Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2003 Veto-ohjelman. Toimenpideohjelman tavoitteena oli turvata kansalaisten täysipainoinen osallistuminen työelämään, vaikuttaa työssäoloajan pidentymiseen, parantaa työn sekä perhe-elämän ja vapaa-ajan yhteensovittamista, parantaa tasa-arvoa sekä vahvistaa työn houkuttelevuutta vaihtoehtona eri tilanteissa. Ohjelma koostui neljästä osa-alueesta, joiden teemat olivat:

• hyvä työelämän laatu ja turvallisuuskulttuuri
• tehokas työterveyshuolto ja kuntoutus
• työelämän moninaisuus ja tasa-arvo
• kannustava toimeentuloturva ja työssäoloaika.

Ohjelma toteutettiin yhteistyössä muiden ministeriöiden, työmarkkina- ja yrittäjäjärjestöjen, tutkimuslaitosten, vakuutus- ja eläkelaitosten sekä kuntoutusorganisaatioiden kanssa. Ohjelman toimintaa johti johtoryhmä. Sen alaisuudessa toimi kullakin osa-alueelle oma toimintaryhmä vuoden 2006 alkuun saakka. Vuosina 2006-2007 niiden toiminta yhdistettiin ''Parempi työkyky'' toimintaryhmä. Ohjelman toimikausi oli 12.3.2003 - 31.12.2007.  

Veto-ohjelma toteutti sosiaali- ja terveyspolitiikan strategisia linjauksia ja jatkoi päättyneen Kansallisen Ikä-ohjelman ja vuonna 2003 päättyneen Työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpideohjelman toimintoja. Lisäksi ohjelma toimi synergiassa muiden käynnissä olleiden  valtakunnallisten kehittämis- ja toimenpideohjelmien kanssa. Veto-ohjelma valmisteltiin kiinteässä yhteistyössä muiden ministeriöiden ja työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Veto-ohjelma edusti toimintatavaltaan viimeisten parin vuosikymmenen aikana omaksuttua ohjelmapolitiikkaa.  Normi- ja resurssiohjauksen rinnalla on korostunut informaatio-ohjaus, mitä eri ohjelmilla pyritään erityisesti tekemään.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan jatkuvasti uudistuvassa toimintaympäristössä on syytä arvioida eri toimintamallien tavoitteenasettelua ja tuloksellisuutta.  Tässä raportissa kerrotaan tiivistetysti Veto-ohjelman lähtökohdat, toimenpiteet ja arvioidaan ohjelman onnistumista. Loppuarviointi on tehty ohjelman toteuttamiseen keskeisesti osallistuneiden tahojen itsearviointina.  Ulkopuolista arvioijaa ei käytetty loppuarvioinnissa, koska ulkopuolinen arvioija teki ohjelman väliarvioinnin vuonna 2005.

Tässä arvioinnissa on käytetty apuna erilaisia toiminnan tunnuslukuja ja palautteita, arviointikyselyjä sekä arviointikeskusteluja.  Ohjelman toimenpiteistä on raportoitu vuosittaisissa toimintakertomuksissa, joita ei niiden laajuuden vuoksi ole tässä yhteydessä toistettu.  Yksittäisten hankkeiden tuotokset kuten julkaisut, verkkosivut jne. on löydettävissä tämän julkaisun lopussa olevien liitteiden avulla.  Hankkeista ja niiden arvioinneista on tässä esitetty vain keskeisimmät kohdat. Tähän raporttiin on koottu myös joukko suosituksia.

Veto-ohjelman arvioinnin keskeiset tulokset ovat seuraavat:

 1) Ohjelman keskeisissä tavoitteissa eli eläkkeelle siirtymisen myöhentymisessä ja työllisyysasteen kohottamisessa on onnistuttu. Ohjelman osuutta myönteiseen kehitykseen on kuitenkin vaikea erottaa muista tekijöistä.  Myös työterveyshuollon kehittämisessä ja toimeentulo- ja eläketurvajärjestelmien kannustavuuden parantamisessa on edetty.

2) Ohjelman muiden tavoitteiden toteutumisessa, kuten sairauspoissaolojen ja tapaturmien vähentämisessä ja alkoholin kulutuksen laskemisessa, ei ole edetty toivuttiin suuntaan.  Syynä ovat olleet osin muualla tehdyt päätökset kuten alkoholiverotuksen alentaminen.

3) Ohjelmalla on ollut vaikutusta ikääntyneiden työtä koskeviin asenteisiin, vaikka sen todentaminen ei ole yksinkertaista.  Saadun palautteen perusteella parasta antia olivat asenteisiin vaikuttaneet viestintäkampanjat ja työpaikkojen herättelyyn keskittynyt seminaaritoiminta. Erityisen tuloksellisena voidaan pitää alueellisia seminaareja.

4) Hyvien käytäntöjen etsiminen, tukeminen ja levittäminen ovat käyttökelpoinen tapa toteuttaa ohjelmaa.  Hyvien käytäntöjen levittämiseksi niiden viestintä ja koulutus on suunniteltava huolellisesti.  Hyvää levitettävää käytäntöä ei saa rajata tiukasta, koska yksikään työpaikka ei voi lainata toisen kokemusta sellaisenaan.

5) Veto-ohjelman avulla luotiin aikaisempaa kokonaisvaltaisempaa otetta työelämän veto-voimaan vaikuttavien asioiden kehittämiseen. Veto-ohjelma muodosti viestintää ja vuoro-vaikutusta tukevan sateenvarjon, jonka puitteissa työn, työolosuhteiden ja työelämän laatuun liittyviä asioita voitiin viedä eteenpäin. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tulosohjauksessa Veto-ohjelma ja sen tavoitteet näkyivät hallinnonalan virastoja ja laitoksia ohjaavana teemana.

6) Ohjelma verkotti yhteen monia samojen asioiden parissa työskenteleviä tutkijoita, viranomaisia, järjestöjä ja asiantuntijoita.. Erityisen hyödyllistä oli yhteistyö eri ministeriöiden hallinnoimien ohjelmien kesken ja niiden kautta syntynyt laajempi verkosto.  Veto-ohjelma ei kuitenkaan onnistunut verkottamaan riittävästi muuta yhteistyötä ministeriöiden välillä.

7) Ohjelman strategiset tavoitteet olivat selkeät ja tavoitteiden kirjaaminen kehitettyjen ja koottujen indikaattorien avulla jäntevöitti keinovalikoimakeskustelua.

Veto-ohjelman loppuraportti 2003–2007. Helsinki 2009. 154 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:53
ISSN 1236-2115 (painettu), ISSN 1797-9897 (verkkojulkaisu)
ISBN 978-952-00-2748-3 (nid.), ISBN 978-952-00-2749-0 (PDF)