Syrjäytyminen ja köyhyys aiheuttavat inhimillistä kärsimystä, terveyseroja ja eriarvoisuutta. Osaa ihmisistä uhkaa pysyvä syrjäytyminen. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiassa ja hallitusohjelmassa painotetaan, että syrjäytymistä ja köyhyyttä ehkäistään
- vahvistamalla ihmisten osallisuutta ja työkykyä
- vähentämällä työttömyyttä, köyhyyttä, ihmisten näköalattomuutta ja osattomuutta
- huolehtimalla sosiaaliturvasta ja peruspalveluista
Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäiseminen edellyttää useiden eri hallinnonalojen toimia ja yhteistyötä.
Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa omalla toiminnallaan osallisuutta, sosiaalista hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta. STM koordinoi köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemisen toimenpideohjelmaa.
Syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä poikkihallinnollinen toimenpideohjelma
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tuottaa tilastotietoa syrjäytymisestä ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta.
Tilastotietoa: Syrjäytyminen ja sosiaalinen eriarvoisuus (THL)
Syrjäytyminen on moniulotteista
Syrjäytymisen käsitteellä kuvataan nykyaikaisia yhteiskunnallisen huono-osaisuuden muotoja.
Syrjäytyminen voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä,
köyhyydestä, mielenterveysongelmista, alkoholisoitumisesta tai
joutumisesta yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien
ulkopuolelle. Se estää ihmisiä osallistumasta täysipainoisesti
normaaleihin yhteiskunnan toimintoihin.
Ihmiset ovat erityisen alttiita syrjäytymiselle elämän
muutosvaiheissa, kuten koulun tai opiskelun, työsuhteen tai
parisuhteen päättyessä. Syrjäytymisen riski on suuri silloin, kun
lapsi joutuu elämään ja kasvamaan ympäristössä, jossa on useita
syrjäytymisen tunnusmerkkejä.
Köyhyyttä haastava mitata
Pelkän sosiaaliturvan varassa elävillä on suuri riski liukua köyhyyteen.
Lapsiperheiden köyhyys on yleistynyt Suomessa. Myös yksin asuvilla työttömillä, opiskelijoilla ja epätyypillistä työtä tekevillä on riski köyhyyteen.
Köyhyyden mittaaminen on kuitenkin haastavaa. Köyhyys ymmärretään Suomen kaltaisessa teollistuneessa maassa yleensä suhteellisena köyhyytenä. Suomessa suhteellinen köyhyysraja on 60 prosenttia keskimääräisestä kotitalouksien tulotasosta.
Suhteellinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihminen ei pysty elämään ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevalla tavalla. Ihminen ei siis kykene saavuttamaan yhteiskunnassa odotettua, yleisesti hyväksyttyä vähimmäiselintasoa taloudellisen puutteen vuoksi.
EU:n strategisena tavoitteena on vähentää suhteellisessa köyhyydessä ja syrjäytymisvaarassa elävien määrää merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Myös Suomi laatii kansallisen suunnitelman, jonka tarkoituksena on parantaa ensisijassa pienituloisten, syrjäytyneiden ja työttömien asemaa sekä vähentää lapsiperheiden köyhyyttä.
Eurooppa 2020 -strategia - Suomen kansallinen ohjelma kevät 2012 (valtiovarainministeriö)
Muut viranomaiset
Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoiman Nuorten yhteiskuntatakuun tavoitteena on, että kaikille nuorille saadaan työelämässä tarvittavaa osaamista ja että tuen tarve tunnistettaisiin ajoissa.
Nuorten yhteiskuntatakuu (TEM)
Opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulla oleva Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015 toteuttaa omalta osaltaan hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisestä.
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015 (OKM)
Sisäasiainministeriön koordinoiman Sisäiseen turvallisuuden ohjelmaan tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa, jossa ihmiset ja eri väestöryhmät kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena.
