Tämän vuoden alussa ministeriössä viimeistelty sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 on nyt ajankohtaisempi kuin arvattiinkaan. "Taantuman uhatessa on tärkeää vahvistaa hyvinvoinnin pohjaa tukemalla työllisyyttä ja huolehtia samalla, että yhteistä kakkua jaetaan oikeudenmukaisesti", sanoo finanssineuvos Marja-Liisa Parjanne.

Talouskasvulla vahvistetaan hyvinvoinnin rahoituksen pohjaa, Parjanne painottaa. "Emme elä idealismilla."

Kun talous alkoi taantua vuosien 2008-2009 vaihteessa, Suomi pystyi ottamaan velkaa ja turvaamaan hyvinvoinnin tason. Jos nyt tulee uusi taantuma, ei enää olekaan samanlaista varaa lainata lisää, sillä kasvavaa velkaa jäisi liikaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Velka sinänsä ei ole paha asia, ja velanotto on julkisen talouden mahdollisuus huolehtia tehtävistään.

"Olennaista on, millä vauhdilla velka kasvaa. Uutta velkaa ei voi jatkuvasti ottaa nopeammassa tahdissa kuin talous kasvaa. Sukupolvien välisen vastuun pitää olla tasapainossa", Parjanne painottaa.

Jos valtio ei voi ottaa lisää lainaa, tulee paine leikata menoja. Jos leikkaukset tehdään kaavamaisesti, se voi johtaa sosiaaliturvan ja palvelujen heikentämiseen. Se puolestaan uhkaa sosiaalista kestävyyttä.

"Oikeudenmukaisuutta on vaikeampi toteuttaa, kun jaettavaa on vähemmän", Parjanne toteaa.

Töissä ja terveinä

Parjanne painottaa, että tällä hetkellä taloudellinen tilanne ei vielä vaaranna suomalaisten hyvinvointia, kunhan huolehditaan, että ihmiset käyvät töissä ja pysyvät terveinä. Lisäksi pitää uudistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen organisointia ja tuotantotapoja.

"Sosiaalinen kestävyys on yhtä tärkeää kuin taloudellinen kestävyys. Ne kytkeytyvät toisiinsa ja tukevat toinen toisiaan."

Työllisyyden tukeminen on olennaista, kun vastataan suhdannetilanteeseen ja taistellaan taantumaa vastaan. Sama lääke pätee väestön ikärakenteen muutokseen varautumiseen.

Terveys ja toimintakyky vaikuttavat keskeisesti julkisen talouden kestävyyteen: "Jos ihmisten terveys kohenee jatkossakin niin, että suurin osa eliniän pitenemisen tuomista lisävuosista on terveitä, kestävyysvaje pienenee huomattavasti", Parjanne kuvaa.

Kevään hallitusneuvotteluissa ihmisiä hämmensi käsite kestävyysvaje, ja vaihtelevat laskelmat siitä.

"Kestävyysvaje on arvio siitä, onko julkisen talouden velka hallittavissa pitkällä aikavälillä. Kestävyysvajetta voidaan laskea monella tavalla, ja erilaiset laskelmat tuovat erilaisia lukuja. Tärkeintä ei ole tuottaa yhtä konkreettista lukua, vaan osoittaa, mitkä asiat vaikuttavat julkisen talouden kestävyyteen", Parjanne selvittää.

Uusia mittareita

Bruttokansantuote kuvaa taloudellista hyvinvointia ja taloudellisia mahdollisuuksia koko yhteiskunnan tasolla. "Hyvinvoinnin mittaaminen keskimääräisellä tasolla ei kerro esimerkiksi eriarvoisuuden kasvusta. Onkin tärkeää mitata myös muita hyvinvoinnin ja elämänlaadun ulottuvuuksia. Hyvinvoinnin eri puolia kuvaavia mittareita kehitellään parhaillaan sekä Suomessa että muissa maissa."

Marja-Liisa Parjanne muistuttaa, että talouskasvua ei saisi tavoitella elinympäristön kustannuksella. "Elinympäristön tila vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Hyvään elämään kuuluu laadukas ja terveyttä tukeva elinympäristö."

Toimittanut: Irma Heiskanen-Haarala

At the beginning of this year the MSAH finalised its current strategy for social and health policy, titled Socially Sustainable Finland 2020. "With the threat of recession it is important to strengthen the basis of welfare by supporting employment and at the same time ensuring that everyone gets a fair slice of the cake," says Marja-Liisa Parjanne, Ministerial Counsellor for Finance.

