta Suomessa sekä arvion alkoholipoliittisten keinojen toteuttavuudesta Suomessa. Alkoholiohjelman julkaisuja kannattaa lukea rinnakkain toisiaan täydentävinä. Tutkimustiedolla on merkitystä alkoholipolitiikan harjoittamiselle niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, ja menestyksekäs alkoholipolitiikka vaatii toimia kaikilla kolmella tasolla.

Teoksen Alcohol: No Ordinary Commodity yhteenveto on nimetty kuluttajaoppaaksi. Tällä viittaamme siihen, että ihmisten hyvinvointiin vaikuttavasta alkoholista ja alkoholipolitiikasta on sekä tutkittua että kokemusperäistä tietoa ja että jokaisella kansalaisella samoin kuin poliittisilla päättäjillä on oikeus tähän tietoon. Poliittisilla päättäjillä on toki usein ratkaiseva vaikutus siihen, millaisiin alkoholipoliittisiin keinoihin lopulta turvaudutaan, mutta kansalaisilla on oma tärkeä roolinsa, koska demokraattisissa yhteiskunnissa poliittinen johto ei pitkän päälle voi toteuttaa kansan enemmistön tahdon vastaisia toimia. Menestyksekäs alkoholipolitiikka edellyttää poliittisia päätöksiä, joilla on kansan tuki.

Alkoholipolitiikan harjoittajien on hyvä muistaa, että alkoholijuomat eivät ole tavallisia hyödykkeitä. Kuluttajan kannalta alkoholin käyttöön liittyy sekä mielihyvän kokemuksia että käytön aiheuttamia haittoja ja ongelmia. Alkoholin kykyä aiheuttaa terveydellisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia selittää alkoholin myrkyllisyys, alkoholin päihdyttävä vaikutus sekä alkoholiriippuvuuden kehittyminen. Toisaalta alkoholijuomien tuotanto tuo ansioita ja voittoja niin viljelijöille kuin alkoholiteollisuuden ja kaupan harjoittajille sekä näillä aloilla työskenteleville. Monet maat saavat tuloja alkoholijuomien viennistä, ja alkoholi tuo tuloja valtion kassaan. Samaan aikaan valtioiden budjetteja rasittavat alkoholihaittojen aiheuttamat menot, ja alkoholijuomien vientikohteissa kärsitään tuontialkoholin käytön aiheuttamista ongelmista. Alkoholi ei siis kulutushyödykkeenä ole tavallinen tavara, ja menestyksekäs alkoholipolitiikan harjoittaminen edellyttää monien intressien yhteensovittamista.

Yhteenvedossa käytetään varsin paljon me-muotoa. "Me" viittaa Alcohol and Public Policy -ryhmän jäseniin eli Alcohol: No Ordinary Commodity -teoksen kirjoittajiin. Me-sanan käyttö korostaa, että kirjoittajat ovat yksimielisiä yhteenvedossa esitetyistä johtopäätöksistä.

Alkoholipolitiikan kuluttajaopas. Helsinki 2004. 24 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2004:6
ISSN 1236-2123
ISBN 952-00-1539