Kestävällä kehityksellä on monta ulottuvuutta. Kyse ei ole vain ekologisuudesta, vaan kehityksen tulee olla kestävää myös sosiaalisesti ja taloudellisesti. Suomi osallistuu YK:n kestävän kehityksen konferenssiin kesäkuussa Brasiliassa.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Anne Eriksson toteaa, että Rio+20 -konferenssin tavoitteena on päästä eroon luonnonvarojen tuhlaamisesta, yksisukupolvisesta ajattelusta ja kulkemaan kohti oikeudenmukaista ja kohtuullista maailmaa.

"Ihmisten toimintaa ja sen vaikutuksia on arvioitava yhtä aikaa ekologisella, sosiaalisella ja taloudellisella ulottuvuudella, sillä ne limittyvät tiiviisti toisiinsa."

YK:n konferenssin tarkoituksena on saada eri maiden poliittinen johto sitoutumaan kestävään kehitykseen. Tarkoituksena on myös arvioida tähänastista toimintaa ja puuttua uusiin haasteisiin. Näkökulman on oltava maailmanlaajuinen.

"Kestävän kehityksen ongelmia ei voida ratkaista, jos ei puhuta kulutuksen epätasaisesta jakautumisesta. Tällä hetkellä osa ihmisistä kuluttaa aivan liikaa, kun toisille jää vain murusia.  Ongelma on siinä, miten rikkaat maat suostuvat kuluttamaan vähemmän", sanoo Eriksson.

Talouskasvua luontoa säästäen

Rio+20-konferenssissa yhtenä pääteemana on vihreä talous. Se tarkoittaa muun muassa talouskasvua, joka perustuu voimavarojen ja teknologian tehokkaaseen käyttöön. Vaikka talous kasvaa, käytetään mahdollisimman vähän luonnonvaroja ja vähennetään saastumista.

Sosiaali- ja terveysministeriön näkökulmasta konferenssissa olennaisinta on sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen.

"Tavoitteemme liittyvät köyhyyden poistamiseen. Voidaan lähteä siitä, että kaikille taataan puhdas vesi ja sanitaatio, opiskelumahdollisuus, ihmisarvoinen työ, sosiaaliturva ja terveydenhoito. Hyvinvointia rakennetaan pala palalta", Eriksson toteaa.

Pohjoismaat ovat lisäksi valmistelleet konferenssiin yhteisesti seminaaria, joka keskittyy hyvinvointiin ja sukupuolten tasa-arvoon.

Muutokset lähtevät maasta itsestään

Köyhyyden maailmanlaajuinen poistaminen ei ole yksinkertaista, mutta oppia voidaan ottaa esimerkiksi sodanjälkeisestä Suomesta. Nyt Suomi on yksi maailman vauraimmista ja kehittyneimmistä maista, vaikka lähtökohdat olivat erittäin karut.

Anne Erikssonin mukaan pohjoismainen hyvinvointimalli on hyvä apuväline, joskaan se ei suoraan sovellu köyhien maiden ongelmien ratkaisuun. Mallista voi kuitenkin ammentaa hyviä periaatteita ja soveltaa niitä kunkin maan omaan kulttuuriin.

Yksi asia on kuitenkin Erikssonin mukaan selvä: köyhyyttä ei poisteta väliaikaisilla, ulkoapäin ohjatuilla ohjelmilla.

"Kehitysmaiden köyhyyttä ei voi poistaa köyhyysohjelmilla. Emme me voi vain viedä toimintatapojamme köyhiin maihin ja sanoa, että näin ne asiat ratkeavat. Muutosten pitää lähteä maiden sisältä. Pitää luoda valtiollisia rakenteita, joilla köyhyys poistetaan", Eriksson painottaa.

Kestävä kehitys vaatii demokratiaa

Eriksson korostaa, että myös sosiaali- ja terveysministeriön pitää tarkastella köyhyysongelmaa laajemmin kuin kansallisesti. Rion konferenssi on hänen mielestään tähän hyvä paikka, sillä se tarjoaa maailmanlaajuisen foorumin luonnonvaroista, hyvinvoinnista ja maapallon kestävyydestä keskustelemiselle.

Vaikka Suomessa perusasiat tuntuvat olevan suhteellisen hyvin, voimme myös oppia muilta jotain uutta.

"Uusiin hyviin ajattelutapoihin voi törmätä yllättävissä paikoissa. Esimerkiksi etiikka, käsitys ihmisarvosta ja suhtautuminen vanhuksiin vaihtelevat maasta toiseen. Se ei liity varallisuuteen."

Erikssonin mukaan monet ajattelevat, että Rion konferenssi on vain ympäristö- tai kehitysyhteistyökokous. Aiheet ovat kuitenkin paljon laajempia. Olennaista on Erikssonin mukaan globaali ajattelutapa.

