fi_FI
Valitse metadatasta sisällön kieliversiot
Selvityksiä 2007:39
Selvityksiä 2007:39:
Selvityksiä 2007:39:
Selvityksiä 2007:39:
Selvityksiä 2007:39:
Selvityksiä 2007:39:
Selvityksiä 2007:39:
26.10.2007
Selvityksiä 2007:39
Rapporter 2007:39
Reports 2007:39
Selvityksiä 2007:39
Selvityksiä 2007:39
Selvityksiä 2007:39
Selvityksiä 2007:39
26.10.2007
suomeksi
Tasa-arvoa edistävien EU-hankkeiden arviointi
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Tämän arvioinnin kohteena on 20 Euroopan sosiaalirahaston
tasa-arvoa koskevaa hanketta. Arvioinnin lähtökohtana on ollut
kysymys siitä, miten arvioinnin kohteena oleva hankekokonaisuus
edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Toinen tärkeä teema
arvioitavassa hankekokonaisuudessa on työelämän tasa-arvon
edistäminen. Pääpaino on täten ollut hankekokonaisuuden
arvioinnissa, sillä arvioinnin perimmäisenä tavoitteena on tuottaa
sosiaali- ja terveysministeriölle tietoa sekä kehittämisehdotuksia
siitä, miten tasa-arvon edistämiseen tähtääviä hankkeita tulisi
toteuttaa ja mahdollisesti uudelleensuunnata käynnistyvän uuden
EU-ohjelmakauden aikana.
Keskeisimmät tarkasteltavat asiakokonaisuudet ovat hankkeiden tarvelähtöisyys, tavoiteasetanta, toimeenpano ja toimenpiteet, tulokset ja vaikutukset sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon että työelämän tasa-arvon edistämiseen pyrkivien hankkeiden tulevaisuuden haasteet. Hankkeiden tarvelähtöisyyttä tarkastellaan suhteessa sosiaali- ja terveysministeriön strategisiin linjauksiin, suhteessa Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen ja Paavo Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelmien tavoitteisiin sekä hankkeiden taustalla ilmenneiden tarpeiden näkökulmasta. Arviointihanke on edennyt vaiheittaisena prosessina vuoden 2006 joulukuusta lähtien. Dokumenttiaineiston ja muun kirjallisen aineiston hankinta ja analysointi toteutettiin pääosin joulukuussa 2006 – helmikuussa 2007. Teemahaastattelut toteutettiin puolestaan pääosin maalis-huhtikuun aikana ja varsinainen empiirisen aineiston kerääminen päättyi 11.5.2007 pidettyyn seminaariin.
Arvioinnin keskeisimpien johtopäätösten mukaan hankekokonaisuuden hyviä puolia olivat hankkeiden toteuttajatahojen taustaorganisaatioiden vahva tutkimus- ja koulutuskokemus, hanketyöntekijöiden verkostoituminen kansallisella tasolla, hankkeiden relevanssi Vanhasen ensimmäisen hallituksen tasa-arvo-ohjelman tavoitteisiin, hankkeiden suhteellisen vahva tietoyhteiskunnallinen panostus, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen yksilö- ja työyhteisötasolla, nais- ja naisyrittäjäverkostojen syntyminen sekä se, että hankekokonaisuus lähensi tasa-arvopolitiikan ja perhepolitiikan välistä suhdetta. Hyvien puolien vastapainoksi on kuitenkin todettava, että tasa-arvoon liittyvässä hanke toiminnassa on monessa suhteessa vielä kehittämisen varaa. Ministeriöiden valvova rooli ei ole nykyisellään vielä optimaalinen, sukupuolten tasa-arvoon liittyvään valtavirtaistamiseen valtionhallinnossa ja naisten määrän lisäämiseen taloudellisessa sekä poliittisessa päätöksenteossa ei hankekokonaisuudessa kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Lisäksi on todettava, että kattava miesnäkökulma puuttui hankekokonaisuuden ydintoiminnoista, eikä hankekokonaisuudessa korostettu riittävästi vakituisten työsuhteiden merkitystä kokonaisvaltaisen tasa-arvon edistäjänä. Lopuksi on syytä huomioida se tosiseikka, että vaikka hankkeissa on kehitetty useita hyviä menetelmäkäytäntöjä, on niiden levittäminen ollut tavalla tai toisella hieman puutteellista.
Näiden keskeisten johtopäätösten ja havaintojen pohjalta olemme esittäneet luvussa 6 muutamia kehittämissuosituksia tulevaisuuden tasa-arvoa edistävään pyrkivän hanketoiminnan edistämiseksi.
Kehittämissuosituksemme ovat lyhyesti:
Sosiaali- ja terveysministeriön tulee kiinnittää käynnistyneellä ohjelmakaudella aikaisempaa enemmän huomiota siihen, että sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen näkökulma tulee huomioiduksi hankkeiden tavoiteasetannassa laaja-alaisemmin.
Alkaneella ohjelmakaudella sosiaali- ja terveysministeriön tulee panostaa oman, hankkeille suunnatun ohjeistuksensa johdonmukaisuuteen ja selkeyteen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää hankkeen toimeenpanovaiheiden aikana annettuun ohjeistukseen sekä siihen, että ohjeistus pysyy mahdollisimman yhdenmukaisena koko hankkeen toteutuksen ajan.
