Tämä raportti esittelee Euroopan sosiaalirahaston ja sosiaali- ja terveysminis­teriön rahoittaman hankkeen "Samapalkkaisuus, tasa-arvo ja uudet palkkausjär­jestelmät" (SATU) keskeisiä tuloksia. Hanke on Palkansaajien tutkimuslaitoksen, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ja Tilastokeskuksen yhteishanke, jonka puit­teissa on toteutettu kattava kokonaistarkastelu siitä, miten talouden eri sektoreissa käynnistetyt palkkausjärjestelmäuudistukset ovat tähän mennessä vaikuttaneet sukupuolten välisiin keskimääräisiin palkkaeroihin. Tarkastelut on tehty erikseen valtionhallinnolle, kunta-alalle ja yksityiselle sektorille. Hankkeessa on myös arvi­oitu, onko perheen ja uran yhteensovittamisen tarve mahdollisesti johtanut siihen, että pienten lasten vanhemmat ovat keskimääräistä useammin jääneet kannustavan palkkauksen ulkopuolelle.

Hankkeen analyyseissä on hyödynnetty niin julkisen sektorin kuin yksityisen sektorin osalta edustavia yhdistettyjä yksilö- ja työpaikkatason tilastoaineistoja 1990-luvulta niin pitkälle nykypäivään kuin mahdollista. Toteutetut sektorikoh­taiset analyysit ovat erityisen avartavia siinä mielessä, että niiden pohjana on käy­tetty hyvin erilaisia, tarkkaan harkittuja, kuhunkin tutkimuskysymykseen parhaiten sopivia tilastoaineistoja.

Tehdyt analyysit osoittavat, että palkkausjärjestelmäuudistusten ja sukupuolten välisten palkkaerojen kaventumisen välillä näyttäisi olevan suora yhteys. Tämä myön­teinen tulos ei kuitenkaan koske kaikkia palkansaajaryhmiä tasaisesti. Sukupuolten väliset palkkaerot ovat kaventuneet kaikkein selkeimmin tulojakauman yläpäässä, parhainta palkkaa ansaitsevien keskuudessa tai vaativimmissa työtehtävissä toimivilla. Matalapalkkaisten ja vähemmän vaativissa tehtävissä olevilla tällaista sukupuolten palkkaerojen kaventumista ei samalla tavalla havaita.

Perinteisten inhimillisen pääoman mittareiden, erityisesti suoritetun muodol­lisen koulutuksen, merkitys palkan määräytymisessä ja siksi myös sukupuolten välisten palkkaerojen selitystekijänä on palkkausjärjestelmäuudistusten myötä heikentynyt. Tulos heijastaa uudistuksiin liittyvää filosofiaa, jonka mukaan tär­keintä on se missä ja millä tavoin tämän kaltaista perinteistä osaamista käytetään.

Palkkausjärjestelmäuudistukset eivät ole toisaalta vähentäneet sukupuolten tehtävien mukaisen eriytymisen merkitystä sukupuolten välisten keskimääräisten palkkaerojen selittäjänä. Tilanne, ainakin joidenkin palkansaajaryhmien kohdalla, näyttäisi olevan jopa aiempaa kärjistetympi.

Työssä hankitun pätevyyden ja erilaisten palkanlisien - erityisesti tulospalkkioiden - merkityksen kasvu palkanmuodostuksessa ovat hankkeen tulosten mukaan koros­taneet perhetilanteen vaikutusta sukupuolten välisten palkkaerojen kehittymiseen. Tämä luo omat haasteensa sekä työpaikan tasa-arvosuunnitelmien että perhepoliit­tisten toimenpiteiden ja perheiden sisäisen työnjaon kannustimien kehittämistyössä.

Rita Asplund ja Reija Lilja (toim.). Kohti samapalkkaisuutta palkkausjärjestelmiä kehittämällä. Helsinki 2010.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:25
ISBN 978-952-00-3068-1 (painettu)
ISBN 978-952-00-3069-8 (PDF)
ISSN-L 1236-2115ISSN 1236-2115 (painettu)
ISSN 1797-9897 (verkkojulkaisu)