Tässä katsauksessa arvioidaan terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien suomalaisten määrää 2000-luvun alussa ja tarkastellaan viimeisten vuosikymmenien aikana liikunnan määrässä tapahtuneita muutoksia. Katsauksessa käsitellään myös terveysliikunnan edistämistä valtionhallinnossa. Katsaus toimii tausta-aineistona terveysliikunnan jatkoohjelmalle (sosiaali- ja terveysministeriö) ja kansalliselle liikuntaohjelmalle (opetusministeriö).

Aikuisille terveydelle riittävä liikunnan määrä on suositusten mukaan puoli tuntia liikuntaa reipasta kävelyä vastaavalla kuormittavuudella vähintään viitenä päivänä viikossa. Vaihtoehtoisesti riittävästi liikuntaa on vähintään kolme kertaa viikossa tapahtuva, ainakin lievää hengästymistä ja hikoilua aiheuttava ja vähintään puoli tuntia kestävä kuntoliikunta. Kouluikäisten pitäisi liikkua vähintään tunnin ajan päivittäin ainakin kohtuullisesti itseään kuormittaen.

Väestötutkimusten erilaisuudesta johtuen riittävästi liikkuvien suomalaisten osuutta ei ole helppo arvioida. Seuraavat johtopäätökset voidaan kuitenkin tehdä:

• Riittävästi liikkuvien osuus

• Nuorista arviolta 40-50 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Erittäin vähän liikkuvia on nuorista 20-25 %. Pojat liikkuvat enemmän kuin tytöt.

• Aikuisista arviolta 60-65 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Naiset liikkuvat miehiä hieman yleisemmin terveytensä kannalta riittävästi.

• Terveysliikunnassa viime vuosikymmeninä tapahtuneet muutokset

• Nuorten liikunta urheiluseuroissa on yleistynyt viimeisen 30 vuoden aikana.
• Viimeisen 30 vuoden aikana aikuisten vapaa-ajan liikunta on yleistynyt, mutta työmatka- ja asiointiaktiivisuus vähentynyt.
• Nuorten aikuisten miesten kestävyyskunto on heikentynyt jatkuvasti 1970-luvun lopusta lähtien.
  

• Liikunta eri-ikäisillä ja eri väestöryhmissä

Murrosiässä nuorten liikunnanharrastus alkaa selvästi vähentyä. Aikuisista vähiten liikkuvat 30-45-vuotiaat ja yli 75-vuotiaat. Fyysisesti aktiivisimpia aikuisia ovat 60-75-vuotiaat. Eniten liikuntaa harrastavat hyvin koulutetut toimihenkilöt, vähiten taas yrittäjät ja maaseudulla asuvat.

Liian vähäisen liikunnan voidaan arvioida aiheuttavan Suomessa 300—400 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset. Näistä yli puolet aiheutunee sairauspoissaoloista ja työn tuottavuuden heikkenemisestä. Loput kulut ovat suoria terveydenhuolto- ja sosiaalimenoja. Kun suomalaisista aikuisista noin miljoona liikkuu riittämättömästi, voidaan karkeasti arvioida jokaisen 100 000 uuden aikuisen liikkujan säästävän julkisia varoja noin 20 miljoonaa euroa vuosittain käytettäväksi muuhun kuin riittämättömän liikunnan aiheuttamiin kuluihin.

Terveysliikuntaa edistetään pääasiassa kolmella tavalla: informaatiolla, säädöksillä ja olosuhteisiin vaikuttavalla rahoituksella. Tärkeimmät valtionhallinnon terveysliikunnan edistäjät ovat opetusministeriö ja sosiaali ja terveysministeriö, joiden suorat vuosittaiset panostukset terveysliikuntaan ovat nousseet 1990-luvun alun noin 0,5 miljoonasta eurosta noin 7,5 miljoonaan euroon vuonna 2006. Tämän lisäksi terveysliikuntaa edistetään mm. liikuntapaikkarakentamisen rahoituksella (lähiliikuntapaikat, uimahallit, jne.).

Terveysliikunnan edistäminen on nykyisin laajaa poikkihallinnollista yhteistyötä, jossa opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi mukana ovat mm. liikenne- ja viestintäministeriö sekä ympäristöministeriö. Tärkeimpiä paikallistason toteuttajia ovat kunnat sekä liikunta- ja kansanterveysjärjestöt. Toimintaa on vuodesta 2002 lähtien koordinoinut terveysliikunnan neuvottelukunta.

Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrän lisäämiseksi Suomessa esitetään tämän katsauksen perusteella seuraavat kehittämisehdotukset:

• Vahvistetaan poikkihallinnollista yhteistyötä ja terveyden huomioon ottamista yhä laajemmin poliittisessa päätöksenteossa.
• Laaditaan uusi valtioneuvoston periaatepäätös terveysliikunnan edistämisestä.
• Lisätään terveysliikunnan tutkimus- ja kehittämisrahoitusta.
• Kehitetään päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, perusterveydenhuollossa ja iäkkäiden palvelutaloissa uusia toimintatapoja, joiden avulla saadaan lisättyä riittämättömästi liikkuvien päivittäistä fyysistä aktiivisuutta.
• Jatketaan etenkin kunnille suunnattavaa informaatio- ja resurssiohjausta liikkumiseen kannustavien lähiympäristöjen luomiseksi sekä liikunnan huomioon ottamiseksi kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa.
• Laaditaan kansallinen konsensus eri-ikäisten terveysliikuntasuosituksista.
• Kehitetään kansallinen seurantajärjestelmä, joka antaa tarkoituksenmukaisella toistotiheydellä tietoa terveyden kannalta riittävän liikunnan (sisältäen työmatka- ja asiointiliikunnan) määrästä ja terveyskunnosta kaiken ikäisillä.
  
  

Mikael Fogelholm, Olavi Paronen, Mari Miettinen. Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Helsinki 2007. 127 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:1
ISSN 1236-2115
ISBN 978-952-00-2232-7 (nid.), ISBN 978-952-00-2233-4 (PDF)