Tasa-arvokysymykset ovat aina vain ajankohtaisia. "Esimerkiksi naisten ja miesten välinen palkkaero on pysynyt, vaikka samapalkkaisuuden suuntaan on pientä positiivista kehitystä", sanoo ylitarkastaja Eeva Raevaara, toinen hallituksen tasa-arvo-ohjelmatyöryhmän sihteereistä.

"Suomalainen tasa-arvopolitiikka on liittynyt vahvasti työelämän ja koulutuksen kysymyksiin, ja ne ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Työelämä on kovassa murroksessa, ja tasa-arvohaasteetkin muuttuvat", Raevaara toteaa.

Kansliapäällikkö Kari Välimäen johdolla työskentelevä kaikkien ministeriöiden yhteinen työryhmä valmistelee luonnosta hallituksen tasa-arvo-ohjelmaksi. Maaliskuussa esityksen pitäisi olla kypsä poliittiseen käsittelyyn.

"Tasa-arvopolitiikkaa halutaan avata myös kysymyksiin, joissa sitä ei ole aikaisemmin ollut. Uutta on esimerkiksi sukupuolinäkökulman sisällyttäminen talouspolitiikkaan, etenkin veropolitiikan vaikutuksiin naisten ja miesten taloudelliseen tasa-arvoon", Raevaara kertoo.

Työryhmällä on työssään kaksi tukipylvästä: hallitusohjelma sekä valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vuodelta 2010, jonka linjaukset ulottuvat vuoteen 2020.

Osa miehistä syrjäytyy nuorena

Yksi hallitusohjelman painopisteistä on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Tähänkin työhön on Raevaaran mielestä tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma.

"Osalla miehistä on erittäin vahva syrjäytymisriski, ja iso joukko nuoria miehiä jää koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Kun yhteiskuntatakuuta kehitetään, kannattaa miettiä, millaiset vaikutukset päätöksillä on sukupuolten erityiskysymyksiin", Raevaara sanoo.

Hallitusohjelman nuorten yhteiskuntatakuu tarkoittaa, että alle 25-vuotiaille nuorille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Tasa-arvonäkökulman valtavirtaistaminen merkitsee muun muassa sitä, että muutosten ja uudistusten vaikutuksia tasa-arvoon arvioitaisiin jo lakeja säädettäessä. Esimerkiksi uuden kotouttamislain valmistelussa arvioitiin lain sukupuolivaikutuksia.

"Emme voi myöskään ummistaa korvia ja silmiä siltä, että suomalainen yhteiskunta on muuttumassa; naisia ei voi ajatella yhtenäisenä ryhmänä, ja samoin miesten olosuhteissa on isoja eroja. Haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät voivat jäädä pimentoon, esimerkiksi matalapalkkaiset tai kotona lapsia hoitavat, maahanmuuttajataustaiset naiset. Tasa-arvopolitiikka koskettaa myös kotoperäisiä vähemmistöryhmiä", Raevaara muistuttaa.

Sukupuolten tasa-arvoon liittyy laaja kirjo mutkikkaita kysymyksiä. Muutaman viime vuoden aikana on alettu puhua 'moniperusteisesta syrjinnästä'.

"Hyvä tasa-arvopolitiikka ei ole vain vahvojen miesten ja naisten politiikkaa, joka ajaa tietynlaisten ihmisten tai tietyn ryhmän tasa-arvoa. Heikoimmassa asemassa olevien ongelmat on tunnistettava", Raevaara vetoaa.

Naiset kivunneet politiikan portailla

2000-luvulla naiset ovat edenneet vahvasti politiikassa: Suomessa on ollut naispääministeri, ja nyt valtiovarainministerinä on nainen. Kunnissa kiintiölainsäädäntö on vaikuttanut, ja naisia on tullut enemmän kuntien päättäjiksi.

Kiintiöt ovat yksi kiistanalainen kysymys tasa-arvopolitiikassa, samoin pohdinta, kuinka paljon valtion tulee olla mukana tasa-arvon edistämisessä.

"Nyt kun edessä on iso kuntarakenneuudistus, on tärkeää seurata, jatkuuko positiivinen kehitys naisten osallistumisessa kuntien päätöksentekoon", Raevaara pohtii.

