en_US sv_SE fi_FI
Valitse metadatasta sisällön kieliversiot
Julkaisuja 2003:14
Julkaisuja 2003:14:15
Julkaisuja 2003:14:16
Julkaisuja 2003:14:
Julkaisuja 2003:14:
Julkaisuja 2003:14:
Julkaisuja 2003:14:
18.06.2003
Julkaisuja 2003:14
Publikationer 2003:15
Publications 2003:16
Julkaisuja 2003:14
Julkaisuja 2003:14
Julkaisuja 2003:14
Julkaisuja 2003:14
18.06.2003
suomeksi
STM:n hallinnonala 2002 - toimintakertomus
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Sosiaalimenoihin käytettiin vuonna 2002 yhteensä 36,5
miljardia euroa. Eläketurvan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen
kysynnän kasvusta huolimatta sosiaalimenojen kokonaiskehitys on
ollut maltillista. Sosiaalimenojen BKT-osuus oli 26,1 %, mikä oli
alle EU-maiden keskimääräisen tason. Sosiaalimenot koostuvat
pääosin eläkkeistä, kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista,
työttömyysturvasta, sairausvakuutuksesta sekä perhepoliittisista
tulonsiirroista. Valtion budjetin kautta sosiaalimenoista
rahoitettiin noin kolmannes.
Ministeriö jatkoi Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010 -asiakirjan mukaisesti sosiaalipolitiikan kehittämistä. Keskeisimmät tavoitteet toteutuivat. Ministeriön vastuulla olevat hallitusohjelman toimenpiteet etenivät suunnitelmien mukaan. Kotitalouksien väliset tuloerot kääntyivät pieneen laskuun. Suomen köyhyysaste oli EU-maiden alhaisimpia. EU:n tasolla sosiaaliturvayhteistyön painoalueita olivat eläkepolitiikka sekä köyhyys ja syrjäytyminen.
Suomalainen sosiaaliturva oli kustannustehokasta. Kohtuullisin kustannuksin voitiin tarjota koko väestölle sosiaali- ja terveyspalvelut ja toimeentuloturva. Sosiaaliturvan käytön ja rahoituksen vuositason muutokset olivat vähäisiä. Heikentynyt työllisyys nosti hieman työttömyyspäivärahan ja toimeentulotuen saajien lukua. Väestön ikääntyminen kasvatti vanhuuseläkkeensaajien määrää. Eläkkeelle siirryttiin edelleen liian varhain, vaikka keskimääräinen eläkkeelle jäämisikä nousi hieman.
Nelivuotisen sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman osahankkeet etenivät. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen menot olivat vuonna 2002 yhteensä noin 12,1 miljardia euroa, josta valtionosuus oli 2,8 miljardia euroa. Pääosa kustannuksista oli henkilöstömenoja. Alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ja kustannuksissa olivat edelleen merkittäviä. Sosiaalialalla osaamiskeskusverkoston toiminta käynnistyi vuoden 2002 alussa. Lähes kaikki kuusivuotiaat osallistuivat esiopetukseen. Lääkemenot kasvoivat edelleen, mutta terveydenhuollon BKT-osuus oli Suomessa EU-maiden alhaisimpia. Julkisesti tuettu hammashuolto laajeni koko väestöön. Vuoden 2002 elokuussa hallitus asetti kansallisen terveysprojektin selvittämään terveydenhuollon toiminnallisia ja rahoituksellisia ongelmia. Lasten ja nuorten psykiatrian palveluihin kohdennettiin erityisiä määrärahoja ja avustuksia. Laatusuositustyö jatkui.
Ehkäisevässä politiikassa painotettiin eri sektoreiden välisen yhteistyön ja rakenteiden vahvistamista, varhaista puuttumista, syrjäytymisen ehkäisyä, lasten ja nuorten hyvinvointia, ehkäisevää päihdepolitiikkaa sekä elinympäristön terveellisyyttä. Huumehoitoon kohdistettiin lisävoimavaroja. Tapaturmataajuus ja sairauspoissaolot kasvoivat. Työoloja kehitettiin erilaisin ohjelmin. Hallinnonalan tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettiin yhteensä 116 miljoonaa euroa.
