Tupakointi on yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja länsimaissa. Vuonna 2008 neljännes suomalaisista aikuisista miehistä ja lähes viidennes naisista tupakoi. Heistä seitsemän kymmenestä haluaisi lopettaa tupakoinnin. Tupakointi on yhä enenevässä määrin alemman koulutustasonindikaattori ja tätä kautta yksi suurimmista esteistä terveyserojen kaventamisessa.

Käypä hoito -suosituksen mukaan tupakasta vieroituksen tulisi sisältyäterveydenhuollon toimintasuunnitelmaan sekä perus- että erikoissairaanhoidossa. Valtaosa tupakoijista käy terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla kerran tai useammin vuoden aikana, ja on osoitettu, että ammattilaisten antama tuki lopettamisyrityksessä on tehokas. Tupakasta vieroitus tulisikin sitoa entistä tiiviimmin tupakoijan kokonaisarvioon niin, että se on kiinteä osa jokaisen potilaan hoitoa.

Keskeiset esteet toimivalle tupakasta vieroitukselle ovat aikapula, puutteellisesti toimivat hoitoketjut ja resurssipula. Tupakasta vieroitus onnistuuparhaiten moniammatillisena yhteistyönä. Täten tärkeää tupakasta vieroituksessaon luoda katkeamaton hoitoketju ja palautejärjestelmä terveydenhuollon eri ammattiryhmien ja toimijoiden välillä.

Erityisen tärkeää tehokkaan paikallisen vieroitustoiminnan rakentamisessa on työnantajan tuki. Väestölle tulee olla tarjolla osaamiskeskuksia, joissa on vieroituksen erityisosaamista ja käyttäytymistieteellistä asiantuntemusta. Terveyskeskukset eivät kuitenkaan näyttäisi resursoivan tupakasta vieroituksenerityistyöntekijöihin yhtä vahvasti kuin muihin terveydenhuollon erityiskoulutettuihin. Kunnissa pitäisi laatia tupakkapoliittiset ohjelmat.

Tupakasta vieroittamiseen liittyvät toimet, kuten lääkärin kehotus, neuvonta, ryhmävieroitus ja nikotiinikorvaus, ovat taloudellisten arviointitutkimusten ja vaikuttavuuden järjestelmällisten katsausten mukaan erittäin kustannusvaikuttavia. Lopettamisella säästyneiden kustannusten osuus on sitä suurempi mitä nuorempana tupakointi lopetetaan, mutta vielä 60–64-vuotiailla lopettajilla odotetut säästöt ovat yli 70 prosenttia välittömistä hoitokustannuksista.

Esimerkiksi päivittäin tupakoivat miehet menettävät työkyvyttömyyden ja ennenaikaisten kuolemien seurauksena keskimäärin 2,6 työvuotta tupakoimattomiin ja 1,8 työvuotta tupakoinnin lopettaneisiin miehiin verrattuna. Tupakoinnin lopettamisella olisi mahdollista säästää yli 60 prosenttia odotetuista työvuosien menetyksistä (1,6 työvuotta).

Patrick Sandström, Anu Leppänen, Olli Simonen (toim.)
Tupakasta vieroituksen organisointi ja käytännöt. Helsinki 2010. 101 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:15
ISBN 978-952-00-2907-4 (nid.)
ISBN 978-952-00-2908-1 (PDF)
ISSN 1236-2050 (painettu)
ISSN 1797-9854 (verkkojulkaisu)