Selvityksen tavoitteena oli kuvata omaishoidon tuen turvin hoidettavia henkilöitä, omaishoitajia, omaishoitajille maksettavia palkkioita, omaishoidon tukeen sisältyviä palveluita ja omaishoidon tuen kehittämistarpeita. Tavoitteena oli myös verrata tilanteen kehitystä niin ajassa kuin alueellisestikin. Lisäksi tässä selvityksessä kuvataan, miten 1.1.2006 voimaan tullut omaishoitolaki on vaikuttanut omaishoidon tukeen kunnissa.

Selvitys on jatkoa vuosina 1995, 1999 ja 2003 raportoiduille selvityksille ja tehtiin sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiantona. Seurantatutkimuksen aineisto kerättiin kesäkuussa 2006 posti-kyselynä omaishoidon tuesta kunnissaan vastaavilta viranhaltijoilta. Kysely lähetettiin kaikkiin Manner-Suomen kuntiin (n=415). Vastausprosentti oli 88. Tutkimukseen osallistuneiden kuntien asukasluku kattoi 92,7 prosenttia Manner-Suomen asukasluvusta. Aineisto oli Manner-Suomen ja myös lääni- ja maakuntatasolla asukasluvun osalta edustava.

Tutkimukseen osallistuneissa kunnissa oli tutkimusajankohtana (poikkileikkaustilanne 30.4.2006) omaishoidon tuella hoidettavia henkilöitä 21 784. Hoidettavien määrä nousi noin kolmella tuhannella vuodesta 2002, 15 prosenttia. Hoidettavista naisia oli 46 ja miehiä 54 prosenttia. Suurin osa hoidettavista oli 75–8 4-vuotiaita (29 %), noin viidesosa oli 18–64-vuotiaita (22 %,) ja yli 85-vuotiata oli 17 prosenttia. Verrattuna vuoteen 2002 hoidettavien ikärakenne ei ollut juuri muuttunut.

Pääasiallinen hoidon ja huolenpidon tarve kolmasosalla hoidettavista oli pitkäaikainen fyysinen sairaus tai vamma ja neljäsosalla vanhuuteen liittyvä fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Dementia oli hoidon tarvetta aiheuttava tekijä noin viidesosalla. Hoidollisesti raskaassa siirtymävaiheessa tutkimusajankohtana oli 143 henkilöä (1 %). Asiakkaiden hoitoisuus oli suurta, sillä lähes puolet omaishoidon tuella hoidettavista tarvitsi hoitoa ja huolenpitoa jatkuvasti ja melko paljon ja joka kolmas ympärivuorokautisesti. Verrattuna vuoteen 2002 asiakkaiden hoitoisuus oli samankaltainen.

Kolme neljäsosaa hoitajista oli naisia. Noin puolet omaishoitajista oli hoidettavien puolisoita ja joka viides oli joko lapsi tai vanhempi. Muita omaisia tai hoidettavalle henkilölle läheisiä oli kymmenen prosenttia omaishoitajista. Puolisoiden määrä omaishoitajina lisääntyi vuoden 1994 noin kolmasosasta lähes puoleen vuonna 2006. Yli puolet omaishoitajista oli työikäisiä, mutta tätä vanhempien omaishoitajien osuus on jatkuvasti lisääntynyt. Omaishoitajista yli puolet oli eläkkeellä ja noin viidennes kokopäivätoimisesti työssä. Vuoteen 2002 verrattuna tilanne muuttui niin, että eläkkeellä olevien omaishoitajien osuus kasvoi.

Tutkimukseen osallistuneissa kunnissa omaishoidon tuen palkkiot sijoittuivat yleisimmin 300 ja 599 euron välille. Kaikkien maksettujen palkkioiden keskiarvo oli 416,32 euroa. Maakunnittain keskiarvo vaihteli 356 ja 555 euron välillä. Vuonna 2002 vastaava palkkioiden keskiarvo oli 287,89 euroa.

Omaishoidon tuesta vastaavien viranhaltijoiden vastausten mukaan hoitopalkkioiden kustannukset nousivat vuodesta 2003 vuoteen 2005 noin 7 miljoonaa euroa, (11 prosenttia); vuonna 2005 hoitopalkkioihin oli varattu 72,9 miljoonaa euroa. Vastaavien viranhaltijoiden mukaan vuonna 2006 hoitopalkkioihin oli varattu 84,9 miljoonaa euroa, joka toteutuessaan on merkittävä lisäys.