Lakihankkeiden sukupuolivaikutusten arviointi käynnistyi.
Hallinnonalan organisatoriset muutokset olivat pieniä. Ministeriön
omaa organisaatiota uudistettiin perustamalla terveysosasto sekä
perhe- ja sosiaaliosasto.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala vuonna 2002.
Toimintakertonus
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:14
ISSN 1236-2050
ISBN 952-00-1414-4
| URN | http://urn.fi/URN:ISBN:952-00-1414-4 |
på svenska
Den sociala tryggheten i Finland består av tre
grundläggande element: förebyggande social- och hälsovårdspolitik,
social- och hälsovårdstjänster samt socialförsäkring. Dess
huvudsakliga uppgift är att trygga medborgarnas utkomst genom en
omfattande grundtrygghet och genom inkomstrelaterade förmåner som
garanterar möjligheten att upprätthålla en rimlig konsumtionsnivå i
olika risksituationer. De omfattande social- och
hälsovårdstjänsterna utgör en viktig del av den sociala tryggheten.
Den sociala tryggheten är resultatet av ett utvecklingssamarbete som har pågått i flera årtionden. Den kännetecknas av förmåner som är tillgängliga för alla. Liksom i de övriga nordiska länderna gäller förmånerna främst dem som är bosatta i landet.
Den sociala tryggheten garanterar stabilitet, rättvisa och jämlikhet i samhället. Så gott som alla hushåll tar emot någon form av inkomstöverföring eller utnyttjar tidvis social- och hälsovårdstjänster. Under den djupa lågkonjunkturen i början av 1990-talet var den sociala tryggheten huvudsakligen ett skyddsnät för att komma till rätta med den höga arbetslösheten. Systemet med inkomstöverföringar har utjämnat inkomstfördelningen på ett effektivt sätt. Finland har en relativt jämn inkomstfördelning mätt enligt hushållens disponibla inkomst. Fattigdomsgraden hör till de lägsta i EU-länderna.
Finlands sociala trygghet bygger på en stark jämställdhetsprincip. Den kraftiga utvecklingen av dagvården för småbarn har gjort det möjligt för kvinnorna att i allt större utsträckning delta i arbetslivet. I Finland arbetar omkring 70 % av småbarnsmödrarna. Alla barn under skolåldern (7 år) har rätt till kommunal dagvård.
Den sociala tryggheten i Finland år 2002. Helsingfors 2003.
Social- och hälsovårdsministeriets publikationer 2003:15
ISSN: 1236-2050
ISBN: 952-00-1415-2 (PDF)Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Den sociala trygghet i Finland år 2002
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
Grundläggande element för den sociala tryggheten i
Finland
Den sociala tryggheten i Finland består av tre
grundläggande element: förebyggande social- och hälsovårdspolitik,
social- och hälsovårdstjänster samt socialförsäkring. Dess
huvudsakliga uppgift är att trygga medborgarnas utkomst genom en
omfattande grundtrygghet och genom inkomstrelaterade förmåner som
garanterar möjligheten att upprätthålla en rimlig konsumtionsnivå i
olika risksituationer. De omfattande social- och
hälsovårdstjänsterna utgör en viktig del av den sociala tryggheten.
Den sociala tryggheten är resultatet av ett utvecklingssamarbete som har pågått i flera årtionden. Den kännetecknas av förmåner som är tillgängliga för alla. Liksom i de övriga nordiska länderna gäller förmånerna främst dem som är bosatta i landet.
