Vanhempainvapaatyöryhmä on kartoittanut perhevapaajärjestelmän toimivuutta, uudistustarpeita ja kehittämisvaihtoehtoja päätöksenteon tueksi.  Työryhmän työ antaa edellytyksiä käydä julkista keskustelua uudistusten toivotusta suunnasta. 

Nykyisin vanhempainvapaat koostuvat äidin 4,2 kuukauden, vanhempien jaettavissa olevasta 6,3 kuukauden sekä isän 1,7 kuukauden osuudesta. Työryhmä esittelee kolme eri mallia vanhempainvapaiden kehittämiseen. A-malli (4,2+6,3+2,6 kk) perustuu nykyjärjestelmään ja pidentää isän osuutta.  B-malli (4,2+9+3 kk) pidentää isän osuutta sekä vanhempainvapaata jonka jakamisesta vanhemmat voivat vapaasti päättää. C-malli (6+6+6 kk) pidentää isän ja äidin osuutta sekä lyhentää vanhempainvapaata, jonka jakamisesta vanhemmat voivat vapaasti päättää.

Työryhmän esittelemissä malleissa äidille varattua osuutta vanhempainvapaasta ei esitetä lyhennettäväksi ja vanhempainpäivärahakauden kokonaiskestoa esitetään pidennettäväksi samoin kuin isälle varattua vapaata. Joustavuutta perheiden näkökulmasta lisätään malleissa erilaisin painotuksin.

Kaikkiin malleihin on mahdollista kytkeä lasten kotihoidon tuen korotus vähimmäismääräisen vanhempainpäivärahan tasolle enintään lapsen 1,5 vuoden ikään saakka. Tämä tukisi perheiden toimeentuloa ja lasten hyvinvointia. 

Työryhmä pitää tarpeellisena parantaa vanhempien mahdollisuuksia yhdistää lapsen kotona hoitamista ja työelämään osallistumista. Työryhmässä on saanut kannatusta ehdotus, jossa osittaisen hoitorahan tasoa korotettaisiin nykyisestä 90 eurosta 180 euroon ja hoitorahan maksaminen ulotettaisiin asteittain lapsen toisen kouluvuoden loppuun, jos vanhemmat lyhentävät työaikaansa tai tekevät osa-aikatyötä lapsen hoidon vuoksi.

Työryhmä on selvittänyt tarvetta eriyttää vanhempainvapaiden rahoitusta nykyisestä sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta erilliseksi vanhempainvakuutukseksi.  Sairausvakuutuksen rahoitus kerätään jo nyt tasaisesti kaikilta työnantajilta perittävällä maksulla. Rahoituspohjan muuttaminen valtion osuutta lisäävästi on mahdollista toteuttaa myös nykyjärjestelmän puitteissa. Myös työnantajille maksettavien korvausten lisääminen on mahdollista jo nykyjärjestelmässä. Edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi uuden erikseen hallinnoidun vakuutuksen perustaminen ei ole välttämätöntä. Lähinnä erillinen vakuutusjärjestelmä voisi parantaa järjestelmän läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä.  Ensisijainen ratkaistava kysymys ei olekaan rahoituksen hallinnointi, vaan se, miten rahoitusvastuu jakautuu tulevaisuudessa valtion, työntekijöiden ja työnantajien kesken ja miten vanhempainvapaista aiheutuvia kuluja korvataan työnantajille.

Työryhmä on kartoittanut perhevapaiden uudistustarpeita adoptioperheiden, sateenkaariperheiden, yksinhuoltaja- ja etävanhemman perheiden, monikkoperheiden, sijaisperheiden, opiskelijaperheiden sekä varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten perheiden kannalta.

Vanhempainvapaatyöryhmän muistio Helsinki
2011. 101 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2011:12
ISSN-L 1236-2115
ISSN 1797-9897 (verkkojulkaisu)
ISBN 978-952-00-3146-6 (PDF)