"Economic growth strengthens the basis for funding welfare," Parjanne stresses. "We can't live on idealism."

When the economy started to slip into recession, at the turn of 2008-2009, Finland was able to borrow and so was in a position to secure its level of welfare. But if there is a new recession it will no longer have the same leeway to borrow more, as the growing weight of debt would be too much for future generations to be able to repay. Debt is not intrinsically bad, and borrowing provides an option for the public sector to carry out its tasks, but there are limits to this.

"What's important is the rate at which the debt grows. You cannot constantly borrow at a faster rate than economic growth. There has to be a balance in the responsibility borne between the generations," observes Parjanne.

If the state is unable to borrow more, then there is pressure to cut spending, and if such cuts are carried out in a formulaic manner, it can result in a weakening of social protection and services. This in turn undermines social sustainability and cohesion.

"It's harder to achieve fairness when there is less to go round," says Parjanne.

Rising ratios

The MSAH strategy Socially Sustainable Finland 2020 depicts what has happened with the development of social expenditure in light of the recent recession, and the impact this could have on future ratios of expenditure to gross domestic product (GDP), assuming there is not a new downturn in the economy. The document notes that the ratio of spending to GDP is expected to approach 30% until 2013 on an anyway rising trajectory.

The strategy points out that recession particularly results in a spike in unemployment benefits and income support, but that the "increase in the ratio of social expenditure to GDP is primarily due to a decrease in GDP", which is brought about by recession.

The upward trajectory of spending that the strategy document predicts, where we see expenditure rising to about 32% of GDP is for the most part anticipated according to the rate of population ageing and the resulting expenditure on employment pensions, health care and long-term care.

This upward trend would amount to an increase in about six percentage points between 2008 and 2030. But if there is another economic recession, and coming hard on the back of the last one, the impact on the expenditure to GDP ration would be severe.

As the strategy shows, the pressures on the financing of social spending "are transmitted through earnings-related pensions contributions to employers and the people insured." The proportion of funds contributed by the central government drops "as the ratio of national pensions and many other social security benefits to GDP decreases. Meanwhile, local government spending on health and welfare rises as service costs increase.

The vulnerability of welfare in times of recession is therefore clearly spelt out by the strategy, and so are the ways to try to maintain a robust basis of welfare.

Work and health

The main strengths of the Finnish welfare system are those aspects that it serves to uphold - people's ability to work and their health.

Parjanne stresses that at present the economic situation does not threaten to undermine the Finnish welfare system as long as we ensure that people are employed and remain in good health. It is also necessary to reform the organisation and production base of social and health services to bring them into line with current realities and requirements.

"Social sustainability is just as important as economic sustainability. They are linked to one another and are mutually supportive."

Providing support for employment is crucial in responding to the economic situation and resisting the impacts of recession. The same formula applied when preparing for the effects of demographic change, when significantly more of the population are closer to retirement or on pension.

As the current MSAH strategy stresses "health, functional capacity and the prevention of social problems ... improve the quality of life and increase employment, boost productivity and business success while restraining the growth of social expenditure."

Health and functional capacity in particular have a key impact on the sustainability of the public economy. "If the improvement in people's health continues in the future, so that the majority of additional years resulting from increased longevity, the sustainability gap will diminish significantly," says Parjanne.

There has been some confusion in the public mind about the sustainability gap and competing calculations on what it comprises. Parjanne explains: "The sustainability gap is an estimate of whether the public debt can be managed in the long term. It can be calculated in various ways, and different calculations result in different sets of figures. The main thing is not so much to offer a definite figure but to indicate what factors affect the sustainability of public finances."

New measurements

GDP describes society's overall financial wellbeing and economic possibilities. As the MSAH strategy points out, there is a need for indicators that go beyond those suggested by GDP: "measurements must be extended from economic sustainability to social sustainability." The strategy emphasises the need for decision-makers to "define target levels concretely enough [so that] the indicators are well defined, and that there is a limited number of them."

The strategy explains that such indicators are being monitored at four levels: social and economic sustainability, economic welfare and growth, the implementation of the Government Programme, policy programmes and action plans; and the effectiveness and efficiency of social protection.

Multiple dimensions

"Measuring the average level of wellbeing will not show the increase in inequality, for example." Parjanne points out. "It is important also to measure the other dimensions of welfare and quality of life. Indicators that depict the different facets of welfare are currently being developed in Finland and other countries."

