Sosiaali- ja terveydenhuollon menoja rahoitetaan julkisten varojen lisäksi myös asiakasmaksuilla, jotka keskimäärin kattavat noin kahdeksan prosenttia kuntien sosiaali- ja terveystoimen kuluista. Asiakasmaksujen osuus on suurin vanhusten laitospalveluissa (19%), kotipalveluissa (14%) ja lasten päivähoidossa (12%). Maksujen suuruus vaihtelee riippuen palvelun lajista ja siitä, mikä kunta on kyseessä.

Kuntien asiakasmaksupolitiikka on kokonaisuutena kymmenen viime vuoden aikana hämärtynyt pahemman kerran, arvioi maksupolitiikkaa selvittänyt neuvotteleva virkamies Raimo Jämsén . Näinä vuosina asiakasmaksuihin ja sairausvakuutuksen omavastuisiin on tehty kiireellä koordinoimattomia muutoksia, jotka monissa tapauksissa ovat olleet perusteiltaan satunnaisia. Lukuisten maksumuutosten, valtionosuussupistusten ja kuntatalouden epävakauden seurauksena kuntien ja kuntayhtymien maksupolitiikka on useimmiten tähdännyt mahdollisimman suuriin bruttomääräisiin maksutuloihin.

Jämsén selvitti maksupolitiikan perusteita, maksujen ja maksukattojen hallinnointia ja käytännön arkea tapaamalla lähes 80 kunnan ja kuntayhtymän edustajaa ja haastattelemalla virkamiehiä ministeriöistä, valtion laitoksista ja Suomen Kuntaliitosta. Työn painopiste oli kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksuissa, mutta myös sairausvakuutuksen omavastuita käsiteltiin. Selvitystyö on yksi osa kansallisen terveyshankkeen toimeenpanovaihetta.

Asiakasmaksut hallitusohjelmaan

Nykyisellään maksusäädösten horjuva ja kirjava tulkinta aiheuttaa asiakkaiden eriarvoista kohtelua sekä kunnan sisällä että kuntien kesken. Ylipäänsä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusäädöksiä pidetään liian monimutkaisina ja tulkintatilanteita aiheuttavina. Maksupolitiikan tärkeän sosiaali- ja terveyspoliittisen merkityksen vuoksi selvitysmies esittääkin, että maksupoliittisia linjauksia järkeistämään käynnistettäisiin laaja-alainen, toimikuntapohjainen selvitystyö, jolle tulisi taata myös vahva poliittinen tuki. Toimikunta aloittaisi työnsä mahdollisimman pian, niin että se voisi vuoden 2004 loppuun mennessä tehdä ehdotukset maksupolitiikan kokonaisuudistukseksi. Selvitysmies Jämsén pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan ja asiakasmaksusäännösten uudistaminen kirjataan myös tulevan hallituksen hallitusohjelmaan.

Selvitysmies ehdottaa myös, että kokonaisuudistusta pohtivan toimikunnan lisäksi olisi asetettava työryhmä täsmentämään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain ja -asetuksen säädöksiä.

Maksujen hallinnointi maksaa

Myös maksubyrokratia tuo omat ongelmansa. Esimerkiksi maksukattojen hallinnointi, joka huomattavalta osin tapahtuu käsityönä, vaatii paljon henkilötyöpanosta eikä ole sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden näkökulmasta kovinkaan motivoivaa. Hallinnointikustannusten suuruudesta kertoo esimerkiksi se, että maksukaton saavuttamisen jälkeen annettavan vapaakortin käsittelykustannus palkkauskustannuksina mitattuna on monissa toimipisteissä reilusti yli sadan euron. Sairausvakuutuksen puolella lääkekattohallinnointi koetaan työllistävänä.

Laskutuskäytäntöjen uudistamiseen on monella tapaa tarvetta. Uudistuslistalla ovat ainakin laskentaohjelmien modernisointi, maksumäärittelyihin tarvittavien tietojen saanti sähköisesti sekä laskutus- ja karhuamisrutiinien automatisointi. Sairausvakuutuksessa tilasto- ja muiden tietojen saanti on reaaliaikaisempaa ja toimivampaa kuin kunnallisissa palveluissa, joissa on monia toimijoita ja toimintatapoja.

Kohti yhdistettyä maksukattoa

Selvitysmies Jämsénin arvion mukaan vielä ei ole tarkoituksenmukaista yhdistää kunnallisten palvelujen ja sairausvakuutuksen maksukattoja. Asiaan liittyvien monien periaatteellisten ja käytännön ongelmien ratkaiseminen vaatii aikaa. Yhdistäminen tulee ajankohtaiseksi sitten, kun maksujen ja omavastuiden yhteiset maksukattotiedot voidaan hoitaa lähes kauttaaltaan sähköisesti ja kun eri toimijoilla on keskenään yhteensopivat reaaliaikaiset tietojärjestelmät. Mikäli yhteinen maksukatto luotaisiin, sitä varten tarvittaisiin rekisteri, johon maksuja ja omavastuita koskevat tiedot kerättäisiin ja jossa ne säilytettäisiin.

Selvitysmies Jämsén esittää, että uuden hallituksen hallitusohjelmassa otetaan tavoitteeksi yhteisen maksukaton toteuttaminen vuoden 2007 alkuun mennessä. Yhdistetyn maksukaton hallinnoijana voisi mahdollisesti toimia Kansaneläkelaitos, joka myös hoitaisi asiakasmaksuista koottavaa rekisteriä. Myös tämä asia vaatii selvittämistä.

Lisätietoja: 

Kansliapäällikkö Markku Lehto, STM, p. 09-1607 3763
Hallitusneuvos Pekka Järvinen, STM, p. 09-1607 3800
Neuvotteleva virkamies Raimo Jämsén, STM, p. 09-1607 4416

Selvitysmiehen raportin "Sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan toimivuus" toimittajakappaleita voi tilata viestintäsihteeri Eeva Viitaselta, p. 09-1607 4176 eeva.viitanen@stm.vn.fi . Julkaisu on myös saatavissa STM:n internet-sivuilta http://www.stm.fi kohdasta Julkaisut/Uutta. 

A new report on the status of client and patient charges within local authority social and health care says that one of the targets of the forthcoming programme of the new government should be to create a common payment ceiling.

The report, drawn up as part of the on-going National Health Project to rejuvenate the health service, says that the many changes made to the system of client fees and deductibles under health insurance have resulted in a ‘blurred’ national payment policy.

A ‘vacillating and miscellaneous’ interpretation of existing statutes, the report finds, has led to inequalities in the way clients are treated both in and between municipalities.

The report suggests a reform of payment policy, and the setting up of a committee to prepare proposals on this, which should be tabled by the end of 2004. It says that the new government should ensure the introduction of a nationwide common payment ceiling by 2007.