Tässä sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa tutkimuksessa kartoitetaan alkoholin korvikkeiden käyttöä Suomessa vuonna 2002. Tutkimuksen on tarkoitus selvittää, mitä teollisia alkoholeja ja muita myrkyllisiä kemikaaleja käytetään alkoholinkorvikkeina päihtymistarkoituksessa. Lisäksi selvitetään, kuinka ja mistä kyseisiä aineita hankitaan sekä miten niitä käytetään. Tutkimus kartoittaa käyttäjien sosiaalista profiilia ja käytön seurauksena syntyviä haittoja. Tutkimukseen sisältyy myös itäviinan käytön levinneisyyden kartoitus. Itäviinalla tarkoitetaan itärajan takaa salakuljetettua alkoholia.

Aineistona tutkimuksessa on käytetty 139 henkilön haastatteluja. Haastatellut henkilöt ovat eri puolilta maata ja edustavat alkoholin korvikkeiden käyttäjiä, käyttäjien parissa työskenteleviä viranomaisia sekä vähittäiskauppaa. Lisäksi selvityksen aineistona ovat aikaisemmat aiheeseen liittyvät tutkimukset ja artikkelit sekä Stakesin määrävuosina toimeenpanema päihdetapauslaskenta ja oikeuslääketieteen professorin Erkki Vuoren laatimat kuolemansyytilastot. Selvityksen yhteydessä toteutettiin korvikealkoholi- ja itäalkoholikartoitus yhteistyössä sisäasiainministeriön poliisiosaston kanssa. 36 poliisi-laitokselta pyydettiin tietoja kahden viikon aikana poliisin säilöönottosuojiin otettujen henkilöiden korvikkeiden ja itäviinan käytöstä.

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että alkoholinkorvikkeina käytetään etupäässä huoltoasemilla myytäviä eri alkoholeja sisältäviä autokemikaaleja. Eniten käytetään etanolia sisältäviä tuotteita. Käyttäjien asenteet korvikkeita kohtaan ovat muuttuneet varomattomiksi. Tuotteiden mahdollisilla haittavaikutuksilla on hyvin vähän merkitystä, mikäli tuote on aiemmin todettu kelpaavan juotavaksi. Tuotteiden denaturoinnista ei välitetä. Korvikkeina käytetyt valmisteet ovat myös helposti saatavilla, sillä niitä myydään suoraan käyttäjille. Itäviina näyttää olevan edullisen hintansa ja helpon saatavuutensa ansiosta joillakin paikkakunnilla korvikkeiden käytön kilpailija.

Maassamme on päihdeongelmaisten joukko, joka käyttää eri alkoholeja sisältäviä kemikaalivalmisteita alkoholinkorvikkeina. Vuoden 1999 päihdetapauslaskennan poikkileikkaustutkimuksessa on arvioitu, että 10 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon päihde-palvelujen käyttäjistä, noin 6 000 - 8 000 henkilöä, juo korvikkeita enemmän tai vähemmän satunnaisesti.

Tutkimuksen tuloksena todetaan, että vaarallisten kemikaalien käyttö korvikkeina ei ole hävinnyt eikä käyttäjämäärissä ole 1990-lukuun verrattuna tapahtunut muutosta. Valistusta korvikkeiden vaaroista tulisi lisätä niin käyttäjille, käyttäjien parissa työskenteleville viranomaisille kuin myyjille. Myyjien tulisi valvoa korvikkeina käytettävien tuotteiden myyntiä tarkemmin ja tuotteiden tulisi olla liikkeen sisätiloissa paremmin valvottuina. Erilaisilla väriaineilla merkitseminen sekä pakkauksien myyntikokojen kasvattaminen ovat valistuksen ja valvonnan tehostamisen ohella tärkeitä toimenpiteitä. Viimeisenä vaihtoehtona on vaarallisten aineiden saatavuuden rajoittaminen joko osittain tai kokonaan.

Anette Malinen. Kartoitus alkoholikorvikkeiden käytöstä Suomessa vuonna 2002. Helsinki, 2003. 79 s. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2003:3
ISSN 1236-2115
ISBN 952-00-1313-X
Tämä selvitys on saatavana vain pdf-versiona (1026 kb).