Toimittaja: Irma Heiskanen-Haarala

Gender equality issues in Finland are regarded as of crucial importance and are subject to continual intervention by government, in particular to target areas in which progress has been difficult. "For example, the gender pay gap remains even though there has been some small positive developments on equal pay," says Senior Officer Eeva Raevaara, secretary of the working group on the government's gender equality action plan.

"Issues of working life and training are a strong part of Finland's equality policy," says Raevaara, "and they remain highly topical. Working life is undergoing much upheaval and the challenges concerning gender equality are in flux."

The government is preparing a new gender equality action plan, replacing the previous action plan that ran from 2008-2011. The action plan, drafted by an inter-ministerial working group led by MSAH Permanent Secretary Kari Välimäki, is based on  two policy agendas: the programme of the current government and its stipulations on gender equality, and crucially the Government Report on Gender Equality, which Parliament approved in October 2010.

The Government Report examines the objectives and measures of the government's gender equality policy that has been pursued over the past ten years. Of key importance in the report are the outlines for the future gender equality policy in Finland until the year 2020.

They include proposals for extending the gender equality planning requirement to basic education, reinforcing gender mainstreaming in higher education and science policy, enhancing gender perspective in extending working careers as well as introducing solutions for reconciling work and family life into different phases of life

"Gender equality policy seeks to take up issues that it has not included in the past. For instance, a new aspect is the inclusion of a gender perspective in economic policy, particularly the impact of taxation policy on the financial equality of women and men," Raevaara explains.

Narrowing the pay gap

Across the EU the problem of the gender pay gap has proven difficult to shift. One reason is that there are several or more causes of the gap, some requiring fairly straightforward changes to workplace practices, others demanding more systemic changes.

In Finland the pay gap has persisted despite palpable improvements in other areas of gender equality. According to the MSAH's periodic Equality Barometer of 2008, though the majority of wage and salary earners find that gender equality at work is realized well or fairly well, women continue to experience their gender as more of a disadvantage than men do. This inequality is most visible in questions concerning pay, recognition of professional skill and career advancement.

Targeting workplace inequality, social exclusion

The part of the government programme dealing with gender equality specifically aims to address issues related to this workplace inequality. The government programme highlights reducing the segregation of the labour market, which is one reason why women are often in lower paid jobs than men. This in part will be done through the government's "planning and development work related to education and training policy" and "cooperation with its social partners in order to boost women's career development.

Another key area of the gender equality action plan is its focus on reducing poverty, inequality and social exclusion. This work, Eeva Raevaara stresses, also demands a gender perspective.

The problem affects young people as a whole, but it is young men who are particularly vulnerable. The government's proposed social guarantee for young people will be implemented so that each young person under 25 and recently graduated people under 30 will be offered a job, on-the-job training, a study place, or a period in a workshop or rehabilitation within three months of becoming unemployed.

"Some men are at particular risk of social exclusion," says Raevaara, "and there is a large number of young men who are left out of training programmes and the labour market. As we develop the social guarantee for young people, we need to consider the sorts of impacts that decision making has on gender specific issues."

Gender impacts

This approach is the cornerstone of gender mainstreaming, which involves assessing the gender impacts of amendments and reforms to legislation while it is being amended. For example the new Integration Act on integrating immigrants into Finnish society has been assessed in terms of its gender impact

"At the same time we cannot close our eyes and ears to the fact that Finnish society is in transition. Women cannot be considered as a homogenous group, and similarly there are major differences in men's circumstances. Vulnerable groups may easily get overlooked, such as people on low incomes, women of immigrant background looking after children at home. Gender equality policy also affects indigenous minorities," says Raevaara

Pinpointing vulnerabilities

Gender equality encompasses a wide variety of intricate issues. A few years ago people started using the term ‘multiple discrimination'.

"A good gender equality policy is not just a policy of strong men and women that promotes the equality of certain people or a particular group. The problems facing those in the most vulnerable groups must be identified."

Though gender equality policy recognizes that not enough women are in leading positions in society, the 2000s have seen significant progress on previous years. At local level, Finnish municipalities have seen an increase in women in leading local government positions, due to legislation on gender quotas.

Raevaara says that the major changes taking place in local government entail a challenge concerning gender equality. "Now that we face a large-scale reform of the municipal system, it's important that we see whether or not the positive development in women's involvement in municipal decision-making will continue."

