Työryhmän tuli arvioida onko nykyinen apteekkilupajärjestelmä sopusoinnussa perustuslain elinkeinovapautta koskevien säännösten kanssa. Lisäksi tuli selvittää nykyisen apteekkimaksujärjestelmän poistamisen edellytykset sekä se, miten poiston vaikutukset valtion, yliopistojen ja pienten apteekkien talouteen tulisi ottaa huomioon. Samoin tuli selvittää keinoja lääkejakelun kehittämiseksi ja turvaamiseksi erityisesti maan harvaan asutuilla alueilla.

Apteekkien toiminta on Suomessa luvanvaraista. Lisäksi lääkkeiden myyntikate on säännelty asetuksella. Tähän liittyen apteekit joutuvat maksamaan liikevaihdon mukaan progressiivisesti kasvavaa apteekkimaksua. Mm. apteekkitoiminnan sääntelyn perusteella Suomessa on muihin Pohjoismaihin verrattuna varsin paljon apteekkeja väestön lukumäärään suhteutettuna. Sen sijaan apteekkiliikkeen ulkopuolisia myyntipisteitä, joista voi ostaa itsehoitolääkkeitä, on meillä huomattavasti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Muista Pohjoismaista poiketen meillä ei ole sellaisia apteekin ulkopuolisia toimipisteitä, jotka voisivat välittää reseptilääkkeitä. Järjestelmä ei myöskään ole muita edullisempi, sillä apteekin euromääräinen kate lääkkeen myynnistä kasvaa lääkkeen hinnan myötä kaikkein jyrkimmin Suomessa. Samalla apteekkimaksujärjestelmä takaa valtiolle sekä Helsingin ja Kuopion yliopistoille vuosittain merkittävät tulot.

Apteekkitoiminnan luvanvaraisuudelle on olemassa perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Myös apteekkien määrälliset rajoitukset ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä, koska ne voidaan perustella lääkkeiden saatavuuden turvaamisella maan eri osissa. Kuitenkin eräät apteekkitoimintaa koskevat säännökset, kuten sivuapteekkien määrän rajoittamista ja apteekkiluvan peruuttamista koskevat säännökset, edellyttävät muutoksia perustuslaista johtuvista syistä. Nykyinen apteekkilupajärjestelmä ei ole kuitenkaan elinkeinotoiminnan yleisten periaatteiden ja tehokkaan lääkejakelun näkökulmasta paras mahdollinen ja sääntelyä tulisikin jatkossa uudistaa lähemmäksi muun elinkeinotoiminnan toimintaedellytyksiä.

Työryhmä ei esitä apteekkimaksun välitöntä poistamista. Apteekkimaksusta olisi kuitenkin jatkossa perusteltua luopua ja samalla alentaa apteekkien myyntikatetta osana apteekkitoimintaa koskevan sääntelyn laajempaa arviointia ja uudistamista. Tavoitteena on, että toimenpiteillä saavutettaisiin riittävä yhteiskunnallinen hyöty myös valtion ja yliopistojen tulonmenetysten kompensoimiseksi. Toteutettavien uudistusten yhteydessä on turvattava lääkejakelun alueellinen kattavuus. Apteekkimaksun perinnässä tulisi jo ennen järjestelmän uudistusta siirtyä ennakonkantoon samoin kuin muissa yritystoimintaan kohdistuvissa veroissa.

Sivuapteekkien toimintaa tulisi kehittää siten, että ne voisivat toimia myös pienen väestöpohjan varassa. Julkisen terveydenhuollon roolia avohoidon lääkejakelussa tulisi kehittää mm. mahdollistamalla eräissä tapauksissa lääkkeiden myynti terveyskeskuksesta ja sairaalasta. Kuntien roolia lääkehuollon arvioinnissa ja seurannassa tulisi vahvistaa. Lääkekaappien määrää voisi lisätä itsehoitolääkkeiden saatavuuden parantamiseksi. Niiden toimintaa tulisi myös kehittää siten, että niiden kautta voitaisiin välittää reseptilääkkeitä. Lääkeinformaation saatavuus on samalla turvattava. Lääkekaapin ylläpito tulisi sallia myös muulle kuin apteekkarille, jos laissa säädetyt kriteerit täyttävän paikan lähialueen apteekkarit eivät ole halukkaita ylläpitämään lääkehuollon kannalta tarpeellista lääkekaappia. Lääkkeiden internetkaupan toiminnasta tulisi laatia kansalliset säännökset ja ohjeet.

Apteekkityöryhmän muistio. Helsinki 2007.  75 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:45
ISSN 1236-2115
ISBN 9978-952-00-2429-1 (nid.), 978-952-00- 2430-7 (PDF)