Hankkeiden hallinnointia tulee pyrkiä keventämään siten, että se palvelisi mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti sekä rahoittajatahon että toteuttajatahon edustajia.
Hankkeiden tulosten hyödynnettävyyttä ja hyvien käytäntöjen levitettävyyttä tulee edistää siten, että hankkeilta tulisi vaatia jo hankehakemuksen yhteydessä systemaattinen levittämissuunnitelma.
STM:n tulee edellyttää, että hankkeilla pitää jo niiden suunnitteluvaiheessa olla konkreettinen ja yksilöity näkemys siitä, miten ja millä intensiteetillä hankkeiden tavoitteena olevia tuotoksia ja malleja tullaan hyödyntämään.
Janne Jalava, Tuomas Koskela, Nina von Hertzen & Petri
Virtanen. Tasa-arvoa edistävien EU-hankkeiden arviointi. Helsinki
2007. 84 s.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:39
ISSN 1236-2115
ISBN 978-952-00-2400-0 (nid.), ISBN 978-952-00-2401-7 (PDF)
| URN | http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-2401-7 |
på svenska Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
Janne Jalava, Tuomas Koskela, Nina von Hertzen & Petri
Virtanen. Utvärdering av EU-projekt som främjar jämställdhet.
Helsingfors 2007. 84 s. (Social- och hälsovårdsministeriets
rapporter ISSN 1236-2115; 2007:39)
ISBN 978-952-00-2400-0 (inh.), ISBN 978-952-00-2401-7
(PDF)
Föremål för denna utvärdering är 20 projekt om jämställdhet av Europeiska socialfonden. Utgångspunkten för utvärderingen har varit fråga om hur projekthelheten som skall utvärderas främjar jämställdhet mellan könen. Ett annat viktigt tema i projekthelheten som skall utvärderas är främjande av jämställdhet i arbetslivet. Tyngdpunkten har därmed legat vid en utvärdering av projekthelheten eftersom det yttersta målet för utvärderingen är att för social- och hälsovårdsministeriet producera information och utvecklingsförslag till om hur projekt som siktar på främjande av jämställdhet borde genomföras och eventuellt ändras under den nya EU-programperioden som inleds strax.
De viktigaste sakhelheter som skall granskas är projektens behovscentrering, målsuppställning, genomförande och åtgärder, resultat och konsekvenser samt framtida utmaningar för projekt som strävar till att främja jämställdhet mellan kvinnor och män och jämställdhet i arbetslivet. Projektens behovscentrering granskas i förhållande till social- och hälsovårdsministeriets strategiska riktlinjer, i förhållande till målen i Matti Vanhanens första och Paavo Lipponens andra regerings regeringsprogram samt ur synvinkeln för de behov som framkommit vid sidan av projekten. Utvärderingsprojektet har framskridit som en process i flera faser från december 2006. Anskaffning och analys av dokumentmaterialet och övrigt skriftligt material genomfördes huvudsakligen under december 2006 – februari 2007. Temaintervjuerna å sin sida genomfördes huvudsakligen under mars-april och insamlingen av det egentliga empiriska materialet avslutades i samband med seminariet 11.5.2007.
Projekthelhetens goda sidor enligt de viktigaste slutsatserna i utvärderingen är den gedigna erfarenheten av forskning och utbildning hos bakgrundsorganisationerna till genomförarna av projekten, projektanställdas nätverksbyggande på nationell nivå, projektens relevans för målen i Vanhanens första regerings jämställdhetsprogram, projektens relativt starka informationssamhälleliga satsning, främjande av jämställdhet mellan könen på individ- och arbetskollektivnivå, skapandet av nätverk av kvinnor och kvinnliga företagare samt det att projekthelheten förde närmare förhållandet mellan jämställdhets- och familjepolitiken. Som en motvikt till de goda sidorna måste dock konstateras att det i flera avseenden finns utrymme för utveckling i fråga om projektverksamhet avseende jämställdhet. Ministeriernas övervakande roll är i dagsläget inte optimal, i projekthelheten har inte tillräcklig uppmärksamhet fästs vid integreringen av ett jämställdhetsperspektiv i statsförvaltningen och ökningen av antalet kvinnor i ekonomin och det politiska livet. Dessutom kan man konstatera att det inte fanns ett täckande mansperspektiv i projekthelhetens kärnfunktioner och att helheten inte tillräckligt betonade betydelsen av fasta anställningar som en övergripande främjare av jämställdhet. Det finns slutligen anledning att beakta det faktum att även om man i projekten har utvecklat flera bra praktiska förfaringssätt har spridningen av dessa på ett eller annat sätt varit något bristfällig.
På basis av dessa centrala slutsatser och observationer har vi i kapitel 6 presenterat några utvecklingsförslag till för att främja projektverksamhet som strävar till att främja jämställdhet i framtiden.