Parjanne also stresses the need to ensure that economic growth should not be pursued at the expense of the environment. This is a key assertion of the MSAH strategy, which posits the strong interrelationship between social and ecological sustainability and the need for broad-based cooperation across the spheres of government to achieve improvements in the living environment.

"The condition of the living environment affects people's welfare and quality of life," she explains. "A good quality of life entails a high quality and healthy environment."

Irma Heiskanen-Haarala and Mark Waller

Strategin för social- och hälsovårdspolitiken Ett socialt hållbart Finland 2020, som ministeriet beredde i början av detta år, är nu aktuellare än man kunde förutse." Inför en konjunkturnedgång är det viktigt att förstärka basen för välfärden genom att stödja sysselsättning och samtidigt se till att den gemensamma kakan fördelas rättvist", säger finansrådet Marja-Liisa Parjanne.

Genom ekonomisk tillväxt förstärks basen för finansiering av välfärden, poängterar Parjanne. "Vi lever inte av idealism."

När ekonomin började gå tillbaka vid årsskiftet 2008-2009, kunde Finland både låna och säkerställa nivån på välfärden. Om en ny konjunkturnedgång inträffar har vi inte längre råd att låna mer på samma sätt eftersom en ökad skuldbörda skulle leda till en alltför stor skuld för framtida generationer att amortera. En skuld i sig är inte en dålig sak, och att låna utgör en möjlighet för den offentliga sektorn att klara av sina uppgifter.

"Det väsentliga är med vilken fart skulden växer. Det går inte att ständigt ta nya lån i snabbare takt än vad ekonomin växer. Ansvaret mellan generationer ska vara i balans", betonar Parjanne.

Om staten inte kan låna mer uppstår ett tryck att skära kostnaderna. Om nedskärningar görs schematiskt kan det leda till att den sociala tryggheten och tjänsterna försämras. Detta i sig hotar den sociala hållbarheten.

"Det är svårare att förverkliga rättvisa när det finns mindre att fördela", säger Parjanne.

Friska på arbetsplatsen

Parjanne poängterar att den ekonomiska situationen för närvarande ännu inte äventyrar finländarnas välfärd så länge man ser till att människorna arbetar och håller sig friska. Dessutom måste man reformera organisering och produktionssätt när det gäller social- och hälsovårdstjänster.

"Social hållbarhet är lika viktigt som ekonomisk hållbarhet. De är kopplade till varandra och stöder varandra."

Det är väsentligt att stödja sysselsättning när man svarar mot de utmaningar som konjunkturläget medför och kämpar mot konjunkturnedgången. Samma medicin gäller när man bereder sig på förändringen av befolkningens åldersstruktur.

Hälsa och funktionsförmåga påverkar centralt den offentliga sektorns hållbarhet: "Om människornas hälsa förbättras även i fortsättningen så att man lever frisk merparten av de extra år som en förlängning av livslängden medför, minskar hållbarhetsunderskottet betydligt", beskriver Parjanne.

Vid vårens regeringsförhandlingar förvirrades människor av begreppet hållbarhetsunderskott, och de varierande beräkningarna av detta.

"Hållbarhetsunderskottet är en uppskattning av huruvida den offentliga sektorns skuld är under kontroll på lång sikt. Hållbarhetsunderskottet kan beräknas på flera sätt, och olika beräkningar ger olika siffror. Det viktigaste är inte att ta fram en konkret siffra, utan visa vilka saker som påverkar den offentliga ekonomins hållbarhet", säger Parjanne.

Nya mätare

Bruttonationalprodukten beskriver ekonomisk välfärd och ekonomiska möjligheter på hela samhällsnivån. "Mätning av välfärd på genomsnittlig nivå talar till exempel inte om en ökning av ojämlikheten. Det är också viktigt att även mäta andra dimensioner för välfärd och livskvalitet. Mätare som beskriver välfärdens olika sidor utvecklas som bäst i både Finland och andra länder."

Marja-Liisa Parjanne påminner om att man inte får eftersträva ekonomisk tillväxt på livsmiljöns bekostnad. "Livsmiljöns tillstånd påverkar människornas välfärd och livskvalitet. Till ett gott liv hör en livsmiljö som är av hög kvalitet och stöder hälsan."

Redaktör: Irma Heiskanen-Haarala