Sosiaalisesta luototuksesta annettu laki tuli voimaan 1.1.2003. Sosiaalihuoltolakiin (710/1982) ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin (812/2000) on tehty muutokset lisäämällä niihin sosiaalista luototusta koskevat maininnat.

Sosiaalisen luototuksen tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Sosiaalinen luotto voidaan lain mukaan myöntää perustellusta syystä henkilölle, jolla ei pienituloisuutensa ja vähävaraisuutensa vuoksi ole muulla tavoin mahdollisuutta saada kohtuuehtoista luottoa ja jolla on kyky suoriutua luoton takaisinmaksusta.

Lain perusteella kunnalla on mahdollisuus järjestää päättämässään laajuudessa sosiaalista luototusta osana kunnan sosiaalihuoltoa. Kunta voi järjestää sosiaalisen luototuksen toimenpanon yksin tai alueellisena yhteistyönä muiden kuntien kanssa. Kunnalle sosiaalisen luototuksen järjestämisestä aiheutuviin toimintamenoihin sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/1992), jota ei kuitenkaan sovelleta sosiaalisen luototuksen luottopääomasta tai luottotappioista aiheutuviin menoihin.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee tämän sosiaalista luototusta koskevan oppaan avuksi kunnille luototustoiminnan käynnistämiseen. Oppaan kannanotot on tarkoitettu suosituksiksi ja tueksi kunnille niiden määritellessä tarkemmin kuntakohtaisia sosiaalisen luoton myöntämisen perusteita.

Sosiaalinen luototus. Opas luototuksen käynnistäjälle. Helsinki 2003. 58 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:6
ISSN 1236-116X
ISBN 952-00-1350-4