Våra rekommendationer till utveckling är i korthet:
Social- och hälsovårdsministeriet skall under den innevarande programperioden mer än tidigare fästa uppmärksamhet vid att synvinkeln för främjande av jämställdhet mellan könen beaktas mer övergripande vid projektens måluppställning.
Social- och hälsovårdsministeriet skall under den innevarande programperioden satsa på att de egna anvisningarna för projekten är konsekventa och tydliga. Särskild uppmärksamhet borde fästas vid de anvisningar som ges under projektets genomförandefaser och att anvisningarna förblir så konsekventa som möjligt under hela den tid som projektet genomförs.
Man skall försöka skära ner på projektadministrationen så att den så ändamålsenligt som möjligt kan tjäna representanterna för både finansiärer och genomförare av projektet.
Man skall främja att projektresultat kan utnyttjas och god praxis spridas genom att redan i samband med projektansökan kräva en plan för systematisk spridning.
SHM skall förutsätta att projekten redan under sin planeringsfas skall ha en konkret och specificerad syn på hur och med vilken intensitet de resultat och modeller som projekten är avsedda att åstadkomma kommer att utnyttjas.
Nyckelord : jämställdhet, främjande av jämställdhet mellan könen, främjande av jämställdhet i arbetslivet, jämställdhetsprogram
in english Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
Julkaisutiedosto Julkaisun tiivistelmä
Janne Jalava, Tuomas Koskela, Nina von Hertzen & Petri
Virtanen. Evaluation of EU projects to promote gender equality.
Helsinki 2007. 84 pp. (Reports of the Ministry of Social Affairs
and Health, Finland, ISSN 1236-2115; 2007:39)
ISBN 978-952-00-2400-0 (print.), ISBN 978-952-00-2401-7
(PDF)
The evaluation concerns 20 European Social Fund projects dealing with gender equality. It starts from the question how the projects under evaluation promote gender equality. Another important theme is promoting equality in working life. The main emphasis has thus been on the assessment of the projects, since the ultimate goal of the evaluation is to produce information for the Ministry of Social Affairs and Health as well as development proposals on how gender equality projects should be carried out and possibly redirected during the forthcoming EU programme period.
The main issues looked at are the need for the projects, goal setting, implementation and measures, results and impact, and future challenges for projects aiming to promote both the equality between women and men and equality in working life. The need for the projects is looked at in relation to the strategies for social protection set out by the Ministry of Social Affairs and Health, to the objectives of the Government Programmes of Prime Minister Matti Vanhanen’s first Cabinet and Prime Minister Paavo Lipponen’s second Cabinet, and from the point of view of the needs on which the projects were based. The evaluation project has progressed by stages as from December 2006. The relevant documents and other literary material were obtained and analysed in December 2006 – February 2007, while the theme interviews were mostly carried out during March – April, and the collection of the actual empirical material was concluded with a seminar held on 11 May 2007.
According to the most important conclusions from the evaluation the strengths of the projects were the following: strong experience from research and training of the background organisations for those that carried out the projects, project employees’ networking at national level, the relevance of the projects in view of the objectives of the programme of Prime Minister Vanhanen’s first Cabinet, the relatively strong contribution of the projects in terms of information society, promotion of gender equality at individual and workplace level, creation of women’s and women entrepreneurs’ networks, and that the projects intensified the relationship between gender equality policy and family policy. It must however be stated that, despite the many strengths, there is in many respects room for development in the project activity related to gender equality. The ministries’ supervisory role is not optimal yet; the projects did not give enough attention to gender mainstreaming in state administration and to increasing the number of women in economic and political decision-making. It has to be stated, in addition, that the projects lacked a comprehensive male point of view in key activities, and that the projects did not emphasise sufficiently the importance of permanent employment relationships as a factor promoting gender equality as a whole. Finally, there is reason to take account of the fact that although the projects developed several good method practices, their dissemination has been inadequate in some way or another.
On the basis of these major conclusions and observations we put forth in chapter 6 a number of development proposals to promote future projects aiming to enhance gender equality.
Our proposals are summarised as follows:
During the new programme period the Ministry of Social Affairs and Health should pay greater attention to taking the perspective of gender equality promotion into account more extensively in the setting of goals for the projects.
In the programme period the Ministry of Social Affairs and Health should focus on the clarity and consistency of the instructions it issues for projects. Particular attention should be focused on the instructions given during the project implementation stages, as well as on keeping the instructions as consistent as possible all through the implementation of a project.
The administration pressures related to the projects should be relieved so that the administration will serve as appropriately as possible representatives of both those financing and those implementing the project in practice.
The usability of the project results and dissemination of good practices should be promoted by demanding that the projects submit in connection with the project application a systematic plan for dissemination of its results.
The Ministry of Social Affairs and Health should require that the projects must have, as early as at the planning stage, a concrete and detailed view of how and by what intensity the inputs and models that the projects aim to produce will be made use of.
Key words: gender equality, gender equality programme, promotion of equality in working life, promotion of gender equality
>#MYYNTIPAIKKA|/web/fi/julkaisut/tilaukset/|Subscriptions : |en#
Sámás Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
??-?????? Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
Français Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
File Julkaisun tiivistelmä
aus Deutsch Allaolevat tiedot syötetään metatiedoista