Irma Heiskanen-Haarala and Mark Waller

Jämställdhetsfrågorna är alltid aktuella. "Till exempel löneskillnaden mellan kvinnor och män finns kvar, även om det skett en liten positiv utveckling i riktning mot lika lön", säger överinspektör Eeva Raevaara, den andra av sekreterarna i arbetsgruppen för regeringens jämställdhetsprogram.

"Jämställdhetspolitiken i Finland har varit starkt förknippad med frågor om arbetsliv och utbildning, och de är fortsatt mycket aktuella. Arbetslivet befinner sig i en stark brytningstid, och även jämställdhetsutmaningarna förändras", konstaterar Raevaara.

Den för alla ministerier gemensamma arbetsgruppen under ledning av kanslichef Kari Välimäki bereder ett utkast till regeringens jämställdhetsprogram. I mars torde förslaget vara moget för politisk behandling.

"Man vill öppna för jämställdhetspolitik även i frågor där den inte funnits tidigare. Nytt är till exempel integrering av ett könsperspektiv i den ekonomiska politiken, framför allt effekterna av reformerna inom skattepolitiken på ekonomisk jämställdhet mellan kvinnor och män", säger Raevaara.

Arbetsgruppen förfogar över två stöttepelare i sitt arbete: regeringsprogrammet samt statsrådets redogörelse av jämställdheten mellan kvinnor och män från år 2010, vars riktlinjer sträcker sig till år 2020.

Vissa av männen slås ut socialt i unga år

Ett av insatsområdena i regeringsprogrammet är bekämpning av fattigdom, ojämlikhet och utslagning. Raevaara anser att även i detta arbete är det viktigt att integrera ett könsperspektiv.

"Vissa av männen löper stor risk för utslagning, och en stor grupp unga män hamnar utanför utbildning och arbetsliv. Vid utvecklande av samhällsgarantin lönar det sig att fundera över vilka konsekvenser besluten har för könens specialfrågor", säger Raevaara.

Samhällsgarantin för unga i regeringsprogrammet innebär att unga under 25 år och nyutexaminerade under 30 år erbjuds en arbets-, praktik-, studie-, ungdomsverkstads- eller rehabiliteringsplats senast inom tre månader från det att arbetslösheten börjat.

Integrering av ett jämställdhetsperspektiv innebär bland annat att effekterna av ändringar och reformer på jämställdhet utvärderas redan när lagar stiftas. Exempelvis vid beredningen av den nya lagen om integrering gjordes en bedömning av könskonsekvenserna.

"Vi kan inte heller sluta öronen och ögonen inför att det finländska samhället håller på att förändras; kvinnor kan inte antas vara en enhetlig grupp, och på samma sätt finns det stora skillnader mellan mäns förhållanden. Grupper i sårbara situationer kan bli kvar i mörkret, till exempel låginkomsttagare eller kvinnor med invandrarbakgrund som vårdar barn hemma. Jämställdhetspolitiken gäller även inhemska minoritetsgrupper", påminner Raevaara.

Till jämställdhet mellan könen anknyter en brokig mångfald komplexa frågor. Under de senaste två tre åren har man börjat tala om 'diskriminering på flera grunder'.

"Bra jämställdhetspolitik är inte enbart politik för starka män och kvinnor, som driver jämställdhet för vissa människor eller en viss grupp. Problemen hos dem med svagast ställning ska erkännas", vädjar Raevaara.

Kvinnorna har klättrat på den politiska stegen

Under 2000-talet har kvinnorna avancerat starkt inom politiken: Finland har haft en kvinnlig statsminister, och nu är finansministern en kvinna. I kommunerna har kvotlagstiftningen haft verkan, och fler kvinnor har blivit kommunala beslutsfattare.

Kvoter är en kontroversiell fråga inom jämställdhetspolitiken, likaså överväganden om hur mycket staten ska delta i främjande av jämställdhet.

"Nu när vi har en stor kommunstrukturreform framför oss är det viktigt följa upp om den positiva utvecklingen i fråga om kvinnors deltagande i det kommunala beslutsfattandet fortsätter", säger Raevaara.

Redaktör: Irma Heiskanen-Haarala