NYKYTILANNE

Romanit ovat suomalainen kielellinen ja kulttuurinen vähemmistö, joka on asunut Suomessa yli 500 vuotta. Suomen romaneita arvioidaan olevan 10 000. Lisäksi Ruotsin puolella asuu noin 3 000 suomalaista romania. Romaneita elää koko maassa, suurin osa kuitenkin Etelä- ja Länsi-Suomen kaupungeissa. Valtaosa romaneista, kuten muistakin suomalaisista, kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Myös helluntailiikkeen ja muiden vapaiden kristillisten suuntien piirissä on uskonnollisesti aktiivisia romaneja.

Romanit ovat Suomen kansalaisia ja heillä on täydet kansalaisoikeudet ja -velvollisuudet. Romaneilla on vahva oma kulttuurinen identiteetti, mutta he tuntevat hyvin voimakkaasti olevansa suomalaisia. Suomalaisina romaneina he ovat aktiivisesti mukana rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa. Romanien osallistuminen Suomen sotiin vuosina 1939-1945 on vaikuttanut voimakkaasti romanien kansalliseen identifioitumiseen.

Suomalainen vähemmistöpolitiikka alkoi muuttua 1970-luvun lopussa, jolloin tuli voimaan ensimmäinen syrjinnän kieltävä laki. Vuosisadan alun assimilaatiopolitiikan aika oli ohi. Romanien ja saamelaisten taloudellista, sivistyksellistä ja sosiaalista asemaa aloitettiin parantamaan yhteiskunnan erityistoimilla. Suomalaisen yhteiskunnan voimakas rakennemuutos toisen maailmansodan jälkeen vaikeutti romanien mahdollisuuksia tulla toimeen perinteisillä ammateilla. Tämä on ollut yksi syy romanien vaikeaan työllisyystilanteeseen ja syrjäytymiseen. Toisaalta yleinen hyvinvointipolitiikka on parantanut ja vakauttanut romanien elinolosuhteita.

Romanit ovat vuosisatoja säilyttäneet oman kielensä ja kulttuurinsa, mutta jokainen aika on asettanut sille omat haasteensa. Romanit ovat keskimäärin heikommassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa kuin muut suomalaiset. Aiemmin romanit suhtautuivat koulutukseen varauksella, koska koulu oli eräs keino sulauttaa heitä pääväestöön. Myös vakinaisen asunnon puute vaikeutti menneinä vuosikymmeninä romanien koulunkäyntiä. 1990-luvulla romanit ovat alkaneet suhtautua myönteisesti koulutukseen: koulutuksesta on tullut kunnia-asia. Tähän on vaikuttanut romanikielen ja kulttuurin aseman vahvistuminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtio ryhtyi tukemaan romanikulttuurin ja -kielen opetusta 1980-luvulla.

Tasa-arvoisesta oikeudellisesta asemastaan huolimatta romanit eivät ole vielä saavuttaneet Suomessa todellista tasa-arvoa. Käytännössä romanit kokevat syrjintää jokapäiväisessä elämässä. Syrjintätapauksia käsitellään yleisissä oikeusistuimissa, mutta vain murto-osa työ- ja elinkeinoelämässä esiintyvissä syrjintätapauksista viedään tuomioistuinten käsiteltäviksi.

Romanien asema Suomessa on parantunut viime vuosikymmeninä viranomaisten ja romanien yhteisten ponnistusten ansiosta. Pääväestö on oppinut ymmärtämään romanien tapoja ja kunnioittamaan heidän kulttuuriaan. Myönteisempään suhtautumiseen on vaikuttanut romanijärjestöjen aktiivinen toiminta ja pääväestölle järjestetyt erilaiset seminaarit ja tiedotustilaisuudet. Romanien oma lehdistö ja radion romanikieliset uutiset elvyttävät ja kehittävät romanikieltä. Romanit tunnetaan pääväestön keskuudessa panostuksesta kulttuurielämään. Lisäksi romanien osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan on lisännyt pääväestön ja romanien keskinäistä vuorovaikutusta.

Romanien aseman parantamiseksi ja kaikkinaisen syrjinnän poistamiseksi on nähty tärkeäksi kehittää eri hallinnonaloja ylittävää yhteistyötä. Romaniväestön oman osallistumisen tukeminen ja vaikuttamisvaihtoehtojen löytäminen on tärkeää. Koulutuksesta huolehtiminen on vähemmistöpolitiikan ydin ja tehokkain keino ehkäistä romaniväestön syrjäytymistä.