Enemmistö (70 %) kuntien omaishoidon tuesta vastaavista viranhaltijoista arvioi, että vuoden 2006 alusta voimaan tullut omaishoitolaki ei ole vaikuttanut hoidettaville annettavien palveluiden määrään. Joka viides vastaaja arvioi palveluiden määrän lisääntyneen ja kolme prosenttia arvioi palveluiden määrän vähentyneen. Yleisimmin hoidettaville tarjottiin apuvälinepalveluja, kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua. Tukipalveluista yleisin oli kuljetuspalvelu, jota tarjottiin noin joka kolmannelle hoidettavalle.

Yleisimmät omaishoitajille järjestetyt palvelut olivat vapaapäivät, palveluohjaus, koulutus ja neuvonta, sosiaalityön palvelut sekä vertaisryhmätoiminta. Kunnan viranhaltijoiden arvioiden mukaan lakisääteiseen vapaaseen oikeutetuista omaishoitajista yli puolet piti lakisääteiset vapaansa.

Omaishoidettavien hoito järjestettiin omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana suurimmaksi osaksi lyhytaikaisessa laitoshoidossa vanhainkodissa, terveyskeskuksen vuodeosastolla, erityishuolto-piirin laitoksessa tai kuntoutuslaitoksessa. Noin viidesosalle asiakkaista hoito järjestettiin sukulaisten, naapureiden tai vapaaehtoisten henkilöiden avulla tai lyhytaikaishoidossa palveluasumisyksikössä. Vähän käytettyjä sijaishoidon muotoja olivat lomituspalvelut kotona, perhehoitolomat ja kotipalvelun avulla järjestetty sijaishoito. Vuoteen 2002 verrattuna tilanne oli muuttunut vain vähän.

Omaishoitolain vaikutuksia omaishoidon tukemisessa kyselyyn vastanneet kuntien edustajat arvioivat avoimessa kysymyksessä, johon saatiin 276 vastausta. Osassa kunnista oli jo varauduttu lain tuomiin uudistuksiin ja määrärahaa oli varattu omaishoidon tukeen enemmän kuin aikaisemmin. Myöntämiskäytäntöjen selkiintyminen ja omaishoitajien aseman paraneminen mainittiin lain mukanaan tuomana myönteisinä muutoksina. Toisaalta laki oli tuonut myös paljon lisätyötä, kun tietoisuus laista lisääntyi, myös hakemusten määrät ja kustannukset lisääntyivät. 18 prosenttia kuntien edustajista arvioi, että laki ei ole vaikuttanut mitenkään heidän toimintaansa.

Omaishoidon tuen keskeiset kehittämishaasteet liittyvät vastaajien mukaan seuraaviin:

1) Omaishoidettavien ja -hoitajien elämänlaadun edistäminen

a. kehittämällä monipuolisia palveluita, kuten virkistys- ja kuntoutuspalveluita, omaishoitajan fyysisen, emotionaalisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi laajassa yhteistyössä eri toimijoiden, kuten kuntien, järjestöjen, seurakuntien jne. kanssa

b. kehittämällä tarkoituksenmukaisia vaihtoehtoja sijaishoidon järjestämiseksi hoidettavan kotona omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi

2) Kattava toimintakyvyn ja voimavarojen arviointi niin hoidettavan kuin omaishoitajankin osalta, jotta tarvittava apu voidaan kohdentaa oikein ja tavoitteellisesti, hoito- ja palvelusuunnitelman ohjaamana

3) Omaishoidon kehittäminen palvelurakenteen kiinteänä osana pitkäjänteisesti, ml. tuen kattavuuden lisääminen.

Päivi Voutilainen, Eija Kattainen, Reija Heinola. Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Selvitys omaishoidon tuesta ja sen vaihteluista 1994–2006. Helsinki 2007. 88 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:28
ISSN 1236-2115
ISBN 978-952-00-2344-7 (nid.), ISBN 978-952-00-2345-4 (PDF)