Den sociala tryggheten garanterar stabilitet, rättvisa och jämlikhet i samhället. Så gott som alla hushåll tar emot någon form av inkomstöverföring eller utnyttjar tidvis social- och hälsovårdstjänster. Under den djupa lågkonjunkturen i början av 1990-talet var den sociala tryggheten huvudsakligen ett skyddsnät för att komma till rätta med den höga arbetslösheten. Systemet med inkomstöverföringar har utjämnat inkomstfördelningen på ett effektivt sätt. Finland har en relativt jämn inkomstfördelning mätt enligt hushållens disponibla inkomst. Fattigdomsgraden hör till de lägsta i EU-länderna.
Finlands sociala trygghet bygger på en stark jämställdhetsprincip. Den kraftiga utvecklingen av dagvården för småbarn har gjort det möjligt för kvinnorna att i allt större utsträckning delta i arbetslivet. I Finland arbetar omkring 70 % av småbarnsmödrarna. Alla barn under skolåldern (7 år) har rätt till kommunal dagvård.
Den sociala tryggheten i Finland år 2002. Helsingfors 2003.
Social- och hälsovårdsministeriets publikationer 2003:15
ISSN: 1236-2050
ISBN: 952-00-1415-2 (PDF)
| URN | http://urn.fi/URN:ISBN:952-00-1415-2 |
in english
The basic elements
in the Finnish social protection system are preventive social and
health policy, social and healthcare services, and social
insurance. The main aim of social protection is to safeguard people’
s income by providing a comprehensive system of basic security and
income-related benefits, which guarantee a reasonable level of
consumption in different risk situations. An important element in
the Finnish social protection system is the comprehensive social
and health services it provides.
The social protection system has been built up over several decades and it is characterized by universality of benefits. As in other Nordic countries, it is primarily residence in the country that qualifies a person for social protection.
The social protection system has guaranteed social cohesion, fairness and equality. Almost all house holds get some kind of income transfer or use social and health services from time to time. During the severe economic recession in the early 1990s, the role of social protection was mainly to act as a safety net in coping with high unemployment. The system of income transfers has effectively levelled out income distribution, which is fairly even in Finland, measured in terms of households’ disposable income. The poverty rate is one of the lowest in the EU.
The principle of equality is firmly incorporated into the social protection system. The vigorous development of the daycare system for small children has enabled women to participate widely in working life, and about 70% of mothers of young children do so. All children under school age (7 years) have the right to municipal daycare.
Finnish Social Protection in 2002. Helsinki 2003
Publications of the Ministry of Social Affairs and Health 2003:16
ISSN: 1236-2050
ISBN: 952-00-1416-0 (pdf)Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Finnish Social Protection in 2002
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
Basic elements in Finnish social protection
The basic elements
in the Finnish social protection system are preventive social and
health policy, social and healthcare services, and social
insurance. The main aim of social protection is to safeguard people’
s income by providing a comprehensive system of basic security and
income-related benefits, which guarantee a reasonable level of
consumption in different risk situations. An important element in
the Finnish social protection system is the comprehensive social
and health services it provides.
The social protection system has been built up over several decades and it is characterized by universality of benefits. As in other Nordic countries, it is primarily residence in the country that qualifies a person for social protection.
The social protection system has guaranteed social cohesion, fairness and equality. Almost all house holds get some kind of income transfer or use social and health services from time to time. During the severe economic recession in the early 1990s, the role of social protection was mainly to act as a safety net in coping with high unemployment. The system of income transfers has effectively levelled out income distribution, which is fairly even in Finland, measured in terms of households’ disposable income. The poverty rate is one of the lowest in the EU.
The principle of equality is firmly incorporated into the social protection system. The vigorous development of the daycare system for small children has enabled women to participate widely in working life, and about 70% of mothers of young children do so. All children under school age (7 years) have the right to municipal daycare.
Finnish Social Protection in 2002. Helsinki 2003
Publications of the Ministry of Social Affairs and Health 2003:16
ISSN: 1236-2050
ISBN: 952-00-1416-0 (pdf)
| URN | http://urn.fi/URN:ISBN:952-00-1416-0 |
>#MYYNTIPAIKKA|/web/fi/julkaisut/tilaukset/|Subscriptions : |en#
Sámás Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
??-?????? Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
Français Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
aus Deutsch Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