"Kestävää kehitystä ei voida luoda ilman demokratiaa ja toimivaa yhteiskuntajärjestelmää. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen on monissa maissa vielä pitkän matkan päässä. Näitä asioita ei ratkaista paikallisesti, vaan tarvitaan globaalia yhteistyötä", Eriksson toteaa.

There are many dimensions to sustainable development. It is not just an ecological issue, as development must also be sustainable socially and economically. Finland will be taking part in the Rio+20 United Nations Conference on Sustainable Development, in Rio de Janeiro, Brazil, 20-22 June.

MSAH Ministerial Adviser Anne Eriksson says that the aim of the Rio+20 conference is to put an end to the squandering of natural resources, with the needs of future generations in mind, and progress towards a fair and equitable world.

"Human activity and its impacts must be continually assessed in terms of their environmental, social and economic aspects, because they closely overlap."

The conference will aim to reaffirm political commitment to sustainable development, take stock of the progress made and of the problems in carrying through the results of major conferences on sustainable development, and examine new challenges.

Holistic vision and practical application

Rio+20 will deal with two main themes: the green economy in the context of sustainable development and eradicating poverty, and the institutional framework for sustainable development.

According to the Rio+20 background information, the concept of the green economy entails a holistic, equitable and far-sighted approach to decision-making at all levels, and in this context is the mainstay of sustainable development.

The approach focuses on the intersection between environment and economy, in which the aim is not purely for strong economic performance but for equity that is both intragenerational and intergenerational.

"The problems of sustainable development cannot be solved unless we speak about the uneven distribution of consumption. At present some people consume way too much, whereas others are only left with crumbs. The problem is how rich countries will agree to consume less," says Eriksson.

The second theme of Rio+20 on the institutional framework aims to build on the work done at the first UN Conference on Sustainable Development, held in Rio in 1992 and at the first follow up to this, held in Johannesburg, South Africa, in 2002.

The 1992 conference saw the adoption of a number of key agreements on sustainable development, such as the ‘Rio Conventions', Agenda 21, and led to the establishment of the UN Commission on Sustainable Development.

The 2002 conference further developed this early institutional framework by adopting the Johannesburg Plan of Implementation (JPOI), which sought to strengthen the implementation of agreements on sustainable development. This included efforts to bolster the work of various UN agencies responsible for sustainable development questions, such as the UN Economic and Social Council (ECOSOC).

Subsequently, work has been carried out to coordinate the multitude of existing multilateral environmental agreements that have been adopted at different forums and to give greater coherence to the system of international environmental governance.

A main challenge is to coordinate all this with palpable results in meeting the crises of underdevelopment in many parts of the world.

A new engine for growth

From the perspective of the MSAH the crucial aspect of the conference is its focus on reinforcing social sustainability.

"Our goal concerns eradicating poverty. We can work form the assumption that everyone is guaranteed clean water, sanitation, the access to learning, decent work, social security and health care. Welfare is being built piece by piece."

UN studies show that the greening of economies is a path towards sustainable development by providing a new engine for growth, instead of being a drag on growth, and generating decent work in areas like agriculture in developing countries. In this way the green economy is seen as one element on eliminating persistent poverty.

Through the Nordic Council of Ministers the five Nordic countries are holding a number of seminars and exhibitions in the run up to and during Rio+20. They include a seminar titled Gender Equality is Sustainability.

Change starts from each country itself

The eradication of poverty worldwide is no easy task, but there are lessons to learn from the experience of different countries in how they furthered their own development. Post-World War II Finland provides one example. The country is now one of the most developed and wealthy in the world, though its beginnings were bleak.

Anne Eriksson points out that the Nordic welfare model is a useful and instructive tool, even if it cannot be directly applied in solving the problems of poor countries. The model provides good principles that can be applied variously to the cultural specifics of each country.

But Eriksson stresses that one thing is clear: poverty cannot be eliminated by temporary programmes introduced from outside.

"Developing country poverty cannot be eradicated using poverty programmes. We can't simply export our practices to poor countries and then say that that's how problems are solved. Change has to take place from within the countries themselves. There need to be state structures created in order that poverty can be eliminated."

Sustainable development requires democracy

Anne Eriksson also stresses that the MSAH needs to examine the problem of poverty on a broader level than nationally. She believes that the Rio conference is a good place to do this as it provides a global forum for discussing issues concerning natural resources, welfare and the sustainability of the planet.

In this respect the conference will provide a valuable basis for developing strategies and platforms for knowledge sharing in key areas, such as the green economy. The experiences of different countries in terms of their own development can also be useful.

Eriksson points out that though basic conditions in Finland are at a relatively good level, we can also learn new things from others.

