fi_FI
Valitse metadatasta sisällön kieliversiot
Monisteita
2003:6
Monisteita
2003:6:
Monisteita
2003:6:
Monisteita
2003:6:
Monisteita
2003:6:
Monisteita
2003:6:
Monisteita
2003:6:
14.04.2003
Monisteita 2003:6
Monisteita 2003:6
Monisteita 2003:6
Monisteita 2003:6
Monisteita 2003:6
Monisteita 2003:6
Monisteita 2003:6
14.04.2003
suomeksi
Priorisointi ja jonoonasettamisindikaatiot
Julkaisutiedosto
Julkaisun tiivistelmä
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Valtioneuvoston periaatepäätös terveydenhuollon tulevaisuuden
turvaamiseksi sisälsi keskeisenä asiana hoitoon pääsyn turvaamisen.
Peruspalveluministeri Eva Biaudet asetti 25.7.2002 työryhmän
valmistelemaan hoitoon pääsyn ja jononhallinnan toteuttamisohjeita.
Työryhmä tilasi Stakesilta tämän kirjallisuuskatsauksen oman
työnsä pohjaksi. Katsauksen tavoitteena on luoda yleiskuva
terveydenhuollon priorisoinnista käydystä keskustelusta
tieteellisissä julkaisuissa, aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta
sekä toimenpidejonojen käytöstä eksplisiittisen priorisoinnin
apuvälineenä eräissä maissa.
Kaikissa maissa on terveydenhuollon palveluita tavalla tai toisella priorisoitu. Mikään terveydenhuoltojärjestelmä ei ole kyennyt tarjoamaan kaikkia lääketieteen mahdollistamia terveyspalveluita koko väestölle. Väestön tiedon taso sekä voimavarojen ja mahdollisuuksien välisen kuilun kasvaessa tämän säännöstelyn tarve on korostunut ja on vaadittu priorisointiin aiempaa selkeämpiä päätöksentekomekanismeja. Terveydenhuollon priorisoinnista käytävä keskustelu onkin lisääntynyt 1990-luvulla, kuten myös priorisointia käsittelevä tutkimus.
Terveydenhuollossa priorisointia voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Se voidaan jakaa implisiittiseen (piilosäännöstely) ja eksplisiittiseen (julkisäännöstely) ja se voi tapahtua terveydenhuollon eri tasoilla valtionhallinnosta yksittäiseen lääkäriin. Päätöksenteossa voivat olla mukana asiantuntijat, poliitikot, kansalaiset tai kliinikot, yksin tai yhdessä. Päätökset voidaan perustaa luonnontieteelliseen tietoon tai yhteiskunnallisiin arvoihin tai näiden yhdistelmään. Käytännössä terveydenhuollossa toteutetaan aina jotain priorisoinnin vaihtoehdoista. Selkeitä priorisointikeskusteluun liittyviä viimeaikaisia kehityssuuntia ovat eksplisiittisyyden, kansalaisten mukaan ottamisen ja eettisten arvojen korostaminen. Erilaisia malleja eksplisiittiseksi makrotason priorisoinniksi on julkaistu useissa maissa. Käytäntöön näitä malleja on kuitenkin sovellettu vain harvoin.
Eksplisiittisen priorisoinnin edellyttämien
päätöksentekosääntöjen muodostaminen onkin osoittautunut vaikeaksi
ja niiden käytäntöön soveltaminen poliittisesti haastavaksi.
Eksplisiittistä priorisointia jonojen hallinnassa on pyritty
toteuttamaan erilaisin pisteytysjärjestelmin mm. Iso-Britanniassa,
Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa. Pisteytysjärjestelmät vaihtelevat
paikallisista yhtä sairaalaa koskevista järjestelmistä koko maan
kattaviin järjestelmiin ja toisaalta ne voivat koskea vain yhtä
sairautta tai toimenpidettä, kaikkia elektiivisiä toimenpiteitä tai
useita eri erikoisaloja yhtäaikaa. Pistelaskujärjestelmät
vaihtelevat myös sen mukaan onko niihin kliinisten
kiireellisyyskriteerien lisäksi otettu mukaan sosiaalisia
kriteereitä. Jonotusajan määrittely yhtenäisesti, jonottavien
potilaiden rekisteröinti, kliinikoiden, poliitikoiden ja
kansalaisten hyväksyntä pisteytysjärjestelmälle ovat edellytys
tällaisen priorisoinnin onnistumiseksi.
Priorisointi ja jonoonasettamisindikaatiot -kirjallisuuskatsaus.
Helsinki 2003. 49 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2003:6
ISSN 1236-200X
ISBN 952-00-1325-3
| URN | http://urn.fi/URN:ISBN:952-00-1325-3 |
på svenska
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
in english
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
A central issue in the Resolution of the Finnish Government on Safeguarding the Future of Health Care Service is ensuring access to care. The Minister of Health and Social Services, Eva Biaudet set up on 25 July 2002 a working group to prepare instructions for how to secure people access to care and manage waiting lists.
The working group ordered the attached literary survey (in Finnish) from the National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES). The aim of the survey is to give an overall picture of the debate about prioritization in health care conducted in scientific publications, studies related to the theme and the use of waiting lists for treatments as tools in explicit prioritization in some countries.
Health care services have been prioritized in all countries in one way or another. No health care system has been able to provide all health care services made possible by modern medicine to the whole population. The need for this regulation has been emphasized with the increasing level of knowledge among the population and the increasing gap between the resources and possibilities, and clearer decision-making mechanisms have been demanded for prioritization. The discussion about the prioritization in health care increased in the 1990s, as did the research dealing with prioritization.
In health care, prioritization can be carried out in various ways. It can be divided into implicit and explicit regulation, and it can take place at different levels of health care, from state administration to individual physicians. Experts, politicians, citizens and clinicians can take part in the decision-making, either individually or together. Decisions can be based on relevant scientific knowledge or social values, or a combination of these. In practice, some of the alternatives of prioritization are always applied in health care. Clear recent trends linked to the prioritization discussion are the involvement of explicitness – citizens – and the underlining of ethical values. Various models for explicit prioritization at the macro level have been published in several countries. They have however seldom been applied in practice. It has proved to be a difficult task to formulate such decision-making rules as are presupposed by explicit prioritization, and the application of them is a politically challenging task.
Explicit prioritization in the management of waiting lists has been carried out by means of various scoring systems for instance in Great Britain, Canada and New Zealand. The scoring systems vary from local systems concerning one hospital to systems covering the whole country and, on the other hand, they can apply to one illness only or to several specialties at the same time. The scoring systems also vary according to whether they include, besides clinical urgency criteria, also social criteria. A uniform definition of waiting time, registration of the patients on waiting lists, and approval by clinicians, politicians and citizens of the scoring system are required for successful prioritization.
>#MYYNTIPAIKKA|/web/fi/julkaisut/tilaukset/|Subscriptions : |en#
Sámás
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
??-??????
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
Français
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
aus Deutsch
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
