Sosiaalinen luototus - opas luototuksen käynnistäjälle
Julkaisutiedosto
Sosiaalisesta luototuksesta annettu laki tuli voimaan 1.1.2003.
Sosiaalihuoltolakiin (710/1982) ja sosiaalihuollon asiakkaan
asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin (812/2000) on tehty
muutokset lisäämällä niihin sosiaalista luototusta koskevat
maininnat.
Sosiaalisen luototuksen tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Sosiaalinen luotto voidaan lain mukaan myöntää perustellusta syystä henkilölle, jolla ei pienituloisuutensa ja vähävaraisuutensa vuoksi ole muulla tavoin mahdollisuutta saada kohtuuehtoista luottoa ja jolla on kyky suoriutua luoton takaisinmaksusta.
Lain perusteella kunnalla on mahdollisuus järjestää päättämässään laajuudessa sosiaalista luototusta osana kunnan sosiaalihuoltoa. Kunta voi järjestää sosiaalisen luototuksen toimenpanon yksin tai alueellisena yhteistyönä muiden kuntien kanssa. Kunnalle sosiaalisen luototuksen järjestämisestä aiheutuviin toimintamenoihin sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/1992), jota ei kuitenkaan sovelleta sosiaalisen luototuksen luottopääomasta tai luottotappioista aiheutuviin menoihin.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee tämän sosiaalista luototusta koskevan oppaan avuksi kunnille luototustoiminnan käynnistämiseen. Oppaan kannanotot on tarkoitettu suosituksiksi ja tueksi kunnille niiden määritellessä tarkemmin kuntakohtaisia sosiaalisen luoton myöntämisen perusteita.
Sosiaalinen luototus. Opas luototuksen käynnistäjälle. Helsinki
2003. 58 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:6
ISSN 1236-116X
ISBN 952-00-1350-4
| URN | http://urn.fi/URN:ISBN:952-00-1350-4 |
| aihealueet | toimeentulo, hyvinvointi, sosiaali- ja terveyspalvelut |
Social kreditgivning - handbok för den som startar verksamheten med social kreditgivning
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmäLagen om social kreditgivning trädde i kraft 1.1.2003. Socialvårdslagen (710/1982) och lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården (812/2000) har ändrats genom att till dem foga ett omnämnande om social kreditgivning.
Syftet med social kreditgivning är att förebygga ekonomisk utslagning och överskuldsättning samt att främja en persons eller en familjs förmåga att klara sig på egen hand. Enligt lagen kan social kredit av grundad anledning beviljas en person som på grund av små inkomster och tillgångar inte på något annat sätt kan få kredit på rimliga villkor och som har förmåga att klara av återbetalningen av krediten.
Enligt lagen kan kommunen ordna social kreditgivning i den omfattning den beslutar som en del av socialvården. Kommunen kan ordna verkställigheten av social kreditgivning antingen ensam eller i regionalt samarbete med andra kommuner. På omkostnader som kommunen åsamkas av att ordna social kreditgivning tillämpas lagen om planering av och statsandel för social- och hälsovården (733/1992), som dock inte tillämpas på utgifter för kreditkapitalet eller kreditförluster inom social kreditgivning.
Handboken är avsedd som stöd då kommunen inleder verksamheten med social kreditgivning. Ställningstagandena i handboken är avsedda som rekommendationer och som stöd för kommunerna då de fastställer närmare grunder för beviljandet av sociala krediter.
Social kreditgivning. Handbok för den som startar verksamheten
med social kreditgivning. Helsingfors 2003. 58 s.
Social- och hälsovårdsministeriets handböcker 2003:6swe
ISSN 1236-116X
ISBN 952-00-1350-4
| URN | http://urn.fi/URN:ISBN:952-00-1350-4 |
| ämnesområde | utkomst, välfärd, social- och hälsotjänster |
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
| categories | cash benefits, wellbeing , social and health services |
File Julkaisun tiivistelmä
| categories | , , |
File Julkaisun tiivistelmä
| categories | , , |
File Julkaisun tiivistelmä
| categories | , , |
File Julkaisun tiivistelmä
| categories | , , |