"You can encounter new and good ways of thinking in unexpected places. For instance, ethics, conceptions of dignity, and attitudes towards the elderly vary from one country to another. They have nothing to do with wealth.

Eriksson says that many people think that the Rio conference is simply a meeting about environment and development. But the themes of the forum are far broader in scope. It is essential, she believes, to think globally.

"You can't create sustainable development unless there is democracy and a functioning social system. In many countries the realisation of social justice is still a long way off. This sort of issue cannot be resolved locally. It requires cooperation on a global level."

Hållbar utveckling har flera dimensioner. Det är inte bara frågan om att vara ekologisk utan utvecklingen ska även vara hållbar socialt och ekonomiskt. Finland deltar i FN:s konferens om hållbar utveckling i juni i Brasilien.

Anne Eriksson, konsultativ tjänsteman vid social- och hälsovårdsministeriet, konstaterar att målet för Rio+20-konferensen är att komma ifrån slöseri med naturresurser, att bara tänka på sin egen generation och gå mot en rättvis och rimlig värld.

"Människornas verksamhet och dess konsekvenser ska bedömas samtidigt genom ekologisk, social och ekonomisk dimension, eftersom de överlappar varandra."

Målet för FN:s konferens är att förmå den politiska ledningen i olika länder att engagera sig i en hållbar utveckling. Ett annat mål är också att bedöma den hittillsvarande verksamheten och ta tag i nya utmaningar. Perspektivet ska vara globalt.

"Problemen med hållbar utveckling kan inte lösas, om man inte talar om den ojämna fördelningen av konsumtionen. För närvarande konsumerar vissa människor alltför mycket medan det blir endast smulor kvar för andra. Problemet är hur man kan förmå rika länder att gå med på att konsumera mindre", säger Eriksson.

Ekonomisk tillväxt genom att spara på naturen

Ett av huvudtemana vid Rio+20-konferensen var grön ekonomi. Det innebär bland annat ekonomisk tillväxt, som baserar sig på effektiv användning av resurser och teknologi. Även om ekonomin växer används så lite resurser som möjligt och föroreningar minskas.

Ur social- och hälsovårdsministeriets synvinkel är det väsentligaste målet vid konferensen att stärka den sociala hållbarheten.

"Våra mål sammanhänger med fattigdomsbekämpning. Man kan utgå från att alla garanteras rent vatten och sanitär utrustning, möjlighet till studier, människovärdigt arbete, social trygghet och hälsovård. Välfärden byggs upp bit för bit", konstaterar Eriksson.

De nordiska länderna har för konferensen dessutom gemensamt berett ett seminarium, som fokuserar på välfärd och jämställdhet mellan könen.

Förändringarna utgår från landet självt

Global fattigdomsbekämpning är inte lätt men man kan lära sig av till exempel Finland efter kriget. Finland är nu ett av världens rikaste och mest utvecklade länder, även om utgångsläget var ytterst kargt.

Enligt Anne Eriksson är den nordiska välfärdsmodellen ett bra verktyg, även om den inte direkt lämpar sig som lösning på fattiga länders problem. Ur modellen kan man dock finna goda principer och tillämpa dessa på varje lands egen kultur.

En sak är dock klar enligt Eriksson: fattigdom elimineras inte med temporära program som styrs utifrån.

"Fattigdomen i utvecklingsländerna kan inte elimineras genom fattigdomsprogram. Vi kan inte bara ta med oss våra verksamhetsformer till fattiga länder och säga att det är så här man löser problemen. Förändringarna måste utgå från landet själv. Man måste skapa statliga strukturer med vilka man bekämpar fattigdom", betonar Eriksson.

Hållbar utveckling kräver demokrati

Eriksson betonar att även social- och hälsovårdsministeriet ska undersöka fattigdomsproblemet i större omfattning än nationellt. Riokonferensen är enligt henne en bra plats för detta, eftersom den erbjuder ett globalt forum för att diskutera naturresurser, välfärd och ett hållbart jordklot.

Även om de grundläggande förhållandena i Finland är relativt goda kan vi också lära någonting nytt av andra.

"Man kan stöta på nya bra tänkesätt på överraskande platser. Till exempel etik, uppfattning om människovärde och inställning till äldre varierar från land till land. Detta sammanhänger inte med ekonomisk standard."

Enligt Eriksson tror många att Riokonferensen bara är en konferens om miljö- eller utvecklingssamarbete. Ämnena är dock mycket mer omfattande. Det väsentliga enligt Eriksson är ett globalt tänkesätt.

"En hållbar utveckling kan inte skapas utan demokrati och ett fungerande samhällssystem. I många länder är det ännu lång väg till förverkligandet av social rättvisa. Dessa frågor löses inte lokalt utan där krävs det globalt samarbete", konstaterar Eriksson.